Lois McMaster Bujold - Penric and the Shaman

Lois McMaster Bujold - Penric and the Shaman

Penric on nuori pappi, joka työskentelee Martensbridgessä prinsessan hovivelhona. Kun Isän veljeskunnan inkvisiittori saapuu hoviin ja pyytää apua murhasta epäillyn shamaanin kiinni saamiseksi, Penric päätyy osaksi murhamysteeriota.

Lois McMaster Bujold on moninkertainen Hugo- ja Nebula-voittaja – hänen kirjansa on voittanut parhaan romaanin Hugon neljä kertaa, ja ehdokkuuksia on kertynyt kahmalokaupalla. Bujold tunnetaan ehkä parhaiten lähes 30 vuotta jatkuneesta Vorkosigan-scifi-saagastaan, mutta myös hänen The World of the Five Gods -fantasiamaailmansa on perin pidetty.

Penric esiteltiin vuonna 2015 ilmestyneessä pienoisromaanissa Penric’s Demon, ja hän seikkailee mainitussa viiden jumalan maailmassa. Tuossa maailmassa velhojen taikuus on kotoisin velhon ruumiissa majaansa pitävästä demonista. Demonin ja hänen isäntänsä välillä on tyypillisesti jonkinlainen molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde. Penric’s Demon kuitenkin esitteli jotain uutta: Penricin naiivin humaani suhtautuminen tajuntaan hypähtäneeseen demoniin synnytti myötäsukaisen symbioosin, jonka molemmat osapuolet tuntuvat olevan tyytyväisiä tilanteeseen.

Penric and the Shaman esittelee toisenlaisen taikuuden lajin, sukupolvesta toiseen kondensoiduista eläinhengistä voimansa saavan shamanismin. Inkvisiittori Oswyl sekä Penric ja hänen demoninsa Desdemona jäljittävät murhasta syytettyä shamaani Inglisiä halki vuoristoisen maan, ja siinä samalla Bujold laajentaa vähän kerrallaan kuvaa velhoista, shamaaneista ja myös kirjan päähenkilöstä Penricistä.

Ei nimittäin ole mitään epäselvyyttä siitä, että päähenkilö on nimenomaan Penric. Penric’s Demonissa Penric ja Desdemona nähtiin enemmän erillisinä hahmoina. Kirjojen tapahtumilla on kuitenkin väliä neljä vuotta, ja sillä aikaa Penric on aikuistunut, saanut koulutusta, seestynyt ja ottanut tilanteen haltuun. Tämän kirjan Penricissä on itse asiassa jonkin verran supersankarin vikaa, siinä määrin monitaitoisena hänet esitetään. Nuori velho on kuitenkin miellyttävämpi hahmo kuin ensimmäisen kirjan hapuilevan hyväntahtoinen pikkuaatelinen.

Voi vain ihmetellä sitä vaivattomuutta, millä Bujold tarinan kutoo. Samalla se saa kaipaamaan lisää: minulle tuli välitön hinku lukea niin viiden jumalan maailmaan sijoittuvat tarinat – Penric-kirjojakin on ehtinyt ilmestyä tämän jälkeen jo kaksi lisää – kuin koko Vorkosigan-sarjakin.

Penric and the Shaman on hyvän mielen luettavaa, jossa tarina kulkee kevyesti ja leppoisasti kohti selkeää päämäärää. On sangen mukavaa lukea välillä kirja, jossa jatkuvien harmaan sävyjen sijaan päähenkilö on aidosti hyvä ihminen, eikä pahiskaan ole loppujen lopuksi kovin paha.

comments powered by Disqus