Sininen tulevaisuus, tuo virhe­marginaaliin vaipuva kevyt­perus­suomalaisten ryhmittymä, julkaisi tällä viikolla maahan­muutto- ja kotouttamis­ohjelmansa.

Koska ohjelmalla on pituutta neljä sivua ja minulla yli­tarjontaa mieli­piteistä, ajattelin kommentoida ohjelmasta muutamia kohtia.

Työ­peräisen maahan­muuton osalta sinisten vahvin kanta on, että sen pitää olla Suomelle taloudellisesti kannattavaa. Sivu­lauseessa mainitun startup-pöhinän lisäksi mitään keinoja tähän ei kuitenkaan esitetä. Kun toisaalta Siniset kuitenkin haluavat säilyttää tarve­harkinnan, lisätä järjestelmään pisteytys­menettelyn ja säilyttää suomalaisen palkka­tason, ei tällä politiikalla ainakaan kovin koherenttia toiminta­suunnitelmaa rakenneta.

Humanitaarista maahan­muuttoa

Pääosa Sinisten paperista käytetään humanitaarisen maahan­muuton ja kotouttamisen käsittelyyn. Puolueen mukaan koko turva­paikka­järjestelmä on uudistettava; turva­paikka­hakemusten käsittely on siirrettävä Euroopan ulko­puolelle ja turva­paikkoja on sijoitettava lähtö­maiden lähelle.

Turva­paikka­kriisi osoitti nykyisen järjestelmän heikkoudet ja romahdutti sen uskottavuuden.

Sinisen tulevaisuuden maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma (linkki)

Sana­valinta ei ole ainut­laatuinen, mutta tavallaan se kertoo kaiken: turva­paikka­kriisi. Ei pakolais­kriisi. Ei Syyrian kriisi.

Sinällään olen jossain määrin samaa mieltä: vuodesta 2015 alkanut ja edelleen jatkuva puuhastelu Euroopassa ei ole ollut erityisen kunniakasta katsottavaa. Syy tähän ei kuitenkaan ole Eurooppaan saapuvissa pakolaisissa vaan Euroopan, ja laajemmin ihmis­kunnan, haluttomuudessa ratkoa etäällä olevia ongelmia. Euroopan kriisin taittoi lopulta sopimus Turkin kanssa; ei välttämättä kovin hyvä sopimus, mutta sillä pakolaiset saatiin häiritsemästä ainakin pohjois­eurooppalaisten elämää.

Tästä päästäänkin siihen, että lähtö­maiden lähellä on paikkoja jo nyt. Niitä kutsutaan usein nimellä “pakolais­leiri”. Vanhimmat ovat olleet pystyssä vuodesta 1948, suurimmassa on lähes 300 000 asukasta.

85 prosenttia kotinsa jättämään joutuneista elää kehittyvissä maissa. Eniten pakolaisia on Turkissa, Ugandassa, Pakistanissa, Libanonissa ja Iranissa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, meille asti eksyy vain harva, puhutaan sitten Suomesta tai koko Euroopasta.

Jos Sinisillä on asiaan kiinnostusta, edus­kunta epäilemättä toivottaisi terve­tulleeksi laki­aloitteen ulko­maalais­lain 94. pykälän muuttamisesta. Kun nykyisin turva­paikka­hakemus pitää tehdä Suomen rajalla tai alueella, Sinisten ohjelmaan sopisi kivasti, että jatkossa hakemuksen voisi tehdä vaikkapa konsulaatissa. Ideaa saa käyttää vapaasti.

Turva­paikka­menettelystä merkittävän osan voisi siirtää Euroopan ulko­puolelle myös kiintiö­pakolais­järjestelmään tukeutuen. Siinä osa prosessista ulkoistetaan YK:lle, ja turva­paikan saajat valitaan käytännössä pakolais­leireiltä.

Mutta voi ei: juuri saamamme tiedon mukaan kauniista puheista huolimatta Siniset vastustavat edelleen pakolais­kiintiön nostamista.

Vaan kun nyt lähdin ehdottelemaan, arvatkaapa millä voisi vähentää aivan hitosti hukkumis­kuolemia Välimerellä? Mitäpä jos korjattaisiin EU-direktiivi 2001/51/EY? Sillä asetettiin 2000-luvun alussa liikenteen­harjoittajat entistä tiukemmin vastuuseen kuljettamiensa henkilöiden mahdollisesta palauttamisesta. Vaikka direktiivissä puhutaan ruusuisia Geneven pakolais­sopimuksesta, käytännössä tämä estää turva­paikan­hakijoiden saapumisen virallisilla kulku­välineillä. Toisin sanoen: Sampo Terhonkin (sin) kauhistelema ihmis­sala­kuljetus on EU:n rajoitus­päissään aikaan­saama ongelma – ja haluttaessa myös EU:n korjattavissa.

… Ja lisää humanitaarista maahan­muuttoa

Sininen tulevaisuus haluaa turva­paikka­prosessista “nopeamman ja laadukkaamman”. Ja tämä onkin vallan mainio tavoite! Esimerkiksi viime vuonna kolmannes Maahanmuuttoviraston tekemistä päätöksistä muutettiin tai palautettiin uudelleen käsiteltäväksi hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen. Suomen palautus­linja on kerännyt kritiikkiä koko hallitus­kauden, ja esimerkiksi Ranskassa oikeus on muutamaan kertaan kieltäytynyt palauttamasta turva­paikan­hakijaa Suomeen, koska täältä hänet käännytettäisiin Ranskan tulkinnan mukaan vaarallisiin oloihin.

Mitä Sininen tulevaisuus aikoo siis asialle tehdä?

Turva­paikka­hakemusten käsittelyä on nopeutettava. Valheellisten tietojen kuten väärän iän ilmoittamisen tulee aina johtaa seuraamuksiin turva­paikka­prosessissa. Jo rajalta on pika­menettelyllä käännytettävä aiemmin kielteisen päätöksen saaneet turva­paikan­hakijat.

Sinisen tulevaisuuden maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma (linkki)

Jjjjep. Kasvatetaan nopeutta ja lisätään sanktioita turva­paikan­hakijalle, sillä kiire ei varmastikaan aiheuta virheitä, ja juuri hakijat ovat prosessin ongelma.

Muutenkin sinisten ratkaisu humanitaariseen maahan­muuttoon on keppiä, vähän lisää keppiä ja lopuksi valikointia. Kuntien ei pidä tarjota yli­määräisiä palveluita – mitä ne sitten ovatkaan. Rikolliset pitää karkottaa, kehitys­avulla voi kiristää. Valvontaa pitää lisätä, väärin­käytösten mahdollisuudet kitkettävä. Lapset ovat hyviä, varsinkin jos ne voidaan sijoittaa suomalaisiin perheisiin, ja kristittyjä tulee tietenkin suosia.

Epä­selväksi jää, kuinka suuri esi­merkiksi sosiaali­palveluja väärin­käyttävien turva­paikan­hakijoiden uhka on. Onko se tosiaan entistä järeämmän valvonta­koneiston arvoinen?

Jos tästä jotain positiivista hakee, Sininen tulevaisuus haluaa ottaa huomioon suku­puolten tasa-arvon. Kyynisempi voisi ajatella, että tasa-arvo­tavoitteella on tarkoitus vähentää turva­paikan saavien kokonais­määrää, ja että puhe “molemmista suku­puolista” on tarkoituksellisesti kaksi­jakoista suku­puoli­näkemystä korostava. Vaan ei kai hallitus­puolue sellaiseen sortuisi.

Kotoutuminen

Ohjelman kotoutumis­osio on hauska yhdistelmä Sinisen tulevaisuuden perinteisiä puheen­aiheita ja toisaalta niiden kanssa täysin risti­riitaisia tavoitteita.

Mitäkö tarkoitan? No esimerkiksi ohjelman suhdetta perhe­arvoihin. “Erityisesti maahan­muuttaja­naisten siirtymistä työ­elämään on nopeutettava huomattavasti nykyisestä”, sinisten ohjelma paasaa. “Maahan­muuttaja­lapset päiväkotiin”, kirkuu otsikko.

“Kunnioitamme kotien itsenäisyyttä ja perhe­arvoja, koska kodeissa rakennetaan yksilön ja yhteis­kunnan kehityksen perusta.”

Sinisen tulevaisuuden periaateohjelma

Tämä siis puolueelta, jonka peri­aate­ohjelman mukaan “perheillä tulee olla päätös­valta lastensa osallistumisesta varhais­kasvatukseen”, ja jonka ykkös­tykki jaksaa puhua pehmeitä koti­äiti­vihasta.

Peri­aate­ohjelman puheet suomalaisuus­liikkeestä kotouttamis­ohjelma sen sijaan lunastaa täysin. Suomen kielen oppimista korostetaan monessa kohdassa – esimerkiksi lasten päivä­kotiin laittamista perustellaan suomen kielen oppimisella, radikalisoitumista ehkäistään vaatimalla imaameilta suomen kielen taitoa, ja näyttääpä se olevan kansalaisuus­vaatimuksissakin.

Puolueelta on saattanut unohtua, että Suomessa on kaksi virallista kieltä. Asia mainitaan muun muassa perustus­laissa, kehotan tutustumaan. Käytännön syistäkin ruotsin opiskelu saattaa olla vallan perusteltua.

Saattaa tietenkin olla, että puolueessa on ihan tietoisesti etsitty perustus­laista pykäliä rikottavaksi. Kieli­kysymyksen lisäksi haaviin osui ainakin pykälät ihmisten yhden­vertaisuudesta sekä oikeudesta sosiaali­turvaan. Kansalaisuus­perustaista sosiaali­turvaa ehdottaessaan puolue haluaakin “tarvittaessa muuttaa myös perustus­lakia”.

Jokaisessa pilvessä on kuitenkin hopea­reunus: Sinisen tulevaisuuden ehdotus anonyymistä työn­hausta on vallan mainio. Täysin ilmaan tietenkin jää, miten puolue voi vaikuttaa muuhun kuin mahdollisesti oman puolue­toimistonsa palkkaukseen.

Maahan­muutto-ohjelman yhteydessä on rummutettu ilmeistä iskulausetta “realismia ilman rasismia”. Loppu­kaneetissa Sininen tulevaisuus kertoo tehtäväkseen “tarjota konkreettisia ratkaisuja ja uusia avauksia”.

Jos nyt haluaa ajatella asioita negatiivisesti, ohjelmassa kuitenkin halutaan

  • tarjota turva­paikan­hakijoille suomalaisia huonompaa sosiaali­turvaa
  • kohdella maahan­muuttaja­perheitä eri tavoin kuin suomalaisia
  • lisätä valvontaa
  • kiristää lähtö­maita kehitys­avulla
  • suosia kristittyjä, rajoittaa islamin harjoittamista

Yleisesti ottaen humanitaarisen maahan­muuton ja kotouttamisen osuus on litania ehdotuksia nyky­linjan tiukentamiseksi. Tätä voi kutsua vaikkapa kansallis­mielisyydeksi, mutta ehkä sieltä sittenkin, aavistuksen verran, myös rasismi pilkottaa. Ohjelmassa toimen­piteiden kohteeksi on toki merkitty turva­paikan­hakijat eikä tiettyä kansan­ryhmää, mutta käytännössä ohjelma on eri­arvoistava ja sen vaikutukset kohdistuvat rodullistettuihin ihmisiin. Tämä on sitä realismia, jota Sininen tulevaisuus haluaa ympärilleen levittää.

P.S. Totta kai ohjelmassa vastustetaan myös “positiivista syrjintää” ja ollaan perin huolissaan sharia-laista, jota “ei tule hyväksyä kulttuurisen moni­muotoisuuden nimissä”. Erityisesti ensimmäinen osoittaa näppärästi, että todellista halua kotouttamiseen Sinisillä ei ole.

P.P.S. Selvyyden vuoksi: maahan­muuttajien työllistymisen parantaminen ja varhais­kasvatuksen lisääminen ovat ihan hyviä tavoitteita. Perhe­vapaa­uudistusta kiivaasti vastustaneen puolueen suuhun nämä velvoitteet vain sopivat kovin huonosti.