N. K. Jemisin - The Obelisk Gate

N. K. Jemisin - The Obelisk Gate

Aivan aluksi varoitus: The Obelisk Gate on suoraa jatkoa The Fifth Seasonille, joten kertomalla kirjasta spoilaan väistämättä sarjan ensimmäistä osaa. Kirmaa siis ensin lukemaan tuo pökerryttävän hyvä Hugo-voittaja, ja palaa tähän tekstiin vasta sen jälkeen.


The Fifth Season esitteli meille orogeenit: ihmiset, joille on siunaantunut kyky aistia ja hallita maan­kuoren liikkeitä. Kirja lähti liikkeelle järisyttävästi monen­tasoisella maailman­lopulla: yksi orogeeni halkaisee koko Stillness-mantereen, ja samaan aikaan päähenkilö Essun löytää pienen poikansa kuolleena – isänsä tappamana.

The Obelisk Gate alkaa samasta tilanteesta mutta vaihtaa näkökulmaa. Essunin sijaan keskeiseksi henkilöksi nousee Nassun, Essunin tytär, joka löytää isänsä kuolleen veljensä ääreltä. Raskauttavasta tilanteesta huolimatta Nassun lähtee isän kumppanina pakomatkalle kohti tuntematonta kohtaloa.

Kuvaus saattaa kuulostaa brutaalilta, ja sitä se onkin. Stillness ei ole kaunis maailma, siellä vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Orogeenit ovat tavallisestikin vapaata riistaa, ja viidennen vuodenajan käynnistyessä vähäisetkin sosiaaliset pidäkkeet murtuvat.

The Obelisk Gate etenee hitaammin ja syvemmälle kuin edeltäjänsä. Kirja jakaantuu käytännössä kahteen osaan: toisessa seurataan Nassunin matkaa ja kasvua isänsä seurassa, toisessa Essunin ja Castrima-yhteisön valmistautumista viidenteen vuodenaikaan. Tarinan molemmissa haaroissa pureudutaan orogenian saloihin, mutta sen lopullista luonnetta Jemisin ei vielä tässä kirjassa paljasta. Ensimmäisen kirjan merkkihahmo Alabaster toimii kertojana maailman menneisyyteen, ja kivensyöjät nousevat kirjan edetessä koko ajan keskeisempään rooliin.

The Fifth Season liu’utti lukijansa karuun maailmaan, mutta The Obelisk Gatessa tuo maailma on tuttu eikä iskuja säästellä. Hyvätkin ihmiset ovat tappajia, eikä hyvän ja pahan eroa aina tunnista edes motiiveista. Ensimmäisessä kirjassa tarjoiltiin epätoivoisia pilkahduksia vanhemmuudesta väkivaltaisessa maailmassa, The Obelisk Gatessa vanhemman väkivalta on keskeinen osa tarinaa.

Kirja onkin vielä edeltäjäänsä enemmän katsaus murjotun mielen maisemaan. Kirjassa tulee hyytävästi esiin se kollektiivinen psykoosi, johon maailman – kirjaimellisesti maankamaran – väkivaltaisuus on sukupolvien aikana saattanut jokaisen Stillnessin asukkaan. Kirjan henkilöt joutuvat kerran toisensa jälkeen tekemään hirvittäviä valintoja, ja Jemisin pakottaa lukijan näkemään, miksi he valintansa tekevät.

The Obelisk Gaten tarinan kaari noudattaa epäilemättä tietoisesti The Fifth Seasonin vastaavaa. Se ei enää onnistu olemaan aivan yhtä yllättävä kuin ensimmäinen kirja, ja koska trilogian kolmas osa on odotettavissa vielä tänä vuonna, siitä väistämättä puuttuu loppuhuipennus. Se on kuitenkin loistava jatko-osa loistavalle kirjalle ja petaa viimeiseen kirjaan herkullisen lähtöasetelman.

comments powered by Disqus