Lapin Kansa kirjoittaa tänään, kuinka Silvia Modigin (vas) alullepanema lakialoite translain muuttamiseksi on loppukirivaiheessa. Pyrkimyksenä on saada aloitteelle yli sadan kansanedustajan tuki, jolloin eduskunnan perinteiden mukaisesti aloitteelle annetaan enemmän painoarvoa.
Kyse on kiitettävästi puolueita yhdistävästä asiasta: Modigin kirjallisen kysymyksen asiasta allekirjoittivat Modigin lisäksi Susanna Huovinen (sd), Saara-Sofia Sirén (kok), Hanna Kosonen (kesk), Touko Aalto (vihr) ja Stefan Wallin (r). Tarkkasilmäinen saattaa huomata pari ei-niin-yllättävää puutetta puoluelistassa.
Translain ongelmista voi lukea vaikkapa Amnesty Internationalin kampanjasivulta. Kirjallisen kysymyksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on jo valmistellut luonnoksen uudesta laista. Vaikka luonnosta Modigin mukaan olisi syytä laajentaa, pohja on siis valmiina.
Aihe on tärkeä ja toivon aloitteelle menestystä eduskunnassa. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, huomasin nimittäin Lapin Kansan artikkelissa jotain muuta.
Yksilöintiä väärillä oletuksilla
Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene toivoi keväällä laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko suomalaisen henkilötunnuksen ylipäätään tarpeen olla sukupuolisidonnainen.
Loppukiri pakkosterilointia vastaan (Lapin Kansa 19.6.2016)
Totta tosiaan! Etenen 5.4.2016 päivitetyssä tiedotteessa intersukupuolisten lasten hoidosta neuvottelukunta toivoo herättävänsä keskustelua sukupuolen merkityksestä henkilötunnuksessa. Kun nyt omalla mediaseurannallani toive tulee vastaan ensimmäistä kertaa 2,5 kuukautta sen esittämisen jälkeen, väittäisin, että ei se ihan putkeen mennyt. Mutta yritetään!
Suomalainen henkilötunnus sai alkunsa vuonna 1962 Eläketurvakeskuksen määrittelemänä työeläkekortin numerona – Tuomas Salste on koonnut verkkoon pitkähkön esityksen henkilötunnuksen saloista. Tunnus on alunperin kehitetty automaattista tietojenkäsittelyä varten, ja ilmeisesti Ruotsista kopioiden päädyttiin muotoon, joka perustuu henkilön syntymäpäivään ja sukupuoleen.
Ongelma on, että välttämättä se ei kerro kumpaakaan, eikä sen ehkä pitäisi kertoa niitä silloinkaan, kun ne osuvat kohdalleen. Pikaisesti asiaa kelaillen tulee mieleen useita ongelmakohtia.
- Transsukupuolisuus
Henkilötunnus sitoo ihmisen virallisesti sukupuoleen, jota hän ei koe omakseen. Tilanne jatkuu vielä korjausprosessin kuluessakin: Transtukipisteen mukaan henkilötunnuksen muutos edellyttää hedelmättömyyttä, lääkärintodistuksia ja lisäksi sitä, että hakijan on täytynyt elää omaksi kokemassaan sukupuolessa vähintään kaksi vuotta.
- Intersukupuolisuus
Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa henkilön sukupuolta on vaikea määritellä. Etenen intersukupuolisuutta koskevassa kannanotossa suositellaan lykkäämään ulkoisten sukupuoliominaisuuksien muokkaamista siihen asti, kunnes lapsi voi itse ottaa kantaa seksuaalisuuteensa.
Virallinen maailma ei kuitenkaan odota. Henkilötunnuksen tehtävä on erottaa samana päivänä syntyneet lapset toisistaan, ja nykykäytännön takia se määrittelee lapselle myös virallisen sukupuolen.
- Väärä syntymäaika
Salsteen mukaan henkilötunnusta käyttöön otettaessa huomattiin, että joissakin kunnissa viralliset syntymäajat kasaantuivat 15. ja 30. päivälle. Lisäksi mukana oli päiviä, joita ei löydy kalenterista, kuten 30.2.
Nykyään tämä lienee ongelma lähinnä maahanmuuttajille tunnuksia annettaessa, mutta ilmiönä se todistaa, että henkilötunnuksesta tehdyt oletukset eivät välttämättä täyty.
- Loppuvat tunnukset
Ylen huhtikuisen uutisen mukaan Ruotsista loppuvat henkilötunnukset. Ruotsissa on käytössä vastaavanlainen henkilötunnus kuin Suomessakin, joten sama ongelma koskee myös meidän tunnustamme.
Tunnuksen sukupuolittuneisuus korostaa ongelmaa entisestään – ei auta, vaikka vapaana on “tyttöjen tunnuksia”, kun pitäisi antaa se päivän 450. poikatunnus.
Kun henkilötunnusta 1960-luvulla määriteltiin, sen pohjaksi valittiin syntymäpäivä ja sukupuoli siksi, että molemmat olivat pysyviä. Näihin perustuva tunnus oli kantajalleen helppo muistaa. Ihmisten jakaminen yksiselitteisesti miehiin ja naisiin oli helppoa, eikä ryhmästä toiseen siirtymistä juuri tapahtunut.
50 vuotta myöhemmin elämme kuitenkin toisenlaisessa maailmassa. Sukupuoli ymmärretään nykyään kaksijakoisuutta moninaisemmaksi, eikä sukupuolen fyysinen ilmentymä välttämättä kulje käsi kädessä sukupuoli-identiteetin kanssa. Henkilötunnus kuitenkin lukitsee meidät mitä virallisimmassa mielessä edelleen kaksijakoiseen maailmaan.
Koska sukupuolen korjaaminen on harvinaista, henkilötunnuksen sukupuolittuneisuus aiheuttaa ylimääräistä byrokratiaa; monissa tietojärjestelmissä on otettu lähtökohdaksi 1960-luvun oletus tunnuksen muuttumattomuudesta. Kun henkilötunnus sitten muuttuukin, tilanteen korjaaminen ei välttämättä ole aivan läpihuutojuttu.
Sukupuolen koodaaminen henkilötunnukseen voi aiheuttaa tarpeettomia ongelmia trans- ja intersukupuolisten ihmisten lisäksi myös vaikkapa muunsukupuolisille ja transvestiiteille. Lisäksi se rajoittaa käytössä olevia tunnuksia tarpeettomasti. Oletukset eivät päde.
Kaikki hyvä tulee Ruotsista
Nykyisen henkilötunnuksen ongelmat voisi välttää ottamalla jälleen oppia Ruotsista: paikallisen veroviraston Ingegerd Widell nimittäin esitti Dagens Nyheterin haastattelussa suoraan, että henkilötunnuksen tulisi olla satunnainen numero.
Ja miksipä ei. Esimerkiksi tunnuksen helppo muistaminen oli ehkä tarpeen 1960-luvulla, mutta nykyaikana tunnus voidaan luotettavasti liittää vaikkapa sähköiseen tai biometriseen tunnistautumiseen. Ei sen tarvitse olla helppo, sen täytyy olla hyvä.
Henkilötunnuksen on tarkoitus olla ihmisen yksilöivä tunniste. Sitä käytetään innolla myös yhteyksissä, joissa sitä ei varsinaisesti tarvita – henkilötunnusta käytetään tunnisteena jos jonkinlaisissa yhteyksissä, sitä udellaan silloin tällöin jopa arvontoihin osallistujilta. Näissä yhteyksissä on harvoin aitoa tarvetta tietää henkilötunnus, vielä harvemmin syntymäaika tai sukupuoli.
Tietojärjestelmätunnisteeksi tarkoitettu hetu on ylikuormitettu merkityksillä, joita sen ei tarvitse eikä edes pitäisi välittää. Sen ylikäyttäminen levittää tiedot lukemattomiin rekistereihin ympäri maata. Olisikohan tilanne aika korjata?
P.S. Suomalaisen henkilötunnuksen kolminumeroinen yksilötunniste sallii itse asiassa vain 449 poikaa ja tyttöä: pysyvät hetunumerot annetaan väliltä 002–899. Syntyvyyden puolesta tämä ei ole todellinen ongelma, sillä synnytysten osalta ollaan aika kaukana 450 lapsen päivävauhdista.
P.P.S. Ylen uutisen mukaan Ruotsissa maahanmuuttajilla yleisiä syntymäpäiviä ovat muun muassa 1.1., 1.7. sekä persialainen uusivuosi, 21.3.
On tavallaan aika rivoa, että henkilötunnuksen kohdalla ollaan valmiita hyväksymään henkilön itse ilmoittama, suhteellisen varmasti väärä syntymäpäivä, mutta sukupuolikoodin muuttaminen omaa identiteettiä vastaavaksi vaatii vuosien prosessin.