N. K. Jemisin - The Stone Sky

N. K. Jemisin - The Stone Sky

The Stone Sky päättää trilogian, joka alkoi The Fifth Seasonilla ja jatkui The Obelisk Gatella.

Kyseiset kirjat voittivat peräkkäisinä vuosina parhaan romaanin Hugo-palkinnon, mikä kertoo sarjan poikkeuksellisuudesta. Jos ja kun trilogian ensimmäiset osat ovat jääneet huomiotta, kannattaa lukea ne ennen kuin tarttuu kolmanteen – tai edes tähän arvioon.


N. K. Jemisinin kaksi ensimmäistä Stillness-maailmaan sijoittunutta kirjaa antoivat mielikuvan rujosta maailmasta: maailman vakaus oli rakennettu erityislaatuisten yksilöiden orjuuttamiselle, ja silläkin keinoilla sivilisaatio – mitä se sitten tässä kontekstissa tarkoittaakin – pysyi vain vaivoin hengissä ja elinkelpoisena.

The Stone Sky valottaa nyt tämän maailman menneisyyttä. The Fifth Season keskittyi päähenkilö Essunin henkilöhistoriaan, The Obelisk Gate toi rinnalle Essunin tyttären Nassunin ja antoi vihjeitä maailman salaisuuksista. The Stone Skyssa ääneen pääsee kolmaskin päähenkilö: kivensyöjä Hoa toimi aiemmissa kirjoissa kaiken tietävänä kertojan äänenä, nyt hän pääsee kertomaan myös itsestään.

The Stone Sky kertoo – ainakin jollakin tasolla – ketkä rakensivat maailmaa täplittävät kehittyneen sivilisaation jäänteet. Se kertoo, mistä vartijat ovat kotoisin. Se paljastaa, miten kivensyöjät syntyivät ja miten Kuu hukattiin.

Palaset loksahtavat paikoilleen saumattomasti. The Stone Sky on yhdenlainen kertauskurssi trilogian tapahtumista, sillä sitä lukiessa mieleen palautuu jatkuvasti tapahtumia aiemmista kirjoista. Ei siksi, että niistä muistutettaisiin, vaan siksi, että juonen kulmaan raapustetut vihjeet palaavat mieleen, kun Jemisin kertoo kehittämänsä maailman historiaa.

The Broken Earth -trilogian on esitetty tasapainoilevan scifin ja fantasian välimaastossa. The Stone Skyssa on sarjan kirjoista ehkä eniten scifi-elementtejä, ja sen esittelemä teknologia lipuu helposti Arthur C. Clarken kolmannen lain vaikutuspiiriin: “Mikä tahansa tarpeeksi edistynyt teknologia näyttää taikuudelta.”

The Stone Skyssa kuitenkin nostetaan tässä mielessä kädet pystyyn: vaikka taustoja avataan, orogeenien kyky hallita kiveä on täysin selittämätön, ja sen edistyneempää muotoa kutsutaan suosiolla taikuudeksi. Eikä siinä ole mitään vikaa! Kirja toimii mainiosti juuri näin, mutta nimenomaan scifiä etsivät lukijat pettyvät väistämättä.

Aiemmissa kirjoissa käsiteltiin sitä, miten orogeenit olivat välttämätön, orjuutettu vähemmistö. Se tuntui julmalta, mutta Stillnessin raakaa, miten kuten elinkelpoista maailmaa saattoi pitää selittävänä tekijänä. The Stone Sky esittelee saman maailman rauhanomaisen historian – ja se perustuu aivan yhtä lailla hyväksikäytölle. Jemisin kirjoittaa yhteiskunnallista kritiikkiä, joka fantastisista elementeistä huolimatta onnistuu kuvastamaan myös nykymaailmaa.

Viime vuosina olen monesti kritisoinut lukemiani kirjoja toimituksellisista puutteista: moni kirja olisi ollut parempi, jos sen sanomaa olisi tiivistetty ja terävöitetty.

The Stone Skyssa olisin ilomielin ottanut muutaman kymmenen sivua lisää. Hoan muistelmat ovat mielenkiintoisia mutta saavat kirjan etenemään verkkaisesti. Tämän jälkeen loppuratkaisu tulee sitten yhtenä rysäyksenä, jota olisi huoletta voinut vähän venyttääkin.

Kahden edellisen kirjan menestyksen jälkeen odotukset olivat korkealla. The Stone Sky ei onnistu olemaan yhtä huikea kokemus kuin edeltäjänsä, mutta se täydentää trilogiaa loistavasti. Kolmatta peräkkäistä parhaan romaanin Hugoa Jemisin tuskin nappaa, mutta kolmas Hugo on suorastaan todennäköinen: parhaan sarjan Hugo jaetaan myös ensi vuonna, ja siinä kategoriassa tämä trilogia on varmasti vahvoilla.

comments powered by Disqus