Koulun aamu ei kaipaa uskontoa

Lännen Media kertoi tänään Opetushallituksen kannustavan kouluja pitämään kunnolla uskonnollisia aamunavauksia. Otsikointi herättää ehkä syystäkin hämmennystä, ja muun muassa Samuli Suonpää totesi Twitterissä, että opetusneuvos Pekka Iivosen kommentin kärki nousisi paremmin esiin, jos otsikossa puhuttaisiin avoimesta uskonnollisuudesta:

Olen toki samaa mieltä Iivosen ja Suonpään kanssa siitä, että jos aamunavauksessa puhutaan uskontoa, se on syytä tehdä avoimesti sen sijaan, että julistetaan sanaa uskontoa piilotellen. En kuitenkaan pidä näitä erityisen mielekkäinä vaihtoehtoina. Ehkä pitäisi keskittyä olennaisempaan kysymykseen: pitääkö uskonnollisia aamunavauksia olla ylipäätään?

Iivosen mukaan uskonnollisten yhteisöjen pitämät aamunavaukset tukevat koulun eettistä ajattelua. Itse näkisin, että se riippuu ihan puhtaasti noiden avausten sisällöstä; uskonnollisuus ei tarkoita automaattisesti eettisyyttä, eikä eettisyys edellytyä uskonnollisuutta. Eri uskontojen moraalikäsitykset eivät välttämättä ole linjassa sen paremmin keskenään kuin ympäröivän yhteiskunnankaan kanssa.

Noin äkkiä miettien yleisemmin etiikkaa käsittelevän aamunavauksen voisi ihan ammattinsa puolesta vetää myös vaikkapa filosofi, kirjailija, psykologi tai opettaja. Käytännönläheistä näkökulmaa löytyisi löytyä vaikkapa lääkäreiltä, lakimiehiltä, yrittäjiltä, journalisteilta tai lukemattomilta järjestöiltä – hakematta tulee mieleen vaikkapa Finnwatch ja Animalia.

Uskonto ja etiikka nivoutuvat monien mielikuvissa niin tiukasti yhteen, että muille toimijoille ei tunnu jäävän tilaa – kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten, kun samaan sattuivat sopivasti syyllistymään Helsingin Sanomat ja Valtiovarainministeriö. Perusteltuja mielipiteitä moraalista saattaisi löytyä kirkon ulkopuoleltakin, jos niitä vaivauduttaisiin kysymään.

Toiselta kantilta katsoen kehotus avoimeen uskonnollisuuteen tekee hallaa myös uskonnoille itselleen: se redusoi uskonnon edustajan pelkäksi uskokseen. Itse ainakin toivon, että kirkon kaltaisella yhteiskunnallisella toimijalla on tarjota koululaisille laajempaakin näkemystä.

Itselläni on se vahvistamaton käsitys, että seurakunnat ovat suhteellisen innokkaita aamunavausten pitäjiä. Näkisinkin, että Opetushallituksen kannattaisi avoimeen uskonnollisuuteen kannustamisen sijaan ennemmin kannustaa muita toimijoita – näiden mukana myös vähemmistöuskontokuntia – aktivoitumaan ja kouluja avaamaan ovensa tarjokkaille.

Uskonnonvapauden ongelma

Toinen puoli uskonnollisten aamunavausten ongelmaa on niiden ja uskonnonvapauden suhde. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan uskonnolliset tilaisuudet – kuten uskonnolliset aamunavaukset – ovat sallittuja, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua niihin. Lännen Median jutussa haastatellun Vapaa-ajattelijoiden Petri Karisman mukaan tämä valinnanvapauden mahdollisuus ei kaikkialla toteudu.

Itse pidän koko ohjeistusta uskonnollisista tilaisuuksista ongelmallisena.

Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, tai sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Tällaiset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. […]

Perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijaisesti suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta.

Oppilaan huoltaja ilmoittaa, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai ei. Ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti erimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää opetuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen koulu huolehtii siitä, että oppilaan osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen taikka siihen osallistumatta jättäminen toteutuu huoltajan ilmoituksen mukaisena.

Opetushallitus: Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa. (PDF)

Kuten olen aiemminkin todennut, pidän jossain määrin erikoisena, että oppilaita edelleen erotellaan väestörekisteriin merkityn vakaumuksen mukaan. Erityisen kummallista se on, kun käytäntöä laajennetaan oman uskonnon opetuksen ulkopuolelle.

En oikeasti keksi ensimmäistäkään syytä sille, miksi koulu järjestäisi yhteisiä ruokarukouksia. Niiden pois jättäminen ei riko kenenkään “positiivista uskonnonvapautta”; halukkaiden päät kyllä painuvat ja kädet yhtyvät ilman keskusjohtoisuuttakin. Jos tätä mahdollisuutta halutaan erikseen korostaa, ennen ruokailua voi pitää vaikkapa hiljaisen tovin, jonka kukin oppilas viettää niin kuin parhaaksi katsoo.

Mitä aamunavauksiin tulee, en pidä Karisman OPH:n ohjeissakin mainittua ehdotusta asian kysymisestä lukuvuoden alussa kovin hyvänä ratkaisuna. Ei uskonto ole monoliitti eivätkä kaikki puheenvuorot samanarvoisia. Voisin olla hyvinkin kiinnostunut kuulemaan seurakunnan näkemyksiä joistakin asioista, samoin vaikkapa skientologien. Siitä huolimatta en välttämättä haluaisi päästää kumpaakaan puhumaan suodattamatta lapselleni, enkä toisaalta olisi suoralta kädeltä valmis niputtamaan molempien tilaisuuksia saman “uskonnollinen tilaisuus” -otsakkeen alle.

OPH:n ohjeistus velvoittaa koulut järjestämään uskonnollisten tilaisuuksien rinnalle vaihtoehtoista toimintaa “mahdollisuuksien mukaan”. Jos Opetushallituksessa katsotaan tarpeelliseksi kannustaa avoimeen uskonnollisuuteen aamunavauksissa, vähintäänkin tuo varaus vaihtoehtoisen toiminnan järjestämisestä pitää poistaa ja tiedotusvelvollisuutta kiristää. Ei oikeasti ole laitaa, että uskonnollisista tilaisuuksista kieltäytyvä ajetaan hyödyttömästi käytävään.

Kun vähemmistöuskonnot ja uskonnottomat oikeasti pitäisi ottaa huomioon, se ehkä pistäisi koulut miettimään, kannattaako niitä uskonnollisia tilaisuuksia sittenkään järjestää.

P.S. Ei, kyse ei vieläkään ole Suvivirrestä.

P.P.S. Kun tämä tuntuu olevan jostain syystä monille epäselvää: uskonnottomuus ei tarkoita kategorista kaiken uskontoon vivahtavankin tyrmäämistä. Vielä vähemmän se tarkoittaa moraalittomuutta.

comments powered by Disqus