Sunnuntaina on hyvää aikaa rentoutua ja selailla nettiä. Niinpä päädyin lukemaan Kauppalehdestä, kuinka verkkoriippuvuus voi johtaa muun muassa ahdistuneisuuteen, masennukseen ja impulsiivisuuteen.

Tietotyöläisenä ja internetin käyttäjänä tieto liippaa sen verran läheltä, että päätin kaivaa asiaa hiukan syvemmin.

Kauppalehteä pala kerrallaan

Aivan alkuun on todettava, että kyseistä tutkimusta ei toistaiseksi pääse näkemään: se julkaistiin niin sanottuna posterina pari viikkoa sitten järjestetyssä European College of Neuropsychopharmacologyn kongressissa.

Varsinaista julkaisua ei siis ole olemassa. Jotain sentään löytyy, sillä ECNP:n lehdistö­tiedotteessa on mukana tutkijan kommenttien lisäksi myös abstrakti.1

Annetaan Kauppalehden kertoa.

Ne nuoret, jotka viettävät “liian kauan” aikaa internetissä, kärsivät todennäköisesti muun muassa ahdistuksesta, tarkkaavaisuus­häiriöistä, masennuksesta, keskittymis­ongelmista, impulsiivisuudesta ja jopa ADHD:stä, selviää kanadalaisessa McMasterin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

Koko ajan netissä? – Tutkijat löysivät yhteyden useisiin mielenterveysongelmiin (Kauppalehti 25.9.2016)

Aloitetaan perusteista: ketkä nuoret? Kuinka paljon on liian kauan? Kuinka todennäköisesti?

Tutkimuksessa oli mukana 254 yliopisto-opiskelijaa, joiden sosiaalisen median ja muun verkon käyttöä seurattiin.

Koko ajan netissä? – Tutkijat löysivät yhteyden useisiin mielenterveysongelmiin (Kauppalehti 25.9.2016)

Täsmällisempää olisi ehkä sanoa, että kyselyyn vastasi 254 yliopisto-opiskelijaa. Kyse on nimittäin kysely­tutkimuksesta, joka teetettiin ensimmäisen vuoden opiskelijoilla McMasterin yliopistossa ja julkaistiin ahdistus­tutkimus­keskuksen verkkosivuilla.

Kenenkään netin käyttöä ei tutkimuksessa seurattu, vaan kyse oli lomakkeella toteutetusta, ilmeisesti kerta­luonteisesta itsearviosta.

Tutkijoiden oma mittari osoitti, että erittäin suuri osa nuorista täytti internetriippuvaisen tunnusmerkit.

Koko ajan netissä? – Tutkijat löysivät yhteyden useisiin mielenterveysongelmiin (Kauppalehti 25.9.2016)

Tämä oma mittari on siis nimeltään Dimensions of Problematic Internet Use (DPIU), joka perustuu Yhdysvaltain mielen­terveys­raamattu DSM-5:n kriteereihin riippuvuudesta. Tämän tarkempaa kuvausta en menetelmästä löytänyt.

Tutkimuksessa DPIU:n mukaiset riippuvuuden kriteerit täytti 107 henkilöä. Sitä voi itse kukin tykönään miettiä, onko 42,1 prosenttia erittäin suuri osa. Luvulla on kuitenkin merkitys, joka paljastuu jäljempänä.

Tutkijan mielestä sitä, miten vakavaa riippuvuus verkosta voi olla, ei ole ymmärretty kunnolla. Hän painottaa, että monet vakavatkin mielenterveyden ongelmat voivat johtua liiasta verkkoriippuvuudesta.

Koko ajan netissä? – Tutkijat löysivät yhteyden useisiin mielenterveysongelmiin (Kauppalehti 25.9.2016)

En oikein keksi, mistä kappale on kehitetty. Tuntuu siltä, että jutussa yhdistellään summittaisesti päätutkija, professori Michael Van Ameringenin sekä lehdistö­tiedotteessa tutkimusta kommentoineen ECNP:n edustajan, professori Jan Buitelaarin lausuntoja. Van Ameringen “haluaa ymmärtää ilmiötä paremmin” ja Buitelaar pitää ylenpalttista internetin käyttöä “alitutkittuna ilmiönä, joka voi piilottaa lieviä tai vakaviakin mielen­terveys­häiriöitä”. Hyvällä tahdolla voi kuvitella, miten lausunnot väärin ymmärrettynä päätyvät yllämainittuun muotoon.

Tutkijat eivät missään tapauksessa painota, että mielen­terveyden ongelmat voivat johtua liiasta verkko­riippuvuudesta. Syyn ja seurauksen suuntaa – jos sellaista edes on – ei tunneta.

Vahvoilla lähteillä

Kauppalehti on tiettävästi talouslehti, jolle tiedeuutisointi ei tunnu olevan ydinosaamista. Siitä huolimatta on jokseenkin vitsikästä huomata, että Kauppalehden artikkelin linkki tutkimukseen vie brittitabloidi Daily Mirroriin.

Vaikka Mirror ei varsinaisesti ole vertaisarvioitu julkaisu, Kauppalehdessä ei kuitenkaan voi piiloutua sen tulkintojen taakse, sillä Mirror noudattelee pitkälti lehdistötiedotteen kertomaa. Lehden merkittävin lisäanti on pieni annos prosenttilaskua ja ylitulkintaa:

Kun tutkituista 42,1 prosenttia kärsii liiallisen internetin käytön aiheuttamista mielenterveysongelmista, tiedemiehet kysyvät nyt, onko internet­addiktion yleisyyttä suuresti aliarvioitu, ja ovatko mielenterveysongelmat liiallisen internet­riippuvaisuuden syy vai seuraus.

The internet and social media is leaving young people ‘more at risk of mental health problems’ (Mirror 18.9.2016)

Luku 42,1 tulikin mainittua pari kappaletta sitten: kyseessä ovat ne 107 tutkimukseen osallistunutta opiskelijaa, joiden netin käytön tutkijoiden oma arviointimetodi tulkitsi ongelmalliseksi. Ilmeisesti Mirrorin toimittaja jotenkin onnistui päättelemään, että kaikilla näillä ihmisillä on mielenterveysongelmia, ja nuo ongelmat johtuvat nettiaddiktiosta.

Tutkijat eivät tietenkään sano mitään tuollaista. Jälleen: tutkimuksessa havaittiin tilastollinen yhteys, ei syy-seuraussuhdetta – ja kuten jopa Mirrorin jutussa useammalla suulla todetaan, lisää tutkimusta tarvitaan.

Itse tutkimus

Jos sitten katsotaan, mitä itse tutkimus sanoo, ovat lähteet valitettavasti aika köykäiset. Tässä kuitenkin muutamia huomioita:

  • Koehenkilöinä on ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita. Tämä on jossain määrin vitsi psykologisessa tutkimuksessa, mutta on tosiaan hyvä muistaa, että lauma korkeakouluun päässeitä 18-vuotiaita ei varsinaisesti ole kattava otos väestöstä.
  • Koehenkilöistä 77 prosenttia on naisia. Jälleen yleistettävyys herättää kysymyksiä.
  • Abstraktissa ei kerrota, miten koehenkilöt värvättiin. Jos se tapahtui mainitun ahdistus­tutkimus­keskuksen verkko­sivuston kautta, kontaktipiste saattaa vääristää koehenkilöstöä lisää.
  • Tulokset vilisevät p-arvoja tilastollisen merkittävyyden merkiksi, mutta korrelaatioiden suuruuksista ei kerrota mitään.

Voi olla, että kyse on vain epäselvästä kielestä, mutta tuloksissa tunnutaan puhuvan paljon ihmisistä, jotka ovat riippuvaisia sekä vanhan IAT-testin että uuden DPIU:n mukaan. Entäpä ne, joilla natsaa vain jompikumpi?

Tutkimus on ilmeisesti jonkinlainen hyväksymistestaus tuolle DPIU-diagnostiikalle, sillä abstraktissa ollaan huolestuneita parikymmentä vuotta vanhan IAT-testin kelpoisuudesta nykynettaajien riippuvuuden tason arviointiin – ehkä aivan aiheellisesti.

DPIU:sta ei kuitenkaan löydy mitään kuvausta; melko lavealta se vaikuttaa, jos yli 40 prosenttia koehenkilöistä on sen mukaan riippuvaisia internetistä. Jos tarkoituksena on esittelyn mukaisesti “tarkastella nettiriippuvuuden rakennetta”, tämä on tietysti tavallaan hyvä asia mutta herättää entistä enemmän kysymyksiä koeryhmän koostumuksesta.

On myös hiukan kiusallista, että kongressin sivuilla posterista on tarjolla abstrakti, jossa on eri määrä osallistujia, hiukan eri kuvaus metodista eikä lainkaan mainintaa uudesta addiktion arviointi­menetelmästä. Kun tuossa vielä päädytään hiukan eri loppu­päätelmään, pitäisi tarjolla olla aika paljon enemmän dataa ennen minkään­laisia johto­päätöksiä.

Ehkä Kauppalehdessäkin olisi kannattanut pysähtyä miettimään, onko kyseessä oikeasti uutisoimisen arvoinen asia: tuore tutkimus, jota ei ole julkaistu missään ja josta ei ole saatavilla edes yksi­selitteistä abstraktia. Vaan jos lähteeksi kelpaa Mirror, homma lienee kunnossa.

Sekä Kauppalehti että Mirror kohkaavat internetin mielenterveyttä järkyttävästä vaikutuksesta. Tarkaan katsoen Van Ameringenin ja Buitelaarin kommenttien ydin on kuitenkin lähes päinvastainen: jos ihmisiä diagnosoidaan ja yritetään hoitaa nettiriippuvuuden takia, voi hyvin käydä niin, että muita, vakaviakin mielenterveysongelmia jää hoitamatta.

P.S. On kyllä jonkin verran aikaisempaakin tutkimusta, joka viittaa siihen suuntaan, että ylenpalttisella internetin käytöllä saattaa olla negatiivinen vaikutus tiettyihin mielenterveyden piirteisiin.2 Kauppalehden jutun pohjana oleva tutkimus ei sitä kuitenkaan edes yritä osoittaa.

P.P.S. Jos jotain positiivista hakee, Kauppalehden otsikossa puhutaan yhteydestä, eikä itse jutussakaan olla enää aivan niin jyrkkiä kuin lehden aiemmissa tiedeuutisissa. Kehitystä on siis tapahtunut.

1 Van Ameringen et al: Internet addiction or psychopathology in disguise? Results from a survey of college-aged internet users (ECNP 2016), lehdistötiedote

2 Dong et al: Precursor or Sequela: Pathological Disorders in People with Internet Addiction Disorder (PLoS One 2011), doi:10.1371/journal.pone.0014703