Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

Huom! Arvio sisältää kirjan juonen kannalta olennaisen paljastuksen. Jos siis Ole luonani aina on sinulle ennestään tuntematon ja pohdit kirjan lukemista, kannattaa tarttua ennemmin kirjaan kuin tähän arvioon.


Tartuin alku­vuodesta 2017 haasteeseen ja valitsin hyllystäni reilun tusinan kirjoja, jotka lukisin vuoden aikana.

Kun nyt marssitaan jo vuoden 2018 ensi­metrejä, alkaa olla suhteellisen selvää, että puihin meni: en kirveelläkään ehdi lukemaan kaikkia listaamiani kirjoja ennen helmi­kuun alkua, niin kuin haasteen henkeen kuuluisi. Aivan toimeton en kuitenkaan ole ollut.

Kazuo Ishiguro julkistettiin Nobelin kirjallisuus­palkinnon saajaksi juuri loka­kuun alussa, kun olin tarttumassa hänen kirjaansa. Ole luonani aina ei välttämättä ole aivan Ishiguron terävintä tuotantoa, mutta moni kirjailija olisi epäilemättä varsin tyytyväinen Booker- ja Arthur C. Clarke -palkinto­ehdokkuuksista.

Ole luonani aina on kirjoitettu muistelma­muotoon: päähenkilö Kathy kertoo lukijalle elämästään Hailshamin sisä­oppi­laitoksessa kohtaus kerrallaan. Muistot ovat melko tyypillisiä lapsen ja nuoren koulu­muisteloita. Ystävyys­suhteita syntyy ja rikkoutuu, joitakin oppilaita kiusataan armotta, toiset nousevat johtajiksi. Yksi johtajista on Kathyn paras ystävä Ruth.

Nuorten elämässä on kuitenkin joitakin kummallisuuksia, joita ei pelkästään eristetyllä koulu­elämällä selitetä. Se, että lapset keksivät erikoisia tarinoita opettajistaan, ei vielä ole kovinkaan merkillistä. Se, että lasten ainoa kontakti ulko­maailmaan on koululla järjestettävä kirpputori, on jo aika paljon erikoisempaa.

Pian paljastuukin, että lapset ovat orpoja. Synkeämpi paljastus kuitenkin kudotaan tarinaan hieno­varaisemmin. Hiljalleen käy ilmi, että oppilaat ovat klooneja, ja heitä valmennetaan elin­luovuttajiksi.

Ishiguron romaania voi pitää scifinä, ja se on ilman muuta dystopia, mutta tieteis­elementit ovat siinä sangen vähäisiä. Kloonauskin on tavallaan tarpeeton yksityiskohta; Hailshamin oppilaat ovat teinejä siinä missä muutkin, heidän kohtalonsa vain on ennalta määrätty.

Tämä onkin ehkä kirjan karmaisevin piirre. Ole luonani aina on kertomus siitä, mihin kaikkeen ihmis­mieli sopeutuu. Hailshamin lapsille käy suhteellisen varhain selväksi, mikä heidän tehtävänsä elämässä on. Vaikka kohtalon muuttamisesta liikkuu huhuja, kukaan ei tosissaan pyri siitä irrottautumaan. Nuoret elävät normaalia elämää ja onnistuvat lopulta olemaan synkästä kohtalostaan jopa ylpeitä.

Ishiguro vie tarinaa eteenpäin rauhallisesti ja vähä­eleisesti. Kathyn ja hänen ystäviensä persoonat avautuvat hiljalleen Kathyn muistelmien kautta. Tässä onkin ehkä itselleni kirjan suurin hikka: en vain oikein jaksanut kiinnostua sisä­oppi­laitoksen oppilaiden keskinäisistä vehkeilyistä. Se, että Kathy pitää joitakin tapahtumia merkityksellisinä, ei välttämättä tee niistä mielen­kiintoista luettavaa.

Kirjan toinen ongelma on, että koko Hailshamille ei oikein löydy tarkoitusta. Miksi kuolemaan tuomittuja lapsia kasvatetaan yksityis­koulussa? Vaikka asiaa kirjan loppu­puolella yritetään selittää ikään kuin hyvän­tekeväisyytenä, hienosto­koulumaisuuden vaihto­ehtoa ei missään vaiheessa kuvata. Niinpä tämäkin motiivi jää vajaaksi.

Inho­realistinen lukija tietenkin kyseen­alaistaa koko elin­kasvatus­kloonauksen. Ideahan sinällään ei ole uusi – muistelisin, että muun muassa Edgar Rice Burroughs kuvaili jotain sen suuntaista loppu­pään Mars-kirjoissaan. Vaan onko koko touhussa mitään järkeä? Rikollinen elinkauppa on karmeaa nyky­todellisuutta, mutta kokonaisen ihmis­kehon kasvattaminen ainoastaan luovuttajaksi olisi järjettömän tehotonta. Reaali­maailma onkin menossa ihmis­ystävällisempään suuntaan – nykyään kehitellään ihan tosissaan elinten tulostamista. Kirjan lähtö­oletus on suurin piirtein yhtä päätön kuin Matrixin ihmis­voimalat, mutta Matrixissa juonen aukot korvattiin viihdyttävällä toiminnalla.

Minun täytyy tietenkin olla väärässä, sillä Time-lehti valitsi Ishiguron kirjan yhdeksi kaikkien aikojen sadasta parhaasta englannin­kielisestä romaanista. Rohkenen tosin epäillä, että merkittävä syy listalle pääsyyn oli otollienn ajankohta. Timen lista nimittäin kerättiin romaanin julkaisu­vuonna 2005.

comments powered by Disqus