Kirjoitin tuossa vuodenvaihteen molemmin puolin useamman kirjoituksen, joissa käsittelin pakolaisuutta ja turvapaikanhakijoita. Osansa saivat ainakin Pauli Vahtera, Roy Beck, Pariisin terrori-isku, rikosuutisointi ja poliisin tiedotus.
Häpeäkseni täytyy myöntää, että aiheen jatkuva näkyvyys sai aikaan pienen turnausväsymyksen: vaikka aihe on ajankohtainen, uutis- ja kommenttitulitus nostaa hiljalleen tarttumiskynnystä; öyhöttäminen kovenee kaikilla tahoilla, mutta mitä minä voisin sanoa paremmin kuin vaikkapa Saku Timonen (sd)?
Tässä muutaman päivän sisällä olen kuitenkin havahtunut siihen, että eihän homma näin toimi. Kerrataan vähän.
Terhi Kiemunki (ps) päätti viime viikonloppuna aukoa päätään virpoville lapsille. Lausahdukset olivat hölmöjä, mutta vielä kummallisempaa oli joutua keskelle keskustelua, jossa pohdittiin Kiemungin oikeutta yksityisyyteen – rasistiset laukomisethan oli tehty Facebook-kavereiden kesken, eikä nyt herran jestas poliitikon pölöilyä pidä kaikelle kansalle kuuluttaa.
Maanantaina puolestaan 11-vuotias Valtteri Saarinen kertoi Ylellä kohtaamastaan rasismista. Tähän Rajat kiinni -aktiivi Susanna Kaukinen vastasi nostamalla esiin Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön kohtaamasta väkivallasta.
Sillä miksipä ei! Etelä-Afrikasta alle vuoden ikäisenä adoptoitu pikkupoikahan on juuri se henkilö, johon viha kannattaa kohdistaa, jos apartheidin perintö ahdistaa. Etelä-Afrikan epäilemättä monin tavoin jännitteinen tila varmastikin paranee nimenomaan sillä, että öyhötetään rasistisesti toisella puolella maailmaa ja kohdistetaan viha täysin asiaan liittymättömiin ihmisiin, joilla nyt sattuu olemaan hiukan eri määrä pigmenttiä ihossa.
Viimein torstaina Jutta Urpilainen (sd) tiedotti adoptoineensa puolisonsa kanssa reilun vuoden vanhan pojan Kolumbiasta. Ensimmäinen Facebookissa näkemäni uutiskommentti toivotti asianmukaisesti onnea ja kehotti Urpilaista tarkkailemaan vauvan parrankasvua.
Rasismi ei ole vain väriä
Näille kaikille tapauksille on yhteistä se, että niiden kohteena on lapsi, mutta itse asiassa ne poimiutuivat mukaan lähes puhtaan sattuman kautta – viikko oli sen verran kiireinen, että ehdin vilkuilla sosiaalista tai tavallista mediaa vain hetkittäin, ja nämä sattuivat jäämään päällimmäisinä mieleen.
Samaan aikaan kaikenlainen rasistinen koohotus on kuitenkin saavuttanut käsittämättömät mittasuhteet. Minkä tahansa uutisen kommentointi kääntyy muutaman puheenvuoron sisällä maahanmuuttajiin. Keskustelualueilla, joilla kuvittelen käyvän aivan fiksuja kavereita, käydään nyt päivittäin tekokriittistä sanailua islamista. Monille keskustelijoille ei tunnu olevan mikään ongelma vakuuttaa itselleen, että Breivik oli yksittäinen hullu kun taas kaikki muslimit ovat potentiaalisia terroristeja.
Tähän jengiin kuuluu vaikkapa Juho Eerola (ps), joka pohdiskeli Facebookissa, mitä tapahtuisi, jos Pariisin ja Brysselin terrori-iskut olisivat olleet äärioikeiston tekemisiä.
[Juho Eerola] mietiskelee, että mitäpä jos Brysselin ja Pariisin tämän vuotiset iskut olisivatkin olleet äärioikeiston tekosia. Ja jos vielä aiemminkin Kööpenhaminassa, Lontoossa, Madridissa jne. tehtyjen terroritekojen takana olisikin ollut vaikkapa Soldiers of Odin tai Breivik United, niin eikö se olisikin ihan jokaiselle merkki väkivaltaisen äärioikeiston kasvusta. Vaatisimmeko toimenpiteitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sanoisimmeko että ennakkoluuloille ei saa antaa valtaa. Olisimmeko vihaisia niille jotka vaatisivat kovia otteita ja äärioikeiston kitkemistä, ja sanoisimmeko edelleen, että tuo on juuri sitä mitä ne terroristit haluavatkin. Pyrkisivätkö johtajamme vuoropuheluun maltillisen äärioikeiston kanssa..
Juho Eerola, FB 23.3.2016
Eerolalta on ilmeisesti jäänyt kokonaan huomaamatta, että iskujen tekijäksi ilmoittautunutta järjestöä, Isisiä, vastaan kohdistetaan jatkuvasti sotatoimia. Ne miljoonat ihmiset, jotka Isisiä pakenevat, ovat ainakin minulle varsin vakuuttava merkki äärijärjestön kasvusta, ja ilman muuta toimenpiteitä tarvitaan. Oikeasti Eerola ei ilmeisesti haluakaan verrata äärioikeistolaista terroria islamistisen järjestön terroriin vaan vertausta käytetään jonkinlaisena oikeuttavana keppihevosena kaiken (islamilaisen) maahanmuuton estämiseen.
Palatakseni vielä Terhi Kiemunkiin, hän toimii kansanedustaja Lea Mäkipään (ps) avustajana. Arvon kansanedustaja oli luonnollisesti yllättynyt tapahtuneesta ja vaatii avustajaltaan kirjallisen vakuutuksen että tällaista ei enää tapahdu.
Mäkipää ihmettelee, mitä avustajan päässä on liikkunut. Siis Rajat kiinni -aktiivin, joka teki tutkintapyynnön Ylen pakolaisillasta ja pyrkii nyt Pirkanmaan osuuskaupan edustajustoon yhtenä kärkihankkeenaan rituaaliteurastetun lihan myyntikielto. On toki hyvä, että lapsia suojellaan, mutta eiköhän Kiemungin päässä liikkunut juuri sitä mitä aiemmasta toiminnasta on jo voinut päätellä.
Helsingin Sanomien Pekka Mykkänen kirjoitti kolumnissaan Suomen sairastuneen rasismiin. Satuin juuri kuuntelemaan Perttu Häkkisen puheohjelman suomalaisesta fasismista, jossa tutkijat Aapo Roselius, Oula Silvennoinen ja Marko Tikka arvioivat meikäläisen keskustelun väheksyneen ja väheksyvän fasismia osin siksi, että sitä käytettiin sodanjälkeisinä vuosina leimakirveenä, jonka kukaan ei halunnut osuvan itseensä.
Vähän samaan tapaan meikäläinen rasismi on onnistuttu kehystämään niin, että käsitteen ajatellaan edelleen olevan jollain lailla rotuopillinen. Kun sen reaalimerkitys on samaan aikaan täsmentynyt yleisemmin etniseksi syrjinnäksi, ollaan onnistuttu luomaan narratiivi, jossa turhan liipasinherkät mielensäpahoittajat aiheetta syyttävät tavallisia kansalaisia rasisteiksi. Rasismi sanana ja erityisesti rasisti henkilökuvauksena on varattu palavien ristien kanssa kulkeville valkohuppuisille sälleille.
Puheet ja henkilö on toki syytä erottaa toisistaan. Voidaan miettiä, onko Hakkaraisen Teuvo (ps) vain suorapuheinen suomalainen mies, joka sattuu päästelemään rasistisia puheita. Tai miettiä, onko Eerolan kommentissa henkivä muutaman kymmenen hengen natsijoukon ja 1,7 miljardin ihmisen uskonnon rinnastaminen ihan vain aivopieru vai merkki rasismista. Uhkarohkeampi voi miettiä, ovatko vaikkapa Jussi Halla-aho (ps) tai Sebastian Tynkkynen rasisteja.
Vähintään voidaan kuitenkin poimia ne matalalla roikkuvat hedelmät. Jos joku hyökkää adoptoidun lapsen kimppuun, koska Etelä-Afrikassa valkoisiin kohdistuu väkivaltaa, kyseessä on rasismi. Jos joku ilmoittaa saaneensa pahoinvointikohtauksen nähtyään mustaihoisia SPR:n kerääjiä, kyseessä on rasismi. Jos kokee saaneensa leiman väärin perustein, kannattaa kuitenkin hetkeksi pysähtyä peilin eteen miettimään, mistä moinen käsitys on mahtanut muodostua.
Viikon positiivisena uutisena suomalaiset lahjoittivat ennätysmäärän avustusjärjestöille. Suomalaiset siis äänestävät lompakollaan ja antavat rahan puhua.
Toisaalta on rahan lisäksi hyvä muistaa sananparsien toinen puoli – puhe ja ääni. Englanniksi sama ajatus ilmaistaan muodossa “put your money where your mouth is”. Kun hyväntekeväisyyden ennätysvuonna suuren hiljaisen yleisön ääneksi ilmoittautuu rasistinen kansanliike, olisi ehkä aika miettiä, pitäisikö rahan lisäksi puhua ihan itse.
P.S. Veikka Lahtinen kirjoitti oivallisesti Kiemungin Facebook-kommenttien aiheuttamasta reaktiosta – ei rasismiin pidä vastata seksismillä. Suosittelen lukemaan blogia laajemminkin.