Sininen tulevaisuus, tuo virhemarginaaliin vaipuva kevytperussuomalaisten ryhmittymä, julkaisi tällä viikolla maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmansa.
Koska ohjelmalla on pituutta neljä sivua ja minulla ylitarjontaa mielipiteistä, ajattelin kommentoida ohjelmasta muutamia kohtia.
Työperäisen maahanmuuton osalta sinisten vahvin kanta on, että sen pitää olla Suomelle taloudellisesti kannattavaa. Sivulauseessa mainitun startup-pöhinän lisäksi mitään keinoja tähän ei kuitenkaan esitetä. Kun toisaalta Siniset kuitenkin haluavat säilyttää tarveharkinnan, lisätä järjestelmään pisteytysmenettelyn ja säilyttää suomalaisen palkkatason, ei tällä politiikalla ainakaan kovin koherenttia toimintasuunnitelmaa rakenneta.
Humanitaarista maahanmuuttoa
Pääosa Sinisten paperista käytetään humanitaarisen maahanmuuton ja kotouttamisen käsittelyyn. Puolueen mukaan koko turvapaikkajärjestelmä on uudistettava; turvapaikkahakemusten käsittely on siirrettävä Euroopan ulkopuolelle ja turvapaikkoja on sijoitettava lähtömaiden lähelle.
Turvapaikkakriisi osoitti nykyisen järjestelmän heikkoudet ja romahdutti sen uskottavuuden.
Sinisen tulevaisuuden maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma (linkki)
Sanavalinta ei ole ainutlaatuinen, mutta tavallaan se kertoo kaiken: turvapaikkakriisi. Ei pakolaiskriisi. Ei Syyrian kriisi.
Sinällään olen jossain määrin samaa mieltä: vuodesta 2015 alkanut ja edelleen jatkuva puuhastelu Euroopassa ei ole ollut erityisen kunniakasta katsottavaa. Syy tähän ei kuitenkaan ole Eurooppaan saapuvissa pakolaisissa vaan Euroopan, ja laajemmin ihmiskunnan, haluttomuudessa ratkoa etäällä olevia ongelmia. Euroopan kriisin taittoi lopulta sopimus Turkin kanssa; ei välttämättä kovin hyvä sopimus, mutta sillä pakolaiset saatiin häiritsemästä ainakin pohjoiseurooppalaisten elämää.
Tästä päästäänkin siihen, että lähtömaiden lähellä on paikkoja jo nyt. Niitä kutsutaan usein nimellä “pakolaisleiri”. Vanhimmat ovat olleet pystyssä vuodesta 1948, suurimmassa on lähes 300 000 asukasta.
85 prosenttia kotinsa jättämään joutuneista elää kehittyvissä maissa. Eniten pakolaisia on Turkissa, Ugandassa, Pakistanissa, Libanonissa ja Iranissa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, meille asti eksyy vain harva, puhutaan sitten Suomesta tai koko Euroopasta.
Jos Sinisillä on asiaan kiinnostusta, eduskunta epäilemättä toivottaisi tervetulleeksi lakialoitteen ulkomaalaislain 94. pykälän muuttamisesta. Kun nykyisin turvapaikkahakemus pitää tehdä Suomen rajalla tai alueella, Sinisten ohjelmaan sopisi kivasti, että jatkossa hakemuksen voisi tehdä vaikkapa konsulaatissa. Ideaa saa käyttää vapaasti.
Turvapaikkamenettelystä merkittävän osan voisi siirtää Euroopan ulkopuolelle myös kiintiöpakolaisjärjestelmään tukeutuen. Siinä osa prosessista ulkoistetaan YK:lle, ja turvapaikan saajat valitaan käytännössä pakolaisleireiltä.
Mutta voi ei: juuri saamamme tiedon mukaan kauniista puheista huolimatta Siniset vastustavat edelleen pakolaiskiintiön nostamista.
Vaan kun nyt lähdin ehdottelemaan, arvatkaapa millä voisi vähentää aivan hitosti hukkumiskuolemia Välimerellä? Mitäpä jos korjattaisiin EU-direktiivi 2001/51/EY? Sillä asetettiin 2000-luvun alussa liikenteenharjoittajat entistä tiukemmin vastuuseen kuljettamiensa henkilöiden mahdollisesta palauttamisesta. Vaikka direktiivissä puhutaan ruusuisia Geneven pakolaissopimuksesta, käytännössä tämä estää turvapaikanhakijoiden saapumisen virallisilla kulkuvälineillä. Toisin sanoen: Sampo Terhonkin (sin) kauhistelema ihmissalakuljetus on EU:n rajoituspäissään aikaansaama ongelma – ja haluttaessa myös EU:n korjattavissa.
… Ja lisää humanitaarista maahanmuuttoa
Sininen tulevaisuus haluaa turvapaikkaprosessista “nopeamman ja laadukkaamman”. Ja tämä onkin vallan mainio tavoite! Esimerkiksi viime vuonna kolmannes Maahanmuuttoviraston tekemistä päätöksistä muutettiin tai palautettiin uudelleen käsiteltäväksi hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen. Suomen palautuslinja on kerännyt kritiikkiä koko hallituskauden, ja esimerkiksi Ranskassa oikeus on muutamaan kertaan kieltäytynyt palauttamasta turvapaikanhakijaa Suomeen, koska täältä hänet käännytettäisiin Ranskan tulkinnan mukaan vaarallisiin oloihin.
Mitä Sininen tulevaisuus aikoo siis asialle tehdä?
Turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava. Valheellisten tietojen kuten väärän iän ilmoittamisen tulee aina johtaa seuraamuksiin turvapaikkaprosessissa. Jo rajalta on pikamenettelyllä käännytettävä aiemmin kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat.
Sinisen tulevaisuuden maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma (linkki)
Jjjjep. Kasvatetaan nopeutta ja lisätään sanktioita turvapaikanhakijalle, sillä kiire ei varmastikaan aiheuta virheitä, ja juuri hakijat ovat prosessin ongelma.
Muutenkin sinisten ratkaisu humanitaariseen maahanmuuttoon on keppiä, vähän lisää keppiä ja lopuksi valikointia. Kuntien ei pidä tarjota ylimääräisiä palveluita – mitä ne sitten ovatkaan. Rikolliset pitää karkottaa, kehitysavulla voi kiristää. Valvontaa pitää lisätä, väärinkäytösten mahdollisuudet kitkettävä. Lapset ovat hyviä, varsinkin jos ne voidaan sijoittaa suomalaisiin perheisiin, ja kristittyjä tulee tietenkin suosia.
Epäselväksi jää, kuinka suuri esimerkiksi sosiaalipalveluja väärinkäyttävien turvapaikanhakijoiden uhka on. Onko se tosiaan entistä järeämmän valvontakoneiston arvoinen?
Jos tästä jotain positiivista hakee, Sininen tulevaisuus haluaa ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon. Kyynisempi voisi ajatella, että tasa-arvotavoitteella on tarkoitus vähentää turvapaikan saavien kokonaismäärää, ja että puhe “molemmista sukupuolista” on tarkoituksellisesti kaksijakoista sukupuolinäkemystä korostava. Vaan ei kai hallituspuolue sellaiseen sortuisi.
Kotoutuminen
Ohjelman kotoutumisosio on hauska yhdistelmä Sinisen tulevaisuuden perinteisiä puheenaiheita ja toisaalta niiden kanssa täysin ristiriitaisia tavoitteita.
Mitäkö tarkoitan? No esimerkiksi ohjelman suhdetta perhearvoihin. “Erityisesti maahanmuuttajanaisten siirtymistä työelämään on nopeutettava huomattavasti nykyisestä”, sinisten ohjelma paasaa. “Maahanmuuttajalapset päiväkotiin”, kirkuu otsikko.
“Kunnioitamme kotien itsenäisyyttä ja perhearvoja, koska kodeissa rakennetaan yksilön ja yhteiskunnan kehityksen perusta.”
Tämä siis puolueelta, jonka periaateohjelman mukaan “perheillä tulee olla päätösvalta lastensa osallistumisesta varhaiskasvatukseen”, ja jonka ykköstykki jaksaa puhua pehmeitä kotiäitivihasta.
Periaateohjelman puheet suomalaisuusliikkeestä kotouttamisohjelma sen sijaan lunastaa täysin. Suomen kielen oppimista korostetaan monessa kohdassa – esimerkiksi lasten päiväkotiin laittamista perustellaan suomen kielen oppimisella, radikalisoitumista ehkäistään vaatimalla imaameilta suomen kielen taitoa, ja näyttääpä se olevan kansalaisuusvaatimuksissakin.
Puolueelta on saattanut unohtua, että Suomessa on kaksi virallista kieltä. Asia mainitaan muun muassa perustuslaissa, kehotan tutustumaan. Käytännön syistäkin ruotsin opiskelu saattaa olla vallan perusteltua.
Saattaa tietenkin olla, että puolueessa on ihan tietoisesti etsitty perustuslaista pykäliä rikottavaksi. Kielikysymyksen lisäksi haaviin osui ainakin pykälät ihmisten yhdenvertaisuudesta sekä oikeudesta sosiaaliturvaan. Kansalaisuusperustaista sosiaaliturvaa ehdottaessaan puolue haluaakin “tarvittaessa muuttaa myös perustuslakia”.
Jokaisessa pilvessä on kuitenkin hopeareunus: Sinisen tulevaisuuden ehdotus anonyymistä työnhausta on vallan mainio. Täysin ilmaan tietenkin jää, miten puolue voi vaikuttaa muuhun kuin mahdollisesti oman puoluetoimistonsa palkkaukseen.
Maahanmuutto-ohjelman yhteydessä on rummutettu ilmeistä iskulausetta “realismia ilman rasismia”. Loppukaneetissa Sininen tulevaisuus kertoo tehtäväkseen “tarjota konkreettisia ratkaisuja ja uusia avauksia”.
Jos nyt haluaa ajatella asioita negatiivisesti, ohjelmassa kuitenkin halutaan
- tarjota turvapaikanhakijoille suomalaisia huonompaa sosiaaliturvaa
- kohdella maahanmuuttajaperheitä eri tavoin kuin suomalaisia
- lisätä valvontaa
- kiristää lähtömaita kehitysavulla
- suosia kristittyjä, rajoittaa islamin harjoittamista
Yleisesti ottaen humanitaarisen maahanmuuton ja kotouttamisen osuus on litania ehdotuksia nykylinjan tiukentamiseksi. Tätä voi kutsua vaikkapa kansallismielisyydeksi, mutta ehkä sieltä sittenkin, aavistuksen verran, myös rasismi pilkottaa. Ohjelmassa toimenpiteiden kohteeksi on toki merkitty turvapaikanhakijat eikä tiettyä kansanryhmää, mutta käytännössä ohjelma on eriarvoistava ja sen vaikutukset kohdistuvat rodullistettuihin ihmisiin. Tämä on sitä realismia, jota Sininen tulevaisuus haluaa ympärilleen levittää.
P.S. Totta kai ohjelmassa vastustetaan myös “positiivista syrjintää” ja ollaan perin huolissaan sharia-laista, jota “ei tule hyväksyä kulttuurisen monimuotoisuuden nimissä”. Erityisesti ensimmäinen osoittaa näppärästi, että todellista halua kotouttamiseen Sinisillä ei ole.
P.P.S. Selvyyden vuoksi: maahanmuuttajien työllistymisen parantaminen ja varhaiskasvatuksen lisääminen ovat ihan hyviä tavoitteita. Perhevapaauudistusta kiivaasti vastustaneen puolueen suuhun nämä velvoitteet vain sopivat kovin huonosti.