Scifissä ja fantasiassa kaikki julkaistaan nykyään vähintään trilogioina. Machineries of Empire -sarja ei ole poikkeus, joten kirja-arvioni sisältää juonipaljastuksia – ja se saattaa sisältää niitä myös arvioimaani kirjaan. Ennen tämän arvion lukemista kannattaa kuitenkin lukea vähintään Ninefox Gambit sekä Raven Stratagem.
Kun Raven Stratagem päättyi, heksarkaattia uhkasi kaaos. Kel Cheris oli onnistunut muuttamaan heksarkaatissa voimassa olleen kalenterin, mutta tämän hintana oli Shuos Mikodezia lukuunottamatta kaikkien heksarkkien kuolema. Valtatyhjiöllä on tapana täyttyä, ja Revenant Gunin lähtötilanne kertoo, millaista täytettä syntyi heksarkaatin rippeistä.
Revenant Gun kertoo periaatteessa sisällissodasta, jossa toisella puolella on vanhaa valtaa, heksarkaatin perinteistä kalenteria kannattava Kel Inesser ja toisella Kel Cherisin luomaa uutta kalenteria noudattavan Compactin johtaja Kel Brezan. Osapuolten tietämättä myös kolmas taho on liittymässä taisteluun: vanha kettu Nirai Kujen on kaivautumassa esiin kolostaan.
Machineries of Empire toimii kuitenkin monella tasolla. Sisällissota ja taistelut ovat vain kehys, jonka avulla kerrotaan henkilöiden tarinaa. Henkilöiden takaumat puolestaan kertovat samalla laajempaa historiaa ja avaavat myös niistä palikoista, joista Yoon Ha Leen rakentama maailma muodostuu.
Kirjailija ei päästä lukijaansa tälläkään kertaa helpolla. Kun ensimmäisessä kirjassa jouduttiin totuttelemaan Shuos Jedaon ja Kel Cherisin omituiseen symbioosiin, nyt kuvioihin astuu Shuos Jedaon reinkarnaatio. Muistiltaan hapero, uudelleenlämmitetty Jedao on sympaattinen hahmo, jonka törmäilyä omaan historiaansa on paikoin surullista seurata.
Revenant Gun on kirjana yhtä mielikuvituksellinen kuin edeltäjänsäkin. Se vetää hiljalleen yhteen niitä tarinalinjoja, joita aiemmissa kirjoissa on nähty. Samaan aikaan se herättelee myös filosofisia pohdintoja, ja henkilöhahmot ovat monin tavoin entistä inhimillisempiä. Vaatii taitoa ulottaa tämä myös Nirai Kujeniin, joka aikalaistodistusten perusteella on hirviöasteikolla aika lailla omassa luokassaan.
Kaikesta tästä huolimatta sarjan päätöksestä jää jotain uupumaan. Uudelleensyntyneen Jedaon maailmantuska on ymmärrettävää mutta jotenkin irrallista, ja jotkin Revenant Gunin paljastukset suorastaan huutavat edelleenkehittelyä.
Jatkoa ei kuitenkaan ole luvassa; Yoon Ha Leen mukaan sarjaan on tulossa vielä novellikokoelma, mutta muuten tarina on kerrottu. Ehkä juuri näin on hyvä.