Sami Sundell
Sami Sundell
6 min read

Tags

WWF julkaisi viime viikon lopulla Living Planet -raportin, jossa kerrotaan selkä­rankaisten eläinten tilanteen maailmassa olevan kriittinen. Aiheesta uutisoitiin laajasti, esimerkiksi Ylellä ja Helsingin Sanomissa.

Pian alettiin kuitenkin kiinnittää huomiota myös yksityis­kohtiin ja huomattiin, että WWF on johtanut harhaan. Ensin aiheeseen tarttui Tekniikan Maailma ja sitten oman uutisensa kirjoitti myös Yleis­radio. Myöhemmin joukkoon liittyivät myös muun muassa Maa­seudun Tulevaisuus ja STT:n kautta moni muukin media.

Anteeksi, nyt höpsin. Oikeasti asiaan kiinnitti huomiota The Atlanticin Ed Yong, ja suomalaiset mediat pitkälti apinoivat Yongin havaintoja.

Yksi pieni sana

Sekä Tekniikan Maailman että Ylen uutisen olennaisin viesti on, että WWF maalasi tarpeettomasti mörköjä seinille jättämällä olennaisen sanan pois. Tuo sana on “keski­määrin”.

Verrataan! Tässä Ylen alkuperäinen uutinen ja sen korjattu teksti:

Tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkä­rankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia.

WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi… (Yle 30.10.2018)

Tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkä­rankaisten eläinten määrä on vähentynyt keski­määrin jo 60 prosenttia.

WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi… (Yle 2.11.2018, korostus minun)

Muuttuiko lauseen sisältö olennaisesti? Onko alku­peräisessä muotoilussa virhe, joka yhden sanan lisäämisellä korjaantui?

No ei. Lauseet ovat olennaisesti saman­sisältöisiä. Yhden keski­määräisyyden lisääminen lauseeseen sen tarkemmin kontekstia kertomatta tekee uutisesta vain epä­määräisemmän.

… mutta iso ero uutisoinnissa

Jos tarkkoja ollaan, Yongin ja Yleis­radion artikkeleissa on yksi oleellinen ero. Siinä, missä Yong pui Living Planet -raportin uutisointia, Yle nostaa tikun nokkaan WWF:n sana­valinnat.

Yongin artikkeli toteaa uutisoinnin monessa mediassa olleen virheellistä. Tämän jälkeen hän käy läpi, miten WWF:n Living Planet -indeksi on laskettu ja mitä se kuvaa tai ei kuvaa. Tämä ei sinällään ole kovin vaikeaa, sillä WWF julkaisi raportin yhteydessä teknisen selosteen (PDF), jossa asia väännetään rauta­langasta. Indeksin painotukset on julkaistu myös vertais­arvioidussa artikkelissa.1

Yleis­radion uutinen sen sijaan keskittyy nostamaan omaa häntää:

Perusteellisessa jutussa kerrottiin, että “tiistaina julkistetun WWF:n Living Planet –indeksin mukaan vuosina 1970–2014 maailman selkä­rankaisten eläinten määrä on vähentynyt jo 60 prosenttia”.

Se vain ei pitänyt ihan paikkaansa, sillä WWF:n raportista kertovasta tiedotteesta oli uupunut sana “keski­määrin”.

Tänään Yle vastuullisesti kertoi korjanneensa juttua: “Korjaus 2.11. klo 11:12: Jutun toiseen lauseeseen on lisätty sana keski­määrin. Lisäksi jutun lopussa on tarkennettu, että raportissa tutkitut laji­määrät kattavat vain pienen osan maailman selkä­rankais­lajeista.”

WWF säikäytti pahan kerran: Hetken jo luultiin eläin­kunnan kuolevan läjä­päin, mutta ei kuitenkaan ihan niin – tiedotteesta vain unohtui yksi sana (Yle 2.11.2018)

Uutinen otsikoitiin säikäyttämiseksi, alkuperäisen uutisen korjauksessa vähätellään raportin aineistoa – eikä ilmeisesti vieläkään ole perehdytty edes pinta­puolisesti siihen, mitä raportissa varsinaisesti sanotaan. Niin perusteellinen kuin Ylen alku­peräinen juttu olikin, yhden sanan uupuminen tiedotteesta johti harhaan niin Yleis­radion piin­kovat journalistit kuin muunkin meikäläisen media­kentän.

No ei. Ei se niin mene.

Mikä on olennaista?

Sekä Tekniikan Maailma että Yle lainaavat Yongin esimerkkiä populaatioiden keski­määräisen muutoksen laskemisesta:

Kuvitellaan, että on kolme eläin­populaatiota: 5 000 leijonaa, 500 tiikeriä ja 50 karhua. Neljä vuosi­kymmentä myöhemmin jäljellä on 4 500 leijonaa, 100 tiikeriä ja 5 karhua. Populaatiot ovat laskeneet 10 prosenttia, 80 prosenttia ja 90 prosenttia – jolloin ne keski­määrin ovat laskeneet 60 prosenttia. Mutta eläinten määrä on laskenut 5 550 eläimestä 4 650:een, mikä on vain 17 prosenttia.

WWF säikäytti pahan kerran… (Yle 2.11.2018)

Esi­merkki epäilemättä pitää paikkansa – miksipä ei pitäisi, koska se on rakennettu täsmälleen samalla tavalla kuin asia kuvataan WWF:n omassa selosteessa. Samalla se johtaa tavallaan harha­teille. Otetaanpa toinen esi­merkki:

On kolme eläin­populaatiota: miljardi iso­rottaa, 500 tiikeriä ja 50 karhua. Neljä vuosi­kymmentä myöhemmin populaatioissa on kaksi miljardia iso­rottaa, 100 tiikeriä ja 5 karhua. Populaatiot ovat keski­määrin pienentyneet 23 prosenttia. Eläinten määrä on kuitenkin kasvanut noin miljardilla yksilöllä eli lähes sadalla prosentilla.

Ihan itte keksin

Esimerkki on kuvitteellinen eikä siinä ole mitään järkeä. Tuo järjettömyys on kuitenkin aivan yhtä läsnä Yongin esimerkissä: kaikkien maailman selkä­rankaisten kappale­määräinen yhteen­laskeminen ei yksin­kertaisesti ole mielekäs mittari. Erityisesti kun puhutaan elon­kirjon – luonnon moni­muotoisuuden – kapenemisesta, ne miljardi fiktiivistä lisä­rottaa eivät ole positiivinen asia vaan merkki pahenevasta ongelmasta.

Ylen puolittaiseksi kunniaksi voi sanoa, että se päästää jutussaan WWF:n suojelujohtajan Jari Luukkosen pitelemään peiliä:

“Ehkä olen liian syvällä siinä asiassa, mutta kun meillä on indeksin taustalla yli 4 000 lajia ja 16 700 populaatiota, niin jotenkin se tuntuu itsestään selvältä, että osa näistä lajeista on kehittynyt parempaan suuntaan, osa erittäin huonoon suuntaan ja osa huonoon suuntaan”, Luukkonen sanoo.

“Eli myöskin media, joka sitä julki toi, ei kiinnittänyt varsinaista huomiota siihen keski­määrin sanan puuttumiseen. Maalais­järjellä ajateltuna on itsestään selvää, ettei se tarkoita, että lajien määrä olisi kaikkinensa tipahtanut 60 prosenttia.”

WWF säikäytti pahan kerran… (Yle 2.11.2018)

Luukkonen on aivan oikeassa. WWF puhuu sivullaan turhan suora­viivaisesti eläinten määrästä, mutta jo tuota sivua ajatuksella tavatessa käy selväksi, että kyse ei ole yksi­selitteisesti yksilöistä. WWF teki ehkä virheen yksin­kertaistaessaan viestiä, mutta se ei korjaannu yhdellä sanalla.

The Atlantic toteaa raportin olevan synkkä, katsoo sitä miten tahansa. Yleis­radio keskittyy siirtämään huomion maailman tilasta WWF:n “virheeseen”.

Yle teki oman virheensä kahteen kertaan. Ensin se kirjoitti uutisen ilmeisen suoraan WWF:n tiedotuksen pohjalta sen kummemmin sisältöä miettimättä. Kun virhe huomattiin – ei tietenkään Ylellä vaan The Atlanticissa – siirryttiin sitten lainaamaan Tekniikan Maailman uutisointia.

Toisellakaan yrittämällä Yleis­radio ei onnistunut tekemään sitä perusteellista juttua, jossa olisi pohdittu, mikä raportissa on olennaista ja miten siitä kannattaisi kansalaisille viestiä. WWF olisi tarjonnut tähän vahvat eväät: lyhyt­jänteiseen uutisointiin olisi ehkä riittänyt tiivistelmä (PDF), perusteellisempaan työhön itse raportti (PDF) ja sen tekninen liite (PDF).

WWF puolestaan julkaisi selvennyksen ja lisäsi sivuilleen sanan “keski­määräinen”. Se oli epäilemättä pienimmän riesan tie. Jos tiedotusta piti muuttaa yhdellä sanalla, itse olisin kuitenkin pirskotellut sivuille mieluummin vaikkapa sanaa “populaatio”. Toisaalta eläinten määrästä on puhuttu ainakin vuonna 2010, vuonna 2014 ja vuonna 2016. Vielä kaksi vuotta sitten Ylenkin toimittajalla oli aikaa selvittää, mitä raportin lukemat tarkoittivat.

The Atlantic piti uutisoinnin virheen korjaamista ja tarkkaa viestintää tärkeänä. Merkittävää asiaa ei pidä sotkea antamalla sala­liitto­teorioille poltto­ainetta.

Yleis­radio kuitenkin keskittyy uutisessaan korostamaan, kuinka heillä ei ole tehty virheitä. Kuin kirsikkana kakun päällä Yle höysti virhe­uutisointinsa vihjauksilla WWF:n varain­keruusta. Jutussa, jossa Yleis­radio tituleeraa itseään vastuulliseksi mediaksi, heitetään siis ilmoille epäilyksiä Maailman luonnon­säätiön motiiveista.

Lukikohan Ylellä kukaan edes tuota Atlanticin artikkelia?

P.S. On ihan mahdollista, että kaksi vuotta sitten – kuten myös 2014 tai 2010 – uutisointi oli paremmin kohdallaan, koska WWF tarjosi sivuillaan suomen­kielisen tiivistelmän (PDF) raportista. Tänä vuonna linkitettiin suoraan englannin­kieliseen tiivistelmään. Suomen kielen aseman heikkeneminen saattaa vaikuttaa myös yleiseen ymmärrykseemme.

P.P.S. Maa­seudun tulevaisuus muuten kertoo The Atlanticin paljastaneen, että WWF:n raportista puuttuu sana “keskimäärin”. Tämä on Atlanticilta aika mestarillinen suoritus, kun sekä Tekniikan maailman että WWF:n mukaan sana tippui nimenomaan suomen­kielisestä tiedotteesta.

P.P.P.S. Helsingin Sanomien uutisessa puhutaan suoraan yksilöistä: “Olemme menettäneet selkä­rankaisten eläinten [yksilöiden] määrästä jo 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä”. WWF:n suuhun asetetun lainauksen yksilöt ovat kuitenkin haka­sulkeissa, mikä yleensä viittaa toimittajan lisäämään täsmennykseen.

1 McRae, Deinet & Freeman: The Diversity-Weighted Living Planet Index: Controlling for Taxonomic Bias in a Global Biodiversity Indicator (PLoS One 2017), doi:10.1371/journal.pone.0169156