N. K. Jemisin - The Fifth Season

Stillness on maailma, jossa maa ei ole koskaan paikallaan. Jättimäiset maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorenpurkaukset ovat niin tavanomaisia, että ihmisten kalenteriin on ilmestynyt viides vuodenaika – se, jolloin aurinko peittyy pilviin, happosateet tuhoavat kasvillisuuden ja talvi ei lopukaan.

Ihmiskunta on ollut haaksirikon partaalla lukemattomia kertoja, ja elämä etenee kädestä suuhun. Pirstaleiksi lyödyssä maailmassa ihmiset elävät pienissä yhteisöissä, jotka varautuvat jatkuvasti pahimpaan. Vaan yksi kansakunta poikkeaa muista: Sanzen imperiumi on onnistunut pitämään kulttuuriaan yllä tuhansia vuosia.

Nyt se on kuitenkin loppu. Joku voisi pitää tätä spoilerina, mutta kun N. K. Jemisin aloittaa kirjansa maailmanlopusta, ei sen paljastaminen kirja-arviossa liene suurikaan synti. Mielenkiintoiseksi maailmanlopun tekee, että sen saa aikaan yksi ihminen.

Murtuneessa maailmassa osa ihmisistä on nimittäin orogeeneja: ihmisiä, joilla on kyky imeä lämmöstä ja liikkeestä energiaa ja saada sen avulla maankuori tanssimaan pillinsä mukaan. Muutenkin epästabiilissa maailmassa ihmiset, jotka saavat maanpinnan aaltoilemaan, herättävät ymmärrettävästi pelkoa ja vihaa. Koko Sanzen olemassaolo kuitenkin perustuu orogeeneihin – he kun voivat kyvyillään myös rauhoitella järistyksiä.

Kirja seuraa kolmen orogeenin elämää. Essunin maailma järkkyy samalla hetkellä, kun maailma järkkyy: samaan aikaan, kun Sanze hajoaa järistyksiin, Essun löytää pienen poikansa tapettuna kotinsa lattialta. Damaya on nuori tyttö, joka on juuri aloittamassa koulutustaan, ja Syenite neljännen tason Fulcrum-koulutettu orogeeni. Näiden henkilöiden kautta avataan hiljalleen Stillnessin maailmaa ja toisaalta orogeniaa.

Jemisinin maailma muistuttaa meidän maailmaamme, mutta täyteen selvyyteen siitä, eletäänkö fantasiaa vai esimerkiksi jotain post-post-apokalyptista tulevaisuutta, ei vielä ainakaan tässä kirjassa päästä. Ihmiskunnalla on selkeästi käytössä nykyaikaista teknologiaa, mutta toisaalta monin tavoin kulttuuri on suoraan kivikaudelta. Ja miksipä ei olisi – kivi on monin tavoin romaanin merkittävin elementti.

The Fifth Season ei varsinaisesti ole mikään hyvän mielen kirja; jo ensimmäisillä sivuilla käy selväksi, että tässä maailmassa tarinat ovat rujoja. Koska kyse on Hugo-ehdokkaasta, kirjan asetelmasta tulee jossain määrin mieleen Neal Stephensonin Seveneves. Vaan siinä, missä Stephensonin scifi uppoutui detaljeihin ja tuntui jäävän vajaaksi, Jemisinin fantasia ei edes yritä selittää kaikkea. Ehkä juuri siksi se on niin fantastinen ja ehdottomasti yksi tämän vuoden kovimpia lukukokemuksia.

P.S. N. K. Jemisin muuten lopetti heinäkuun alussa päivätyönsä. Noin kuudennen kirjan ja Hugo-, Nebula-, World Fantasy – ja James Tiptree Jr. -palkintoehdokkuuksien jälkeen hän onnistui keräämään Patreonissa riittävästi tukea ryhtyäkseen täysipäiväiseksi kirjailijaksi.

P.P.S. The Fifth Seasonin aloittaman trilogian toinen osa, The Obelisk Gate, julkaistaan noin kuukauden päästä. Ennakkotiedot lupaavat kirjan olevan vähintäänkin järisyttävä.