Punavihreä todellisuus

Perussuomalaisten äänenkannattaja Suomen uutiset julkaisi viime perjantaina Marko Hamilon artikkelin journalismista ja sen opetuksesta. Hamilo käsittelee kirjoituksessaan toimittajien ja opiskelijoiden maailmankatsomusta ja siitä kumpuavaa, journalismin mahdollisesti tiedostamatonta vääristymää liberaaliin suuntaan.

Ajattelin joutessani vilkuilla, mistä on kyse.

Raflaava otsikko takaa klikkaukset

Juttu lähtee hyvin.

Nyt se on tutkittu: journalismi­yliopistot läpi­kotaisin puna­vihreitä

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä (Suomen uutiset 17.6.2016)

Mitä tarkalleen ottaen on tutkittu?

Hamilon artikkelin ykköslähde on valtiotieteilijä Jussi Westisen työryhmineen julkaisema artikkeli1, jossa kyselytutkimuksella tutkittiin yliopisto-opiskelijoiden maailmankuvaa. Hamilo viittaa myös Skeptic Magazinen Michael Shermerin juttuun sananvapaudesta yhdysvaltalais­kampuksilla, joka puolestaan johdattelee jenkki­tutkimukseen monipuolisten näkemyksien eduista2 sekä yhdysvaltalais­oppilaitosten henkilö­kunta­kyselyyn3.

Journalistiliiton mukaan toimittajaksi voi opiskella ainakin kahdeksassa oppilaitoksessa. Vaasan yliopistossa voi opiskella viestintää, ja Voionmaan opisto on tarjonnut journalismikoulutusta jo pitkään.

Westisen ryhmän tutkimus perustuu näistä yhden, Tampereen yliopiston, opiskelijoille viime eduskuntavaalien alla tehtyyn kyselyyn. Onkohan otsikolle varmasti katetta?

Erityisesti siinä vaiheessa, kun Hamilo lähtee puimaan alakohtaisia puoluekannatuksia, tutkimusta ei todellakaan voi yleistää “journalismiyliopistoja” koskevaksi. Trendejä voi hahmotella, mutta tarkemmat voimasuhdearviot lepäävät savijaloilla: esimerkiksi Hamilon esiin nostama perussuomalaisten suosio tietojenkäsittely­tieteessä (29,4 %) perustuu 17 opiskelijan vastauksiin, matematiikassa (15,4 %) 13 vastaajan. Journalistiikan viher­vasemmistolaisuus on 44 vastaajan aikaansaannosta.

Tiedostamaton asenne

Suomen uutiset antaa esimerkin toimittajan tiedostamattomasta agendasta.

Toimittaja, joka esimerkiksi yrittää pimittää seksirikollisten maahanmuuttotaustaa, ei välttämättä edes itse koe valehtelevansa tai ajavansa mitään agendaa. Hän saattaa aivan oikeasti uskoa, että muslimien yliedustus raiskaustilastoissa selittyy jollakin muulla asialla kuin uskonnolla. Ja vaikka toimittajien pyrkimys leimata perussuomalaisia ja maahanmuuttokriittisiä rasisteiksi tai äärioikeistoksi näyttää ulkopuolisen silmissä aivan tahalliselta panettelulta, monelle toimittajalle nämä harhaiset uskomukset ovat täysin vilpittömiä.

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä

Yhteen kappaleeseen mahtuu monta väittämää:

“yrittää pimittää”
Annetaan ymmärtää, että kyse on tietoisesta, pahantahtoisesta pyrkimyksestä piilottaa jotakin lukijakunnalta.
“ei […] koe valehtelevansa”
… jonka jälkeen annetaan ymmärtää, että toimittaja valehtelee, vaikka ei koekaan niin tekevänsä.
“seksirikollisten maahanmuuttotaustaa”
Yleistetään seksirikollisuus ylipäätään maahanmuuttajien heiniksi.
“muslimien yliedustus raiskaustilastoissa”
Yliedustus suhteessa mihin? Onko muuten raiskaajien uskontokuntaa tilastoitu?
“selittyy jollakin muulla asialla kuin uskonnolla”
Selittyykö se sitten uskonnolla? Muikkarina muutama kirjoitus Jori Eskolinilta.
“pyrkimys leimata perus­suomalaisia ja maahanmuutto­kriittisiä rasisteiksi tai ääri­oikeistoksi”
Jälleen salaliittomainen, pahantahtoinen pyrkimys.
“näyttää ulkopuolisen silmissä aivan tahalliselta panettelulta”
Näyttääkö? Mediahuomio ei johdu esimerkiksi porukkaan kuuluvista rasisteista tai väkivaltaan yllyttävistä natseista?
“nämä harhaiset uskomukset”
Ovatko ne harhaisia? Tai uskomuksia?

Hamilo puhuu toimittajien tiedostamattomasta agendasta, mutta on vaikea uskoa, että kappaleen perustelemattomassa heittelyssä on mitään tiedostamatonta. Hamilo saattaa tosissaan uskoa etelän median™ ajojahtiin perussuomalaisia vastaan tai tulkintoihinsa raiskaustilastoista, mutta ei kai hän sentään väitä olevansa ulkopuolinen?

Vaihtoehtoista tulkintaa

Tampereen yliopisto ei tämän aineiston valossa ole mikään kummajainen länsimaisten yliopistojen joukossa. Yhteiskuntatieteelliset kampukset ovat punavihreitä kuplia missä tahansa länsimaassa.

[…]

Shermer viittaa tutkimukseen, jossa verrattiin republikaaneja ja demokraatteja kannattavien professorien voimasuhteita yhdysvaltalaisessa yhteiskuntatieteellisessä professorikunnassa. Sen mukaan demokraattien ylivoima […] vielä oikeistolaiseksi mielletyssä taloustieteessäkin kerroin on 2,9.

Myös yhdysvaltalaisopiskelijoiden poliittinen asennemaailma on voimakkaasti suuntautunut vasemmalle. Kalifonian yliopiston tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia yhdysvaltalaisista yliopisto-opiskelijoista identifioivat itsensä äärivasemmistolaisiksi tai liberaaleiksi, kun äärioikeistolaisiksi tai konservatiiveiksi identifioitui vain 12,8 prosenttia.

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä

Aluksi pari huomautusta: Shermer kyllä viittaa tutkimukseen, mutta Hamilon linkittämä tutkimus2 koski lähinnä sosiaali­psykologian poliittista monimuotoisuutta; puolue­poliittinen vertailu perustuu toiseen, kymmenen vuotta vanhempaan tutkimukseen.4 Hamilon linkittämässä HERI-kyselyssä puolestaan kartoitettiin opettaja­kunnan, ei opiskelijoiden aatemaailmaa.3

Joka tapauksessa päästään siis lopputulokseen, että niin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kuin kapitalismin ihmemaassakin yliopistot tuppaavat olemaan ilmapiiriltään liberaaleja ja aatemaailmaltaan vasemmalle kallellaan. Korkeakoulutus korreloi liberaaliuden, matala puolestaan konservatiivisten ja auktoriteetteja korostavien arvojen kanssa.

Ajattelun monimuotoisuus on toki toivottavaa, mutta entäpä jos… Olisiko niin, että korkeakoulutettujen suosimassa arvoliberaalissa ajatusmaailmassa on jotain fiksua? Ovatko Hamilonkin mainitsemat “vähemmistöoikeudet ja ympäristönsuojelu ja muut postmaterialistiset teemat” todella negatiivinen asia? Voisiko olla, että Westisen blogissaan kuvaamat “kansainvälinen solidaarisuus, arvoliberalismi ja vähemmistöjen aseman korostaminen” ovat itse asiassa tavoiteltavia asioita?

Persumpaa journalismia

Vaikka kuinka kokisi arvoliberalismin omakseen, se ei tietenkään tarkoita, että journalismin pitäisi olla vääristelevää. Hamilon mukaan punavihreys kuitenkin näkyy.

Journalistien punavihreys ei ole jäänyt vaille seurauksia. Tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 38 prosenttia suomalaisista “on menettänyt luottamuksensa perinteiseen mediaan”.

Erot heijastavat toimittajakunnan koostumusta. Erittäin arvo­konservatiiveista 65 prosenttia on väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Erittäin arvo­liberaaleista väittämään yhtyy vain runsas 20 prosenttia. Eniten luottamuksen menettäneitä on perus­suomalaisissa (71%). Vihreiden ja RKP:n kannattajat luottavat mediaan eniten.

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä

Tutkimus, johon Hamilo viittaa, on osa ajatuspaja E2:n laajaa kyselytutkimusta, jonka mediaosuudesta on toistaiseksi julkaistu ainoastaan blogitietoa.

Kieltämättä E2:n kyselyn tulos on huolestuttava, ja se, että luottamus jossain määrin noudattelee puoluerajoja, ei sekään ole hyvä asia. Toisaalta kannattaa huomata, että mediaan pettyneillä on myös muita piirteitä.

Mielenkiintoista on myös se, että luottamus mediaan on yhteydessä vastaajien maahanmuutto- ja ilmastomuutoskäsityksiin. Koko kyselyaineiston pohjalta (39 väittämää) tehty tilastollinen analyysi osoittaa, että mediaan luottamuksensa menettäneet suhtautuvat keskimääräistä kielteisemmin maahanmuuttoon ja pitävät ilmastonmuutospuheita vahvasti liioiteltuina.

(E2 blogi, 16.6.2016)

[K]yse on siitä yksin­kertaisesta psykologisesta ilmiöstä, että omasta maailman­kuvasta on vaikea luopua edes silloin, kun havainnot puhuvat sitä vastaan.

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä

E2:n kysely noudattelee aiemmin viitoitettuja latuja: hyvätuloiset ja korkeakoulutetut luottavat mediaan, pienituloiset ja vähemmän koulutetut eivät.

Tämän trendin lisäksi siis maahanmuuttovastaiset ja ilmastodenialistit kokevat, että heidän äänensä ei nouse kuuluviin. Täytyy tunnustaa: en ole tästä kovin pahoillani.

Kuten Ylen toimittaja Salla Vuorikoski Twitterissä huomautti, kuka tahansa voi harjoittaa toimittajan ammattia; tittelin käyttäminen ei edellytä sen paremmin ideologiaa kuin koulutustakaan. Verkkojulkaisujen aikana kuka tahansa voi ryhtyä julkaisijaksi – tämän osoittavat niinkin erilaiset tuotokset kuin MV-lehti ja Long Play.

Ei siis muuta kuin kynä sauhuamaan ja laadukasta, arvokonservatiivista journalismia tuottamaan. Esimerkiksi Suomen uutisten uskottavuutta tällaisena lähteenä nostaisi kummasti, jos se sitoutuisi Julkisen sanan neuvostoon.

P.S. Jos joku löytää ajantasaista tietoa toimittajien koulutustaustasta, otan innolla vastaan. Pikaisella haulla ainoa löytämäni tieto oli vuonna 2002 Journalistiliiton jäsenille tehdyssä kyselyssä5, jossa vastaajista 30 prosentilla oli yliopistollinen ammattikoulutus. Yli puolella vastaajista ei ollut journalistista ammattikoulutusta.

P.P.S. Hamilo aloittaa artikkelin toistamalla väitteitään Punavihreä kupla -pamfletistaan. Kyseistä julkaisua kritisoi muun muassa Matti Ylönen heti julkaisun yhteydessä vuosi sitten.

P.P.P.S. Myös Ruotsissa on tutkittu yliopistojen henkilökunnan poliittisia kantoja.6 Hiukan yllättäin tuon tutkimuksen mukaan Ruotsissa on kallistuttu lievästi oikealle.

1 Ruotsalainen et al: Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon (Politiikka 1/2016)

2 Duarte et al: Political diversity will improve social psychological science (Behav Brain Sci 2015), doi:10.1017/S0140525X14000430

3 Eagan et al: Undergraduate Teaching Faculty: The 2013–2014 HERI Faculty Survey (HERI/UCLA 2014), PDF

4 Klein & Stern: Professors And Their Politics: The Policy Views of Social Scientists (Crit Rev 2005), doi:10.1080/08913810508443640

5 Harju: Journalistisen työn sääntely ja ammattietiikka (2002), PDF

6 Berggren et al: The Political Opinions of Swedish Social Scientists (IFN 2007), (PDF)

comments powered by Disqus