Patricia on rasavilli nuori tyttö, jonka isosisko on sadisti ja jota vanhemmat eivät ymmärrä. Laurence puolestaan on neropatti poika, josta vanhemmat yrittävät kaikin voimin kasvattaa kunnon miestä. Molemmat ovat yksinäisiä ja koulukiusattuja, joten samaan kouluun päädyttyään he hakevat turvaa toisistaan.
Vuosia myöhemmin Patricia ja Laurence kohtaavat jälleen. Nyt Patricia on parantava ja kirouksia langettava noita, Laurence ihmiskunnan pelastusta tavoittelevan tiedeyhteisön teknologianero. Molemminpuolisesta vetovoimasta huolimatta on selvää, että nuorten maailmat ovat pahemman kerran ristiriidassa keskenään.
Charlie Jane Andersin All the Birds in the Sky on urbaania fantasiaa, jossa nykyhetkessä esiintyvään taikuuteen yhdistetään scifiä, romantiikkaa ja hetkittäin jopa ripaus erotiikkaa.
Kirjan kohderyhmä ei oikein käy selväksi. Lapsuudesta alkava juonen kaari kouluun sijoittuvine tapahtumineen povaa hiukan nuorisokirjaa, mutta sisältö on paikoin hyvinkin synkkää ja kuvaukset graafisia.
Lapsuusvaiheen kerronta tuntuu jyrkkyydessään tosiaan lapsen näkökulmasta kirjoitetulta. Koulukaverit ovat kauheita, vanhemmat aina väärässä, tapahtumat tulkitaan mustavalkoisesti. Aikuisuuteen siirryttäessä näitä piirteitä lievennetään, mutta samalla kuvaan tulee jonkinlainen hipster-ironia, joka hetkittäin huvittaa mutta enimmäkseen tuntuu tarpeettomalta.
Päähenkilöt kasvavat osin eri suuntiin. Patricia muuttuu hapuilevasta ja epävarmasta lapsesta taitavaksi ja itsenäiseksi toimijaksi. Laurencen nerous puolestaan tuodaan esiin heti kirjan alussa, mutta päästyään aikuisena vertaistensa joukkoon häntä vaivaa huijarisyndrooma. Tilannetta ei helpota, että Laurence itse asiassa on aavistuksen verran nilkki.
Kirjan teema on vakava, ei enempää eikä vähempää kuin ihmiskunnan tuho ja tulevaisuus. Anders viittaa niin ilmastonmuutokseen kuin sosiaaliseenkin sortumiseen ja onnistuu tekemään sen varsin uskottavasti. Vaikka henkilöt hetkittäin tekevät äkkivääriä päätöksiä, nekin vaikuttavat varsin mahdollisilta.
All the Birds in the Sky on reippaasti etenevä romaani, jonka rytmitys on elokuvamainen: tarina etenee pienten huippukohtien kautta kohti lopun kliimaksia. Andersin kutoma juoni uhkaa hajota loppua lähestyessä, mutta lopulta langat onnistutaan punomaan yhteen vähintään tyydyttävästi – ja jatko-osaa enteillen. Vaikka pidin kirjasta, sen jälkimaku on turhan laskelmoitu.