Kij Johnson - The Dream-Quest of Vellitt Boe

Kij Johnson - The Dream-Quest of Vellitt Boe

Vellitt Boe on professori Ultharin naisten collegessa. Eräänä yönä oppilas saapuu herättämään hänet: eräs oppilaista, Clarie Jurat, on kadonnut.

Öinen selvitystyö paljastaa, että Jurat on todennäköisesti lähtenyt rakkauden perään. Eikä minkä tahansa rakkauden – Juratin hurmannut mies on mestariuneksija, jonka mukana Jurat on lähtenyt valvemaailmaan. Huolestunut Boe on nuoruudessaan vaeltanut ympäri unimaailmaa ja päättää nyt lähteä hakemaan harhautuneen oppilaansa takaisin.

Kij Johnsonin The Dream-Quest of Vellitt Boe sijoittuu H.P. Lovecraftin unimaailmaan, ja se lainaa nimeä myöten paljon Lovecraftin pienoisromaanista The Dream-Quest of Unknown Kadath. Kuten alkuperäinen kirja, myös Vellitt Boen tarina on matkakertomus halki unimaailman.

Kun Lovecraft seurasi uneksijan seikkailuja unimaailmassa, Johnson kääntää asetelman päälaelleen: Vellitt Boe on unimaailman asukki, joka haluaa päästä valvemaailmaan. Johnson onnistuu kirjoitustyylillään luomaan tarinasta unenomaisen ja satumaisen. Mitään ei selitellä, vaan tarina toimii omalla fantastisen realistisella tasollaan.

Lovecraftin tarinoissa ei juuri naisia näy, mutta Johnson nostaa naiset keskiöön. Vaikka unimaailman yhteiskunta on lovecraftmaisen konservatiivinen, on Vellitt Boen tarinassa emansipaation henki. The Dream-Quest of Vellitt Boe on matkakertomus paitsi unimaailmasta valveille, myös eräänlainen sukellus ikääntyvän naisen aikuistumiseen – aloilleen asettunut Boe kohtaa Juratin perään lähtiessään toistuvia muistutuksia menneisyydestään ja käsittelee sitä kautta nuoruuden innon ja iän tuoman vakavuuden suhdetta. Tässä ei kaikin osin onnistuta, sillä pahimmillaan vähän yli viisikymppinen Boe vaikuttaa suorastaan pystyyn kuolleelta.

Johnson halusi päivittää Lovecraftin tarinaa nykyaikaan, ja siinä hän onnistuu. Ehkä Lovecraft kuitenkin kummittelee liikaa taustalla, sillä Lovecraftin päähenkilön tapaan Boe ryntäilee ympäri unimaailmaa aika vähäisin verukkein, ja loppuratkaisu puolestaan sullotaan muutamaan sivuun. Johnson on kuitenkin kertomuksessaan johdonmukaisempi ja pitää tarinan selvästi esikuvaansa paremmin hyppysissään.

Puhtaalta pöydältä rakennettu Boe-tarina olisi saattanut olla nyt julkaistua vetävämpi. Asiasta ei kuitenkaan ole mitään epäselvyyttä: The Dream-Quest of Vellitt Boe on huomattavasti parempi kirja kuin Lovecraftin alkuperäinen kertomus.

P.S. Vaikka peilaan tarinaa Lovecraftiin, mitään pakkoa alkuperäisen lukemiseen ei kuitenkaan ole. Oma Cthulhu-tuntemukseni on niin heikoissa kantimissa, että huomasin yhteyden vasta kirjan lukemisen jälkeen arviota pohdiskellessani. The Dream-Quest of Unknown Kadath on kuitenkin luettavissa verkossa, joten luin sen jälkikäteen.

Toimikoon tämä siis miniarviona. En ole koskaan ymmärtänyt Lovecraftin mainetta, enkä ymmärrä sitä tämän jälkeenkään. Itseään toistava, polveileva matkakertomus unimaailmassa on ainakin nykylukijalle hitaasti tempoileva ja sekava. Kaikki on kauheaa, hirvittävää ja pahaa, mutta minkäänlaista kauhun tunnetta Lovecraft ei onnistu luomaan.     

comments powered by Disqus