Kulunut vuosi on ollut jonkinlaista kasvisruuan riemujuhlaa. Soihdunkantajana on toiminut nyhtökaura, jota on esitelty sekä suomalaisen innovoinnin malliesimerkkinä että peijoonin maukkaana murkinana.
Harmi kyllä nyhtis on ollut saatavuuden puolesta samaa luokkaa yksisarvisen lihan kanssa – täällä Tampereen suunnalla hyllyt ovat ammottaneet sitkeästi tyhjyyttään. Paulig osti nyhtökauraa valmistavasta Gold & Green Foodsista osake-enemmistön syyskuussa, mutta saatavuus ei ole syksyn aikanakaan juuri parantunut.
Muutama viikko sitten satuin kuitenkin paikalliseen supermarkettiin samaan aikaan kuin nyhtökauralähetys ja pääsin viimein kokeilemaan myös tätä tuotetta. Kun nyt olen maistellut ainakin merkittävimpiä lihan korvikkeita, ajattelin lausua vaihtoehdoista sanasen.
Miksi korvikkeita?
Kaikki jatkossa esittelemäni tuotteet seisovat sinällään vahvasti omilla jaloillaan: niistä jokaisesta voi varmasti rakentaa oivallista mättöä, kunhan asiaan suhtautuu pieteetillä.
Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisistakin suurin osa on sekasyöjiä; Lihatiedotuksen mukaan 94 prosenttia suomalaisista syö lihaa.
Kuten taannoisista uutisista muistetaan, punainen liha aiheuttaa syöpää todennäköisesti, lihajalosteet varmasti. Kasvissyönnin lisääminen on siis sekä kansanterveydellinen että ekoteko.
Mitä vaivattomammaksi kasvisvaihtoehto saadaan, sitä helpompi on saada ihmiset syömään edes silloin tällöin kasvisruokaa. Niinpä omakin näkökantani on perin korvikkeinen – entäpä jos tyypilliseen liharuokaan vain viskaa jotain muuta tilalle?
Kentän tarkastus
Oheisessa taulukossa on listattu ravintoarvot uusille kilpailijoille Härkikselle, nyhtökauralle ja Mifulle, hiukan pidempään kaupoissa olleelle Quornille sekä tutulle ja turvalliselle soijarouheelle. Verrokkina listalla on myös perinteinen sika-nauta.
| g /100 g | Soijarouhe | Härkis | Nyhtökaura | Quorn | Mifu | Jauheliha |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Energia (kJ) | 1 750 | 888 | 853 | 441 | 371 | 1 000 |
| Rasvaa | 1,9 | 9 | 4,9 | 2 | 3 | 20 |
| … josta tyydyttynyttä | 0,5 | 0,7 | 0,1 | 0,5 | 0,2 | 8,4 |
| Hiilihydraatteja | 39,9 | 13 | 7,5 | 4,5 | 1,3 | 0,0 |
| … josta sokeria | 5,9 | 1,8 | 0,3 | 0,6 | 1,3 | 0,0 |
| Ravintokuitu | 22,2 | 4 | 2,4 | 5,5 | - | 0,0 |
| Proteiini | 48,6 | 17 | 31,2 | 14,5 | 14 | 18 |
| Suola | 0,02 | 1,5 | 1,3 | 0,3 | 1,2 | 0,1 |
| Hinta (€/kg) | 5,98 | 15,56 | 15,56 | 13,17 | 10,27 | 6,48 |
Jauhelihan oletan olevan kaikille tuttu konsepti, joten ei siitä sen enempää.
Soijarouhe
Soija on ollut kasviskeittiön perusraaka-aineita jo pitkään. Se on oiva proteiinin lähde, on muotona sitten rouhe, palat tai suikaleet. Taulukon hurja proteiinipitoisuus ei tosin ole koko totuus – pitoisuus on laskettu kuivarouheesta, joten se ei ole suoraan verrannollinen muiden kanssa.
Soijalla on oma ominaismakunsa, joka ei lihansyöjälle välttämättä ole yksiselitteisen miellyttävä. Rouheen tai suikaleiden marinointi mausteliemissä tekee ihmeitä mutta lisää vaivaa. Suutuntumakin on hiukan erikoinen.
Pienen harjoittelun jälkeen soijasta saa kuitenkin kelpo murkinaa; omassa keittiössäni erityisesti soijasuikaleet ovat vakiotavaraa. Soijan kiistämätön etu on myös, että se on halpaa: seitsemän euron kilohinnalla soijarouhe on kirkkaasti koko joukon kustannustehokkain tuote, kuiva rouhe kun turpoaa käytössä mukavasti. Kuivatuotteena myös soijan säilyvyys on erinomainen.
Härkis
Härkis on härkäpavusta tehty, lievästi maustettu, hiukan kebablastua muistuttava kypsä tuote. Muista kisaajista se eroaa siinä, että se suositellaan lisättäväksi esimerkiksi kastikkeeseen muutamaa minuuttia ennen valmistumista. Pannulla paistamista ei suositella.
Omaan suuhun Härkis tuntuu miellyttävältä mutta ei maistu. Pahviset möykyt suorastaan hylkivät makua, eikä marinointi tai pastakastikkeen jääkaapissa seisottaminen tehnyt tuotteesta yhtään sen maukkaampaa.
Tämä on tietenkin puhtaasti oma mielipiteeni ja henkilökohtaista kyvyttömyyttä. Sopivalla laittamisella ja oikealla reseptillä Härkiksellä on varmasti paikkansa. Toistaiseksi se paikka ei kuitenkaan ole minun jääkaapissani.
Vaikka Härkiksen kilohinta on 16 euron tienoilla, totuus ei ole aivan näin julma; koska tuote on kypsä ja rasvaa on vähän, ruuanlaitossa se vastaa hyvinkin tuplamäärää raakaa jauhelihaa.
Nyhtökaura
Nyhtökaurasta on puhuttu paljon. Se on nimensä mukaisesti rakenteeltaan pitkään kypsytettyä nyhtölihaa muistuttava.
Eikä käy kiistäminen, suutuntuma on oivallinen. Pienenä kauneuspilkkuna nyhtökaurassa on paikoitellen hiukan kovempia, pitkiä kuituja, mutta nekin ovat enemmän kosmeettisia kuin suutuntumaan vaikuttavia seikkoja.
Makunsa puolesta nyhtökauraa ei voi moittia. Olen testannut niin tomaatti-, inkivääri- kuin nude-versiotkin, ja kaikista on syntynyt maittavaa ruokaa minimivaivalla.
Nyhtökaura on loistava tuote. 16 euron kilohintaan pätee samat sanat kuin Härkikseenkin, ja lisäksi nyhtökauraan on onnistuttu pukkaamaan hämmentävä määrä proteiinia. Isoimpana esteenä omalle yltiöpäiselle nyhtökauran käytölle on sen heikko saatavuus.
Quorn
Tässä vaiheessa kirjoitusta on korkea aika siirtyä kasvikunnasta sienten maailmaan. Quorn on brittiläinen ihmetuote, 1980-luvulla myyntiin tullut sieniproteiini, jonka tosin itse rekisteröin pakastealtaassa vasta pari vuotta sitten.
Quornia on tarjolla monessa muodossa: rouheena, kuutioina, fileenä, pihvinä ja nugetteina. Näistä viimeiset ovat vegaanisia, muissa on mukana kananmunaa.
Olen käyttänyt quornia jo pidemmän aikaa – rouhetta jauhelihan tilalla, kuutioita wokissa, fileitä kanan korvikkeena ja pihvejä ihan vain pannulla paistettuna. Tuotteet ovat hämmentävän lihamaisia ja suutuntumakin on oiva. Jääkaapissa seisottaminen tekee rouheesta hiukan… no, sienimäistä, mutta sekään ei ylly häiritseväksi.
Quorn ei ole aivan niin proteiinipitoinen kuin kilpailijansa, mutta vastineeksi myös hinta on hiukan nyhtökauraa ja Härkistä edullisempaa. Nyhtökauran ohella quorn on ehdottomasti suosikkituotteeni – ja toisin kuin nyhtistä, tätä on useimmiten saatavilla.
Mifu
Mifu on Valion pyrkimys päästä lihakorvikemarkkinoille. Paistettavaksi ruokarakeeksi kutsuttu tuote ilmaantui kauppoihin alkusyksystä, ja kun valmistaja on iso, ei toimitusongelmiakaan ole.
Tuotteena Mifu on yksinkertaisesti sanottuna raejuustoa. Raekoko on hiukan tavallista suurempi, koostumus tavallista juustoa kuivempi, mutta ei siitä silti erehtyä voi. Suutuntuma on raejuustomaisen sitkeän joustava.
Ei Mifussa mitään vikaa ole, mutta epäselväksi jää, miksi kukaan tekisi ruokaa juuri Mifusta. Se ei ole erityisen proteiinipitoinen eikä se muistuta millään tavalla lihaa. Eettisillä syilläkään valintaa ei voi perustella: Mifu ei tietenkään ole vegaanista, ja lihan- ja maidontuotanto ovat kiinteästi toisiinsa kytköksissä.
On toki hyvä, että ihmisillä on vaihtoehtoja. Reilun kympin kilohinnalla Mifu on joukon edullisemmasta päästä. Kilpailijat tosin ovat kuivempia, joten kustannustehokkuus taitaa mennä aika tasan, ja tavallinen raejuusto tarjoaa samat ravintoarvot puoleen hintaan. Mifu on oiva esimerkki siitä, kuinka vasara kädessä kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Lopuksi
Toisin kuin muutamasta kirjoittamastani blogauksesta voi ehkä päätellä, olen tukevasti sekasyöjä. Viime vuosina olen kuitenkin innostunut kokeilemaan myös kasvisvaihtoehtoja, ja nyt tarjolla on tuotteita, joilla maistuvan kasvisruuan tekeminen on täsmälleen yhtä helppoa kuin sen tutun lihavaihtoehdonkin.
Jos siis tekee mieli pelastaa maailmaa suupala kerrallaan, mutta kasvisruokaan siirtyminen tuntuu liian vaikealta, kannattaa rohkeasti tutkia vaihtoehtoja. Quornista ja nyhtökaurasta on hyvä aloittaa.