Helsingin Sanomien Jussi Lehmusvesi kirjoittaa esseessään kirjan kuolemasta. Netflix ja muut suoratoistopalvelut ovat niin houkuttelevia, että ihmiset eivät yksinkertaisesti kykene olemaan katsomatta niitä.
Silmääni tarttui Lehmusveden lausahdus ajankäytöstä:
Monen muun lailla olen itse perustellut lukemisen hiipumista myös ajanpuutteella. Kaikki yöpöydällä lojuvat kirjat ovat niin paksuja, että niiden sovittaminen kiireiseen arkeen tuntuu mahdottomalta.
Tappaako Netflix romaanin? Jopa kirjallisuuden suurkuluttajat vaihtavat yhä useammin tv-sarjoihin, ja yksi syy siihen löytyy sinunkin kädestäsi (HS 4.7.2019)
Lehmusvesi kyllä kumoaa tämän selityksen itsekin, mutta ajattelin silti tuoda asiaan oman näkökulmani.
Ruuhkavuosien sanelemaa
Elän tällä hetkellä ruuhkavuosia: käyn täyspäiväisesti töissä, ja muulloin ikävystymisen estävät kaksi pientä lasta.
Niinpä minulle tv-sarjan ylivoimaisesti merkityksellisin ominaisuus on jakson pituus. Elokuvia en katso käytännössä ollenkaan, sillä ei löydy sellaista väliä, jossa voisin keskittyä kotona, yksin, parin tunnin ajan yhteen asiaan. 20 minuutin mittainen tv-sarjan jakso sopii aikatauluun selvästi paremmin kuin tunnin mittainen.
Tästä jakson pituuden merkityksestä omaa kieltään kertoo, että viime aikoina olen katsonut muun muassa Love, Death & Robotsia. Noin vartin mittaisista irrallisista episodeista koostuva animaatiosarja täyttää lyhyen ajanvieton tarpeen siitäkin huolimatta, että sarja tarkkaan ottaen on aika pitkälti kuraa.
Kesäloman yllätettyä ehdin katsomaan Catch-22:n. Katson kyllä pidempiä sarjoja säännöllisesti muutenkin – olen aina valmis pettymään spekulatiiviseen fiktioon – mutta se on kaikki pois yöunista.
Kirja sen sijaan sopii pienempäänkin lokoseen. Luen kirjoja bussia odotellessa, työmatkalla, kahvitunnilla, vessassa, lasta nukuttaessa… Kirjojen rakenne – ja toki myös oma asenne – mahdollistaa lyhyemmänkin lukunautinnon. Kirjaa voi lukea sivu kerrallaan.
Kirotut suoratoistopalvelut
Lehmusvesi, epäilemättä ihan aiheellisesti, pitää suoratoistopalveluita yhtenä syynä tv-sarjojen suosion kasvamiselle ja toisaalta lukemisen vähenemiselle. Itselleni ne toimivat lähes päinvastoin. Vähän niin kuin eräällä isolla eläimellä:
Mulla vaikutus on ollut päinvastainen: mitä enemmän laatu-tv:tä tehdään, sitä vähemmän sitä katson. Kaikkia kehuttuja sarjoja ei ehdi millään katsoa, joten katson vain kaikista houkuttelevimmat eli vähemmän kuin ennen.
Laatusarjojen lisääntyminen voi johtaa maun kultivoitumiseen, minulla se on johtanut lähinnä katselujonon entistä hervottomampaan venymiseen. Kun ei ole aikaa eikä toisaalta esimerkiksi esitysajan tuomaa velvoitetta katsoa sarjaa, ne jäävät katsomatta.
Tässä kohtaa korville iskee myös suoratoistopalvelujen bisneslogiikka. Ne ovat entistä enemmän suunniteltuja ahmimiseen: Lehmusvesikin mainitsee eittämättä hienon ominaisuuden, joka tarjoaa jakson päättyessä suoraan seuraavaa, parhaimmillaan kertaus ja alkutekstit ohittaen. Kyllä, juu, mutta entäpä jos ei pysty katsomaan useampaa jaksoa putkeen?
The Expanse on perin kehuttu scifi-sarja. Itse en siitä kuitenkaan tiedä mitään, sillä ehdin katsoa siitä vain kuusi ensimmäistä jaksoa ennen kuin sarja poistui Netflixistä. Neljäs kausi on ilmeisesti tulossa Amazonin tuottamana, mutta sitä odotellessa pitäisi päästä näkemään ne 2,5 aiempaa kautta.
The Good Place täyttää lyhyiden jaksojen vaatimukseni, mutta siitä on Suomessa nähtävillä vain ensimmäinen kausi. Sarjasta on tänäkin vuonna Hugo-ehdokkaana peräti kaksi jaksoa, joten olisin varsin kiinnostunut katsomaan, jos sitä joku näyttäisi.
Doctor Who on suorastaan klassikko, ja Suomessa Yleisradio on ansiokkaasti näyttänyt sarjaa tuoreinta tuotantokautta myöten. Juuri tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan näe mistään; Netflixillä oli aiemmin kaudet viidennestä eteenpäin, mutta ne poistuivat valikoimista loppukeväästä.
Sarjan aloittaminen on investointi. Käytän aikaani ja toivon, että saan siitä vastineeksi jonkinlaista tyydytystä. Joka kerta, kun Netflix, C-More tai joku muu vetää maton katseluni alta poistamalla sarjan palvelusta, se vähentää intoa alkaa katsoa mitään uutta.
Keskittymiskyky kateissa
Loppujen lopuksi esseen varsinainen pihvi löytyy sen lopusta.
Itse syytän lukemisen nykyisestä vaivalloisuudesta kännykkäriippuvuuden turmelemia aivojani. Ne ovat jatkuvassa ärsyketulvassa tottuneet pomppimaan sovelluksesta ja tekstipätkästä toiseen, ja nyt romaanin maailmaan uppoaminen ei enää onnistukaan.
Tappaako Netflix romaanin? Jopa kirjallisuuden suurkuluttajat vaihtavat yhä useammin tv-sarjoihin, ja yksi syy siihen löytyy sinunkin kädestäsi (HS 4.7.2019)
Lehmusvesi viittaa aiemmin esseessään muun muassa yhdysvaltalaiseen ajankäyttötutkimukseen, jonka mukaan teinit lukevat entistä vähemmän.
Sama tutkimus kuitenkin kertoo, että myös televisiota katsotaan entistä vähemmän.1 Kun 1970-luvun lopussa yhdysvaltalaiset teinit katselivat televisiota 2,5 tuntia päivässä, vuonna 2016 sitä katsottiin alle kaksi tuntia päivässä.
Samaan aikaan internetin käyttö on – kappas mokomaa – räjähtänyt. Sosiaaliseen mediaan kulutettiin vuonna 2016 aikaa yli 4,5 tuntia päivässä.
Olisikohan siis sittenkin niin, että kirjaa ei ole tappamassa Netflix vaan sosiaalinen media ja ihmisten – niin teinien kuin aikuistenkin – impulssikontrollin heikkeneminen? Netflix, HBO ja kumppanit toki hyötyvät tästä kehityksestä, sillä sosiaalinen media on tehnyt tv-sarjojen katselusta maailmanlaajuisen tapahtuman, mistä Game of Thrones lienee paras esimerkki.
Uskon ja toivon, että aivot eivät kuitenkaan turmellu aivan noin helposti. Kännykkäriippuvuus kuulostaa vähän samanlaiselta tekosyyltä kuin esseessä aiemmin mainittu ajanpuute. Se tekee asiantilasta väistämättömyyden, antaa luvan tarttuan helppoon ja nopeaan ärsykkeeseen. Kirjoituksessa mainitut esimerkit eristetystä saaresta ja maaseudun rauhasta lukemisen edistäjinä osoittavat, että eivät ne aivot mihinkään ole sulaneet.
Kirjoihin keskittyminen epäilemättä vaatii totuttelua ja oppimista. Saattaa olla, että erityisesti nuorten kohdalla asiasta pitäisi huolestua.
Hyvä alku lukemisen aloittamiselle on kuitenkin hankkia parempaa luettavaa. Hankkiutukaan hyvät ihmiset eroon niistä yöpöydällä pölyttyvistä romaaneista. Eivät ne siellä lukemista edistä, toimivat vain epäonnistumisen muistomerkkeinä. Aloittakaa puhtaalta pöydältä.
Itselläni lukemisen uusi ura alkoi muutama vuosi sitten, kun hankin Kindlen. Sähköinen kirja on verraton tuote ja erilliset lukulaitteet lyövät tiiliskiven kokoiset kirjat mennen tullen lukumukavuudessa. Samalla se muuttaa kännykän dystooppisesta turmelluksen tuojasta uuden sivistyksen airueksi: puhelimessa sähkökirja kulkee kaikkialle.
P.S. Suoratoistopalveluiden yhtenä ongelmana ovat myös tekniset murheet. Kirjoitin vuonna 2014 televisiopalveluiden puutteista, eikä tilanne tunnu juuri muuttuneen; televisiosovellukset ovat edelleen järjestään kamalia. Chromecast on osittainen ratkaisu; sitä käyttämällä pääsee nauttimaan vähän toisenlaisista käytettävyyskukkasista palveluiden selainkäyttöliittymissä.
P.P.S. Lehmusveden mukaan yhdysvaltalainen tutkimus osoittaa, että kirjojen ja lehtien lukeminen on vähentynyt, vaikka “tutkimuksessa ei välitetä siitä, millä välineellä tekstiä luetaan.” Tutkimuksessa kuitenkin kysytään toisaalta internetin käytöstä, toisaalta lehtien ja kirjojen lukemisesta.1 Väittäisin, että vielä nykyteineille, erityisesti näin rinnakkain esitettynä, lehdet ja kirjat ovat ennen kaikkea fyysisiä, vaikka sitä ei kysymyksessä erikseen teroitetakaan. Sama saattaa muuten päteä myös TV:n katseluun.
1 Twenge et al: Trends in U.S. Adolescents’ Media Use, 1976–2016: TheRise of Digital Media, the Decline of TV, and the (Near)Demise of Print (Psychol Pop Media Cult 2018), doi:10.1037/ppm0000203