Helsingin Sanomat julkaisi tänään (28.10.) pääkirjoituksen, jossa se puolustaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin viime viikkoista avausta maahanmuuttajien minimipalkkojen alentamisesta.
Valhetietoa vilisevässä maailmassa on jo aika erikoista, jos joutuu pyytämään anteeksi tutkitun tiedon levittämistä. Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tuli kertoneeksi Ylen haastattelussa, että “jos halutaan kotouttaa maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa”.
[…]
Fjäderin lausunnoista nousi Akavassa poru ja hän joutui pyytämään anteeksi sanomisiaan. Pohjimmiltaan porussa kyse oli siitä, että Fjäder meni puolustamaan kansantalouden eikä jäsenistön etua.
Fjäder lipsahti ajamaan kansantalouden etua (HS 28.10.2018)
Epäselväksi jää, mistä tutkitusta tiedosta Helsingin Sanomat puhuu. Pääkirjoituksessa viitataan taloustieteen nobelisti Bengt Holmströmin näkemykseen maahanmuuttajien muita alemmista palkoista, samoin Ekonomistikoneen taloustieteilijöille esittämään aihetta käsittelevään väitteeseen.
Nämä eivät kuitenkaan ole tutkittua tietoa. Ne ovat mielipiteitä. Uskon ja toivon, että taloustieteilijät asiasta kysyttäessä esittävät mielipiteensä parhaaseen tietoonsa perustuen, mutta ne ovat silti mielipiteitä – ja kuten Ekonimistikoneen kyselystä käy ilmi, myös osa taloustieteilijöistä on päätynyt olemaan pienempien palkkojen autuudesta eri mieltä.
Mihin unohtui yhdenvertaisuus?
Isompi ongelma Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa on, että se ohittaa totaalisesti perusteet, joilla Fjäder “pantiin ruotuun”.
Fjäderin kommentin tuomitsivat muun muassa Lääkäriliitto, OAJ, Akavan Erityisalat, Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto. Kaikkien viesti oli yksiselitteinen: työntekijöitä pitää kohdella yhdenvertaisesti syntyperästä riippumatta.
Sillä siitähän tässä oli kyse: Fjäder ehdotti maahanmuuttajille muita huonompia ehtoja. Mahdollisuutta maksaa pienempää palkkaa sen mukaan, mistä maasta työntekijä on kotoisin. Ei hän mihinkään tutkimuksiin viitannut vaan halusi katsoa totuutta silmiin – ja Fjäderille totuus näytti tältä.
Mitä Holmström todella tarkoitti?
Fjäderin ulostulo liittyi taloustietelijä Bengt Holmströmin vastaavansisältöiseen haastatteluun Ylellä keskiviikkona. Kun aihe nousi esiin Twitterissä, aihetta kommentoi muun muassa kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok):
On ihan selvää, ettei sellaisia työelämän lakeja säädetä, jotka koskisivat vain osaa työvoimasta. Koko järjestelmän joustavuudestahan tässä on kysymys eikä yhdenvertaisuudesta.
— juhana vartiainen (@filsdeproust) October 28, 2018
Täysin itsestään selvää on, ettei haluta säätää, ei voida säätää, eikä säädetä työelämän lakeja, jotka kohtelisivat ihmisiä alkuperän perusteella eri tavoin.
— juhana vartiainen (@filsdeproust) October 28, 2018
Holmströmin vastaavan ehdotuksen hän kiisti suoraan:
Holmström ei mitään tuollaista väläytellyt. Totta puhuen väläyttelijät ovat nyt kyllä hänen kriitikkonsa.
— juhana vartiainen (@filsdeproust) October 28, 2018
En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. On tavallaan hienoa nähdä kansanedustajan pitävän yhdenvertaisuutta niin itsestäänselvänä, että hän lukee sen kuuluvan kaikkiin ehdotuksiin ikään kuin sisäänrakennettuna.
Toisaalta sitten mietityttää, miten hedelmällistä on keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka kiistää lausunnon, joka on suoraan tarkastettavissa haastattelusta:
Holmström antaisi ulkomailta tuleville mahdollisuuden tehdä työtä työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla – siis suomalaisia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla.
“Se diili kelpaa heille. Sillä lailla he pääsisivät etenemään tikkaita pitkin, eikä se ärsyttäisi suomalaisia niin paljon”, Holmström sanoo.
Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta (Yle 24.10.2018)
Myöhemmin keskustelussa Vartiainen ryhtyikin Bengt-kuiskaajaksi:
Kiitos. Arvaukseni on, että BH puhui talousliberaalina sopimusteoreetikkona: jos jokin diili kelpaa jollekulle, se osoittaa, että tämä pitää sitä parempana vaihtoehtona kuin jättää diili tekemättä, ja tämä on perustelu sen hyväksymiselle. Ehkei hän tuossa ajatellut sen pidemmälle
— juhana vartiainen (@filsdeproust) October 28, 2018
Jumaliste! Maahanmuuttajien joukossa on ihmisiä, jotka saapuvat sodan runtelemista kehittyvistä maista. He ovat saattaneet maksaa tuhansia dollareita paikasta merenkulkukelvottomalla aluksella päästäkseen Välimeren yli Eurooppaan. Moni on joutunut hyväksikäytön uhriksi, ja mikä tahansa muutos oloissa on muutos parempaan.
Se, että “diili kelpaa heille” ei todellakaan ole merkki siitä, että diili pitäisi tehdä. Tällä periaatteella me yhteiskuntana asetumme vain jonon jatkoksi, yhdeksi hyväksikäyttäjäksi muiden joukossa.
Vartiainen pohtii, että ehkä Holmström ei ajatellut asiaa teoriaa pidemmälle. Voi olla, mutta hänellä on ollut paljon aikaa olla ajattelematta – Holmström nimittäin ehdotti maahanmuuttajille alempia palkkoja muun muassa reilu vuosi sitten Kultarannassa.
… kunhan voi kritisoida ay-liikettä
Ajatus samanpalkkaisuudesta on toki ay-liikkeen toiminnan ydintä, mutta tämä koskee koko yhteiskuntaa. Kyse on isosta periaatteellisesta kysymyksestä: miten ihmisiä kohdellaan, miten yhdenvertaisuus toteutuu, millä ehdoilla siitä voidaan joustaa. Ei kyse ole vain kansantaloudesta vaan jopa ihmisoikeuksien toteutumisesta, keskeisestä poliittisesta valinnasta.
Maahanmuuttajien kotouttaminen on polttava kysymys, ja työllistymisellä on siinä varmasti oma, merkittäväkin roolinsa. On kuitenkin syytä aika tarkkaan miettiä, oikeuttaako tämä asettamaan maahanmuuttajat tietoisesti eriarvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Samoin tällaisia muutoksia tehtäessä olisi hyvä miettiä, miten ne vaikuttaisivat suomalaisiin työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan laajemmin.
Helsingin Sanomat ei mieti. Pääkirjoitus sivuuttaa koko yhdenvertaisuuskysymyksen. Tarkkasilmäinen toimittaja käyttää lehden arvokkaimman paikan – sen, missä lehden linja kerrotaan – tölviäkseen ay-liikettä.
Se kertoo Helsingin Sanomien linjasta ehkä enemmän kuin lehti haluaisi paljastaa.
P.S. Helsingin Sanomissa kerrottiin keskiviikkona Helsinki Graduate Schools of Economicsin avajaisista. Jutussa professori Hannu Vartiainen kertoo taloustieteen olevan “ennen kaikkea menetelmä, joka pyrkii olemaan mahdollisimman vapaa poliittista pyrkimyksistä”. Ehkä näin. Vaan kun talousliberaali sopimusteoreetikko kertoo mielipiteitään nobelistin arvovallalla, jälki voi olla rumaa.
P.P.S. Kappas, mainitsin Fjäderin nimen taannoin arvostellessani Upton Sinclairin Chikagon. Sinclairin kuvaus 1900-luvun alun teurastamotyöstä on juuri sitä, mitä pahimmillaan tapahtuu, kun sallitaan kaikki diilit, mihin joku vain suostuu.