Novelliarvioita lokakuulle

Kun tämän vuoden Hugot oli jaettu – niistähän kirjoitin useampaan kertaan – päätin syksyn aikana keskittyä tavallista tuoreempaan kirjallisuuteen. Tämän vuoden Worldcon-jäsenmaksun maksaneena minulla on näet oikeus osallistua ensi vuoden ehdokasasetteluun, ja se taas edellyttää edes jonkinlaista käsitystä tämänvuotisesta kirjallisuudesta.

Lupailin Facebookissa julkaista jossain vaiheessa kokemuksistani kommentteja. Nyt, kun vastaan on tullut ensimmäiset kelvolliset novellit, ajattelin suositella paria novellia ja ehkä varoittaa parista muusta.

Eugene Fischer: The New Mother

Fischerin novelli on scifiä, mutta hyvin jalat maassa kirjoitettua. Muuten hyvin arkisessa maailmassa on yksi erikoisuus: salaperäinen sukupuolitauti.

Scifiksi tarinan tekee se, että kyseinen tauti tekee miehet steriileiksi ja naiset raskaiksi; GDS:ksi kutsuttu syndrooma voi matkaansaattaa neitseellisen lisääntymisen millä tahansa kuunkierrolla. Muuten oireettoman sairauden levinneisyydestä ei juuri ole tietoa, mutta huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta kasvaa.

Tarinan päähenkilö Tess on journalisti, joka aikansa indie-lehdissä kirjoitettuaan saa työtilaisuuden isossa mediassa. Jutun aiheena on uskonnollisessa yhteisössä tapahtunut rikos ja siihen nivoutuva GDS.

Journalistin nostaminen pääosaan on erityisesti novellimittaan erinomainen ratkaisu. Se tarjoaa oivan syyn keskittyä faktoihin; novellissa pohdiskellaan sairauden väestörakenteellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia niin Yhdysvalloissa kuin globaalisti. Tarina ja rakenne toimivat erinomaisesti.

Kelly Robson: Waters of Versailles

Waters of Versaillesin päähenkilö on Sylvain, taistelukentillä mainetta niittänyt sotilas, joka himoitsee nousua yhteiskunnallisessa arvoasteikossa. Nousun keinona hän käyttää juoksevaa vettä.

Sympaattinen fantasianovelli on Ludvig XV:n ajan Versaillesiin sijoittuva pukudraama, jossa hiukan yllättäin keskeisessä roolissa on vessa – luksustuotteen turvin Sylvain hamuaa itselleen asemaa hovissa. Apurina hänellä on vangittu veden henki, joka pitää veden virtaamassa, vaikka palatsi muuten rapistuu.

Robsonin kerronta on sujuvaa, tarina kulkee kevyesti. Sylvain on tarinan kiistaton päähenkilö, ainoastaan häntä ja veden henkeä edes yritetään syventää. Vaan ei se haittaa: novelli toimii hyvin juuri tällaisena.

Ursula Vernon: Pocosin

Mitä tehdä, kun jumala raahautuu portaiden alle kuolemaan?

Ursula Vernonin lyhyt novelli kertoo vanhasta noidasta, jonka päivää tulee häiritsemään unohduksiin vaipuva pieni jumala. Suonoita käy keskusteluja ylempien voimien kanssa ja saattaa viimein jumalan viimeiseen lepoon. Hahmossa voi nähdä piirteitä vaikkapa Granny Weatherwaxista, vaikka kyseessä onkin yleisempi tyypittely.

Kerronta on rauhallisen maalailevaa ja paikoitellen suorastaan filosofista. Novellin asetelma muistuttaa Vernonin Jackalope Wivesia, joka voitti tänä vuonna parhaan novellin Nebulan. Se muistuttaa myös Vernonin palkittua sarjakuvaa, Diggeriä ainakin yhdessä mielessä: en vain kirveelläkään kykene kiinnostumaan siitä. Minulle Vernonin tarinankerronta ei vain kerta kaikkiaan toimi.

Hao Jinfang: Folding Beijing

Mitä tapahtuu, kun Kiina alkaa kaupungistua oikein urakalla ja suurkaupungeista uhkaa loppua tila? Hao Jinfangin novellissa asia on ratkaistu jakamalla kaupunki yhteiskuntaluokkien kesken aikaviipaleisiin. Novellin nimen mukaisesti kaupunki taittuu säännöllisesti itseensä ja tuo päivänvaloon uudet ihmiset.

Novellissa seurataan yhden alimman kastin henkilön matkaa rikkaiden ja vaikutusvaltaisten asuinalueelle ja takaisin. Tarinasta voi lukea häivähdyksiä Kiinan nykykulttuurista, mutta itse tarina on lähtökohdiltaan perinteinen matkaseikkailu.

Olen nähnyt Folding Beijingiä paikoitellen kehuttavan kovastikin. Omasta mielestäni sen lähtökohta on täydellisen epäuskottava: kaupungin kääntely mekaanisilla vipuvarsilla ja koko infrastruktuurin pakkaaminen jonnekin säilöön on ehkä viimeinen idea, mikä tulisi mieleen väestönkasvun ongelmia ratkaistaessa. Päähenkilö Lao Dao ei onnistu herättämään mielenkiintoa, muita henkilöitä rakennetaan vielä vähemmän, eikä matkastakaan jää oikein mitään käteen.

Internetin ihmeellisenä aikana olemme siinä onnellisessa asemassa, että kaikki arvioimani novellit ovat vapaasti luettavissa (linkkivinkki: klikkaa novellin nimeä). Syytä lukematta jättämiseen ei siis ole.

comments powered by Disqus