Helsingin Sanomat julkaisi tänään (28.10.) pää­kirjoituksen, jossa se puolustaa Akavan puheen­johtaja Sture Fjäderin viime viikkoista avausta maahan­muuttajien minimi­palkkojen alentamisesta.

Valhe­tietoa vilisevässä maailmassa on jo aika erikoista, jos joutuu pyytämään anteeksi tutkitun tiedon levittämistä. Akavan puheen­johtaja Sture Fjäder tuli kertoneeksi Ylen haastattelussa, että “jos halutaan kotouttaa maahan­muuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esi­merkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työ­ehto­sopimusten pitää joustaa”.

[…]

Fjäderin lausunnoista nousi Akavassa poru ja hän joutui pyytämään anteeksi sanomisiaan. Pohjimmiltaan porussa kyse oli siitä, että Fjäder meni puolustamaan kansan­talouden eikä jäsenistön etua.

Fjäder lipsahti ajamaan kansan­talouden etua (HS 28.10.2018)

Epä­selväksi jää, mistä tutkitusta tiedosta Helsingin Sanomat puhuu. Pää­kirjoituksessa viitataan talous­tieteen nobelisti Bengt Holmströmin näkemykseen maahan­muuttajien muita alemmista palkoista, samoin Ekonomisti­koneen talous­tieteilijöille esittämään aihetta käsittelevään väitteeseen.

Nämä eivät kuitenkaan ole tutkittua tietoa. Ne ovat mieli­piteitä. Uskon ja toivon, että talous­tieteilijät asiasta kysyttäessä esittävät mieli­piteensä parhaaseen tietoonsa perustuen, mutta ne ovat silti mieli­piteitä – ja kuten Ekonimisti­koneen kyselystä käy ilmi, myös osa talous­tieteilijöistä on päätynyt olemaan pienempien palkkojen autuudesta eri mieltä.

Mihin unohtui yhden­vertaisuus?

Isompi ongelma Helsingin Sanomien pää­kirjoituksessa on, että se ohittaa totaalisesti perusteet, joilla Fjäder “pantiin ruotuun”.

Fjäderin kommentin tuomitsivat muun muassa Lääkäri­liitto, OAJ, Akavan Erityis­alat, Professori­liitto ja Tieteen­tekijöiden liitto. Kaikkien viesti oli yksi­selitteinen: työn­tekijöitä pitää kohdella yhden­vertaisesti synty­perästä riippumatta.

Sillä siitähän tässä oli kyse: Fjäder ehdotti maahan­muuttajille muita huonompia ehtoja. Mahdollisuutta maksaa pienempää palkkaa sen mukaan, mistä maasta työn­tekijä on kotoisin. Ei hän mihinkään tutkimuksiin viitannut vaan halusi katsoa totuutta silmiin – ja Fjäderille totuus näytti tältä.

Mitä Holmström todella tarkoitti?

Fjäderin ulos­tulo liittyi talous­tietelijä Bengt Holmströmin vastaavan­sisältöiseen haastatteluun Ylellä keski­viikkona. Kun aihe nousi esiin Twitterissä, aihetta kommentoi muun muassa kansan­edustaja Juhana Vartiainen (kok):

Holmströmin vastaavan ehdotuksen hän kiisti suoraan:

En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. On tavallaan hienoa nähdä kansan­edustajan pitävän yhden­vertaisuutta niin itsestään­selvänä, että hän lukee sen kuuluvan kaikkiin ehdotuksiin ikään kuin sisään­rakennettuna.

Toisaalta sitten mietityttää, miten hedelmällistä on keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka kiistää lausunnon, joka on suoraan tarkastettavissa haastattelusta:

Holmström antaisi ulko­mailta tuleville mahdollisuuden tehdä työtä työ­ehto­sopimuksia huonommilla ehdoilla – siis suomalaisia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaali­turvalla.

“Se diili kelpaa heille. Sillä lailla he pääsisivät etenemään tikkaita pitkin, eikä se ärsyttäisi suomalaisia niin paljon”, Holmström sanoo.

Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta (Yle 24.10.2018)

Myöhemmin keskustelussa Vartiainen ryhtyikin Bengt-kuiskaajaksi:

Jumaliste! Maahan­muuttajien joukossa on ihmisiä, jotka saapuvat sodan runtelemista kehittyvistä maista. He ovat saattaneet maksaa tuhansia dollareita paikasta meren­kulku­kelvottomalla aluksella päästäkseen Väli­meren yli Eurooppaan. Moni on joutunut hyväksi­käytön uhriksi, ja mikä tahansa muutos oloissa on muutos parempaan.

Se, että “diili kelpaa heille” ei todellakaan ole merkki siitä, että diili pitäisi tehdä. Tällä peri­aatteella me yhteis­kuntana asetumme vain jonon jatkoksi, yhdeksi hyväksi­käyttäjäksi muiden joukossa.

Vartiainen pohtii, että ehkä Holmström ei ajatellut asiaa teoriaa pidemmälle. Voi olla, mutta hänellä on ollut paljon aikaa olla ajattelematta – Holmström nimittäin ehdotti maahan­muuttajille alempia palkkoja muun muassa reilu vuosi sitten Kulta­rannassa.

… kunhan voi kritisoida ay-liikettä

Ajatus saman­palkkaisuudesta on toki ay-liikkeen toiminnan ydintä, mutta tämä koskee koko yhteis­kuntaa. Kyse on isosta peri­aatteellisesta kysymyksestä: miten ihmisiä kohdellaan, miten yhden­vertaisuus toteutuu, millä ehdoilla siitä voidaan joustaa. Ei kyse ole vain kansan­taloudesta vaan jopa ihmis­oikeuksien toteutumisesta, keskeisestä poliittisesta valinnasta.

Maahan­muuttajien kotouttaminen on polttava kysymys, ja työllistymisellä on siinä varmasti oma, merkittäväkin roolinsa. On kuitenkin syytä aika tarkkaan miettiä, oikeuttaako tämä asettamaan maahan­muuttajat tietoisesti eri­arvoiseen asemaan työ­markkinoilla. Samoin tällaisia muutoksia tehtäessä olisi hyvä miettiä, miten ne vaikuttaisivat suomalaisiin työ­markkinoihin ja yhteis­kuntaan laajemmin.

Helsingin Sanomat ei mieti. Pää­kirjoitus sivuuttaa koko yhden­vertaisuus­kysymyksen. Tarkka­silmäinen toimittaja käyttää lehden arvokkaimman paikan – sen, missä lehden linja kerrotaan – tölviäkseen ay-liikettä.

Se kertoo Helsingin Sanomien linjasta ehkä enemmän kuin lehti haluaisi paljastaa.

P.S. Helsingin Sanomissa kerrottiin keski­viikkona Helsinki Graduate Schools of Economicsin avajaisista. Jutussa professori Hannu Vartiainen kertoo talous­tieteen olevan “ennen kaikkea menetelmä, joka pyrkii olemaan mahdollisimman vapaa poliittista pyrkimyksistä”. Ehkä näin. Vaan kun talous­liberaali sopimusteoreetikko kertoo mieli­piteitään nobelistin arvo­vallalla, jälki voi olla rumaa.

P.P.S. Kappas, mainitsin Fjäderin nimen taannoin arvostellessani Upton Sinclairin Chikagon. Sinclairin kuvaus 1900-luvun alun teurastamo­työstä on juuri sitä, mitä pahimmillaan tapahtuu, kun sallitaan kaikki diilit, mihin joku vain suostuu.