Helsingin poliisi piti keskiviikkoaamuna tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin puskaraiskauksien lisääntyneen ja turvapaikanhakijoiden liittyvän joihinkin tapauksiin. Lahden poliisi puolestaan kertoo turvautuneensa vastaanottokeskuksessa kaasuun ja patukkaan.

Sisäministeri Petteri Orpo (kok) on jo useaan kertaan ilmaissut huolensa tilanteesta. Viimeksi torstaina hän kertoi erillisistä palautuskeskuksista, joihin siirretään kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat. Orpo on myös rukkaamassa turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyä:

Säädöksiä tullaan myös muuttamaan niin, että rikoksen tehneen ja tuomitun turvapaikanhakijan hakemus siirretään käsittelyjonossa päällimmäiseksi.

– Ne voidaan käsitellä nopeutetusti. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi turvapaikan myöntämiseen, korosti ministeri.

Orpo: Suomi perustaa palautuskeskuksia turvapaikanhakijoille, Yle 3.12.2015

Tästähän itse asiassa puhuttiin jo marraskuun alkupuolella. Jo silloin kerrottiin, että rikoksiin syyllistyneiden turvapaikkahakemus voidaan käsitellä nopeutetussa aikataulussa. Vaan ah ja voi: sisäministeriön mukaan turvapaikanhaussa etusijalla on kuitenkin kansainvälisen suojelun tarve.

Turvapaikkaprosessi on käytävä läpi riippumatta siitä, onko hakija syyllistynyt rikoksiin Suomessa. Taustalla on kansallisen lainsäädännön lisäksi myös YK:n pakolaissopimus, EU-direktiivit ja myös Suomen perustuslaki. Jos hakija on turvapaikan (kansainvälisen suojelun) tarpeessa, velvoite kansainvälisen suojelun antamiseen ei poistu, vaikka hän tekisi Suomessa rikoksen.

Jos henkilö ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, voidaan harkita oleskelulupaa muilla perusteilla. Syyllistyminen vakavaan rikokseen otetaan tässä harkinnassa huomioon ja oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä rikoksen vuoksi. Rikos otetaan huomioon myös silloin, kun harkitaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle henkilölle annettavan maahantulokiellon pituutta.

Sisäministeriön usein kysyttyjä kysymyksiä

Äkkiä lukien vaikuttaisi siis siltä, että Orpo valmistelee säädöksiä, jotka joko rikkovat kansainvälisiä sopimuksia ja perustuslakia tai sitten mahdollistavat käytäntöjä, joille ei ole suoranaista estettä nykyäänkään. Voi toki olla, että tekeillä on täsmennyksiä nykysäädöksiin, mutta Orvon kommentit lienevät lähinnä tarkoitettu vakuuttamaan ihmisiä siitä, että turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen suhtaudutaan vakavasti.

Poliisin turvallisuus

Lahdessa sattui marraskuussa tapaus, jossa poliisipartio joutui vihaisen miesjoukon ympäröimäksi ja perääntyi viimein voimakeinoja käyttäen. Tämä on ilman muuta huolestuttavaa, eikä tällaisia tilanteita pitäisi päästä tapahtumaan. Kysymyksiä kuitenkin herättää Helsingin Sanomien uutisen maininta:

[Hämeen poliisin apulaispoliisipäällikkö Tero] Seppäsen mukaan Hennalassa oli paikalla useampia poliisipartioita. Hänen tietääkseen välikohtauksen takia ei ole aloitettu yhtään rikostutkintaa. Tarkempia tietoja tapahtumien kulusta poliisi ei kerro.

Poliisi turvautui kaasuun ja patukkaan vastaanotto­keskuksessa Lahdessa marraskuussa – “Nyt odotetaan, koska sattuu jotain vakavaa”, HS 3.12.2015

Paikalla oli siis useampia partioita, poliisin kimppuun hyökättiin, mutta tarkemmin asiasta ei kerrota eikä rikostutkintaa ole aloitettu. Kun puhe on poliisin työturvallisuudesta ja virkamiehen koskemattomuudesta, tämä kuulostaa varsin kummalliselta. Jutussa kerätään vielä lisäkierroksia spekuloimalla “taistelusta valtavaa ylivoimaa vastaan”.

Uutisessa mainitaan, että ongelmia aiheuttaa osaltaan se, että “kaikissa maissa suhtautuminen poliisiin ei ole yhtä ongelmatonta kuin Suomessa”. Totta on, että suomalaisten suhde virkavaltaan on erittäin myönteinen – tuoreen kyselyn mukaan poliisi on maan toiseksi luotetuin instituutio, jonka suoraselkäisyyteen uskoo yhdeksän kymmenestä kansalaisesta.

Toisaalta pistää miettimään, mitä poliisi on tehnyt ansaitakseen turvapaikanhakijoiden luottamuksen. Lokakuussa Uusi Lahti -lehti kertoi uutisessaan, että poliisi hälytetään Hennalan hätämajoituskeskukseen säännöllisesti, mitään vakavampaa ei ole sattunut, mutta paikalle mennään vähintään kolmen partion voimin.

Poliisin näkökulmasta tämä saattaa hyvinkin olla perusteltua. Vaan mietitäänpä, miltä tilanne näyttää: kun turvapaikanhakijat nujakoivat keskenään, poliisi saapuu paikalle selvittämään tilannetta aina isolla joukolla, kunnes marraskuussa päädyttiin käyttämään pamppua ja kaasua. Asiasta ei kuitenkaan haluta puhua, mitään rikostutkinnan arvoista ei ole sattunut eikä poliisin voimankäyttöäkään tutkita.

Tämänkö pitäisi herättää luottamusta?

Alun perin tapahtuma nousi esiin Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtajan Yrjö Suhosen blogikirjoituksessa osana sinällään aiheellista kritiikkiä siitä, miten poliisin toimintaedellytyksiä heikennetään niin poliisin kuin muidenkin ihmisten turvallisuuden kustannuksella. Jo pari vuotta sitten Helsingin Sanomat kirjoitti Lapin laista – harvaan asutulla alueella poliisi on yksinkertaisesti liian kaukana ehtiäkseen apuun.

Rikosten määrä

Helsingin poliisi kertoi tiedotustilaisuudessaan, että ns. puskaraiskauksien määrä on kasvanut. Tarkemmin sanoen niitä on tänä vuonna ollut 14, kun viime vuonna julkisella paikalla tapahtuneita raiskauksia tapahtui yhdeksän.

Suomessa tulee poliisin tietoon noin tuhat raiskausta vuodessa, arvioiden mukaan tämä on alle kymmenen prosenttia todellisesta määrästä. Suomessa tehdään siis ihan kotimaisin voimin karkeasti 10 000 raiskausta vuodessa. Julkisuudessa kuitenkin keskitytään tällä hetkellä ennen kaikkea siihen kouralliseen, jotka tapahtuvat julkisella paikalla, ja joissa epäiltynä on turvapaikanhakija.

Helsingissäkin seksuaalirikoksia rekisteröidään vuosittain noin 300 ja tänä vuonna raiskausten kokonaismäärä ei ole kasvanut. Herää kysymys, oliko erillisen tiedotustilaisuuden järjestäminen perusteltua ja saavutettiinko sillä se, mitä haluttiin.

Helsingin ja Lahden poliisin lisäksi myös muualla Suomessa on otettu kantaa turvapaikanhakijoiden aiheuttamiin ongelmiin. Lounais-Suomessa turvapaikanhakija on epäiltynä 33 rikoksessa, joista puolet on kohdistunut muihin turvapaikanhakijoihin. Itä-Suomessa syksyn aikana tehdyissä 21 304 rikosilmoituksessa 12 tapauksessa epäillään turvapaikanhakijaa. Eivät nämä aivan valtavia lukemia ole.

Heittäydyn kuitenkin sen verran ennustajaeukoksi, että veikkaan ulkomaalaisten ja turvapaikanhakijoiden osuuden seksuaalirikoksista nousevan entisestään – jos ei muuten, niin ihan vaan siksi, että poliisi kehotti tekemään ilmoituksen lievemmästäkin ahdistelusta.

Vaikka poliisin kehotus ehkä on sinällään neutraali, uutisoinnissa se kehystetään vahvasti turvapaikanhakijoita käsittelevällä asialla. Tosiasia on, että useimmiten raiskaaja tai ahdistelija on kuitenkin ihan kantasuomalainen. Elinel Ruo kirjoittikin viime viikolla osuvasti raiskauksen tekopyhistä.

Kolikon toinen puoli

Turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten lisäksi nousussa ovat myös tietynlaiset kantasuomalaisten tekemät rikokset. Helsingissä rasististen rikosten määrä on kaksinkertaistunut tänä vuonna.

Jos Ylen uutisessa esiin nostetut vihapuheet netissä tuntuvat laimeilta, eivät rikokset tietenkään siihen jää. Kukka Ranta kirjoittaa toistuvista yksittäistapauksista listatessaan koko joukon turvapaikanhakijoihin ja vastaanottokeskuksiin kohdistuneita, julkisuudessakin esiintyneitä rikoksia. Eikä Rannan artikkeliin edes ehtineet ne viimeisimmät: tiistaina Niinisalossa poltettiin vastaanottokeskukseksi suunniteltu rakennus, perjantaiaamuna puolestaan sytytettiin tuleva vastaanottokeskus Raumalla.

Turvapaikanhakijoista seuraa ilman muuta myös rikollisuutta. Maahan on saapunut isohko joukko nuoria miehiä, joista osa on sijoitettu Siilinjärven kaltaisiin käymättömiin korpimaihin. Tulijoita on eri kulttuureista ja taustoista, tilanahtaus vaivaa pahasti ja tekemistä on vähän. Tulijoiden joukossa on epäilemättä myös rikollisia, osalla olosuhteiden paineet purkautuvat rikoksina, ja kyllä, osa niistä kohdistuu myös kantasuomalaisiin ja naisiin.

Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että kohtalainen osuus tuosta turvapaikanhakijoiden synnyttämästä rikollisuudesta on kantasuomalaisten maahanmuuttajiin kohdistamaa.

Rikoksia toki pitää alati pyrkiä torjumaan ja ennalta ehkäisemään. Yksittäisten maahanmuuttajien tekoset eivät kuitenkaan oikeuta tekemään yleistyksiä koko joukosta. Maailmassa on virhe, eikä se katoa sen paremmin silmiä kuin rajojakaan sulkemalla.

P.S. Suurin piirtein jokaisen terrori-iskun jälkeen maailmalla liikkuu uutisia siitä, kuinka jossakin Lähi-idän maassa muslimit ovat iloinneet tapahtumasta. En tiedä, jäikö näitä uutisia levittelevältä jengiltä huomaamatta, että samaa juhlintaa harrastetaan myös Suomessa.

P.P.S. Myös poliisitarkastaja Marko Savolainen näyttää kiinnittäneen huomiota siihen, että Hennalan pamppukaasujupakassa ei tehdä rikostutkimuksta.