Uudenvuoden selvitys

Helsingin, Kölnin ja koko Euroopan uudenvuoden tapahtumista on kirjoitettu paljon. Saksassa on tehty jo satoja rikosilmoituksia ahdistelusta ja varkauksista – yksin Kölnissä yli 500 – ja epäiltyinä on ainakin pääasiallisesti maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita.

Vuoden alkupäivinä Helsingin poliisi antoi ymmärtää, että myös Suomessa oli suunnitteilla vastaavaa. Apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen maailmalle levinneet lausunnot ahdistelusta saivat aikaan myrskyn, jota sitten tyynnyteltiin monta päivää. Jussi Kari kirjoitti omassa blogissaan oivallisesti väärinymmärtämisestä ja viestinnän vajavaisuudesta, Satu Lapinlampi puolestaan ideoi ansiokkaasti #lääppijä-kampanjan, jolla pyrittiin tuomaan seksuaalista ahdistelua näkyvämmäksi.

Lopulta päästiin ainakin suurin piirtein kartalle siitä, mistä poliisi tarkkaan ottaen on huolissaan. Helsingin poliisin eilen julkaiseman selvityksen perusteella huoleen on aihetta.

Selvitys on karua kertomaa: poliisi oli saanut vihjeitä Saksan kaltaisesta suunnitelmallisesta ahdistelusta ainakin Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Rikosilmoituksiakin on tehty:

18.1.2016 rikosilmoituksia on tutkinnassa yhteensä 15, joissa päärikokset ovat:

  • Raiskaus (1 kpl)
  • Raiskauksen yritys (2 kpl)
  • Seksuaalinen ahdistelu (12 kpl)

[…]

Poliisin tietojärjestelmän mukaan Helsingin poliisille ei ole koskaan aikaisemmin raportoitu näin monesta yhden vuorokauden aikana tapahtuneesta eri seksuaalirikoksesta.

Yhteenveto uudenvuoden tapahtumista Helsingissä, (PDF 19.1.2016)

Kertakaikkisen vastenmielistä. Ja silti kaipaisin raporttiin vielä pientä viilausta.

Faktat vs. mielikuvat

Koskimäki kertoi kansainvälisten lausuntojensa jälkeen Helsingin Sanomille kerrotun olevan faktaa ja halusi siirtyä uusiin haasteisiin. Faktojen ongelma kuitenkin on, että ne mokomat ovat tulkinnanvaraisia ja riippuvaisia muista faktoista. Annetut kehykset ohjaavat faktoista syntyviä mielikuvia.

Otetaan esimerkiksi poliisin selvityksen otsikko:

Valtioneuvoston tilannekeskuksen tietopyyntö 14.1.2016

Yhteenveto uudenvuoden tapahtumista Helsingissä

Tämän otsikon alla on neljä sivua selvitystä turvapaikanhakijoiden epäillyistä seksuaalirikoksista.

Jos tätä lukee kirjaimellisesti, saattaa tuntua uskomattomalta, että yli 600 000 asukkaan kaupungissa kantasuomalaiset eivät olisi tehneet uutenavuotena mitään mainitsemisen arvoista. Vaikka uusivuosi oli poikkeuksellisen rauhallinen, poliisitehtäviä oli kuitenkin 348. On vaikea uskoa, että ulkomaalaiset olisivat ainoita rikoksiin syyllistyneitä ja putkia kuormittaneita.

Saattaa hyvin olla, että selvitys vastaa täsmälleen tietopyyntöön. Edelleen poliisi on ehkä olettanut, että “uudenvuoden tapahtumat” julkisuuden takia itsestäänselvästi koskevat epäiltyjä joukkoahdisteluja. Vaan kun selvitys on tilannekeskuksen lisäksi annettu myös suurelle yleisölle, asian olisi voinut tehdä selväksi muutamalla virkkeellä.

Tai ehkä tosiaan on niin, että Helsingissä ei tapahtunut mitään muuta uutena vuotena. Tästäkin olisi saanut ainakin osviittaa, jos raportissa olisi ollut kevyt kooste kaikista poliisitehtävistä ja tehdyistä rikosilmoituksista.

Jos tämä tuntuu nillitykseltä, palataan vielä aiempaan lainaukseen:

Poliisin tietojärjestelmän mukaan Helsingin poliisille ei ole koskaan aikaisemmin raportoitu näin monesta yhden vuorokauden aikana tapahtuneesta eri seksuaalirikoksesta.

Ei minulla ole mitään syytä epäillä tätä faktaa. Samalla kannattaa kuitenkin huomata, että viidestätoista raportoidusta rikoksesta kaksitoista koskee seksuaalista ahdistelua. Seksuaalinen ahdistelu puolestaan tuli rikosnimikkeenä voimaan 1.9.2014 – Marko Forssin mukaan aikaisemmin näitä on tutkittu kunnianloukkauksina. Riippuen siitä, mitä tietojärjestelmästä on kaivettu, vertailukelpoinen “ei koskaan” saattaa siis hyvinkin tarkoittaa vähän reilua vuotta.

Lisäksi olisi ehkä syytä huomioida uudenvuoden tapahtumia ympäröinyt julkisuus: poliisi on toistuvasti kehottanut tekemään uudenvuoden ahdisteluista rikosilmoituksia. Itse asiassa poliisi kehotti tekemään ilmoituksia jo joulukuun alussa.

Uutiskynnyksen leimaava vaikutus

Kritiikillä en halua moittia poliisin toimintaa, vielä vähemmän väheksyä turvapaikanhakijoiden tai ulkomaalaisten tekemiä rikoksia. Ne ovat ilman muuta tuomittavia, ja esimerkiksi epäilty väkisinnuolentatapaus on niin kaukana oman ymmärryksen piiristä, että sitä on vaikea edes kommentoida. Poliisia puolestaan on syytä kannustaa entistä suurempaan avoimuuteen.

Samaan aikaan kaipaisin niin poliisilta kuin medialtakin edelleen täsmällisempää kokonaiskuvaa. Pitkin syksyä on järjestetty erinäisiä tiedotustilaisuuksia maahanmuuttotilanteesta, kansalaisten turvattomuuden tunne on kasvanut, mutta varsinaisia rikoksia on tapahtunut suhteellisen vähän. Itä-Suomen poliisi tiedotti viime viikolla, että sen alueella syksyn aikana tehdyistä 39 raiskausilmoituksesta yhdessä on epäiltynä turvapaikanhakija.

Kun turvapaikanhakijoiden rikollisuus on jatkuvasti tapetilla, ihmisille syntyy herkästi mielikuva, että rikosten määrä olisi huikeassa kasvussa, ja että maahanmuuttajat olisivat siitä vastuussa – eikä mikään ihme, kun yliopiston suunnaltakin näin viestitään. Jos MV-lehden nousua on perusteltu sillä, että valtamedia piilottelee totuutta, otsikkotason näppituntuma on, että syksyn aikana mediassa on heilahdettu kohti toista laitaa.

Taas, tätä ei pidä ymmärtää väärin: jos poliisin tietoon tulevista raiskauksista neljännes on ulkomaalaisten tekemiä, asia on ilman muuta syytä ottaa tarkempaan syyniin. Samaan aikaan on syytä muistaa, että loput kolme neljännestä on kotimaista tuotantoa, ja niiden lisäksi moninkertaisen määrän raiskauksia arvioidaan jäävän ilmoittamatta. Kokonaiskuva on epätäydellinen.

Merkittävä osa kansasta ammentaa edelleen maailmankuvansa perinteisistä joukkoviestimistä. Talous tökkii, maahan on saapunut yli 30 000 turvapaikanhakijaa ja muukalaisvastaisuus on nousussa. Jos turvapaikanhakijan rikoksesta uutisointiin tai tiedottamiseen on pienempi kynnys kuin valtaväestön rikoksesta, se ruokkii entisestään negatiivisia mielikuvia.

Vastaava ilmiö on tuttu monessa muussakin asiassa. Ihmisten mielikuvissa maailma menee jatkuvasti huonompaan suuntaan, vaikka maailma oli vuonna 2015 parempi paikka kuin koskaan ennen. Hans ja Ola Roslingin aihetta käsittelevä TED-esitys on syystäkin lähes legendaarinen.

Rikollisuutta ei voi hyväksyä, ahdistelu joukolla tai yksin tuomittavaa. Samaan aikaan suurin osa pakolaisista, turvapaikanhakijoista, maahanmuuttajista yrittää parhaillaan elää ihan normaalia elämää. Tuomitaan siis tekijät, ei kaikkia rajan yli saapuvia. Kotouttaminen on iso tehtävä, joka ei ainakaan helpotu yleistäviä uhkakuvia synnyttämällä.

P.S. Ei, en tarkoita, että turvapaikanhakijoihin tai ylipäätään ulkomaalaisiin liittyviä rikoksia pitäisi salailla – Ruotsissa sitäkin on ilmeisesti yritetty, ja tuo päätös uhkaa nyt räjähtää silmille.

comments powered by Disqus