Eleanor Westin johtama sisäoppilaitos on koulu erikoislaatuisille lapsille. Vanhemmat etsivät lapsilleen erityistä paikkaa, sillä pilttiparat ovat – jos nyt aivan totta puhutaan – hiukan sekaisin päästään.
Lapsista jokainen on vieraillut fantasiamaailmassa. Satumaa ja sen sisäänkäynti on heille jokaiselle erilainen, mutta kaikille on yhteistä se, että heidät on heitetty ulos maailmastaan. Lapset haluavat luonnollisesti takaisin, ja West lupaa parantaa heidät harhakuvitelmistaan.
Todellisuudessa Westin tavoite on täysin päinvastainen: hän on itse ollut yksi lapsista ja pyrkii auttamaan oppilaitaan pääsemään takaisin omaan maailmaansa. Kun sitten oppilaita alkaa löytyä kuolleina koulun tantereilta, uhkaa sisäoppilaitoksen salainen elämä järkkyä.
Seanan McGuiren pienoisromaani kertoo siis Peter Panin, Liisan tai Narnian tarinoiden nelikon kaltaisista lapsista. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun satuun syöksyneet lapset palaavat meidän maailmaamme – mutta jättää silti portin auki paluun mahdollisuudelle.
Kirja yhdistelee vanhoja tarinoita modernimpaan kuvastoon tavalla, joka saa henkilöiden kokemukset tuntumaan melkein tutuilta. Se ei kuitenkaan ole mikään maagisten maailmojen keräilyerä, vaan tarina on tuore.
Täydellinen kirja Every Heart a Doorway ei missään nimessä ole. Alku on poukkoileva, ja loppua kohden kertomus kääntyy vähän turhankin itsestäänselväksi murhamysteeriksi. Kirja pitää kuitenkin jatkuvasti otteessaan ja kieli on kovin kaunista.
Seanan McGuire oli muutama vuosi sitten Hugo-ehdokkaana viidellä teoksella samana vuonna – pari niistä tosin kirjailijanimellä Mira Grant. En ole lukenut aiemmin hänen kirjojaan, mutta Every Heart a Doorway on jo voittanut sekä Nebulan että Locus-palkinnon. Lukemani perusteella se on todella vahva kandidaatti voittamaan myös parhaan pienoisromaanin Hugon.