Jäseniä korjaamassa

Kuuntelen liikkeellä ollessani usein podcasteja; niitä voi kuunnella puolellakin korvalla ja samalla oppii kuitenkin aina uutta.

Yksi seuraamistani podcasteista on Perttu Häkkisen nimikko­sarja Ylen Areenassa. Häkkinen on ohjelmassaan esitellyt haastattelujen kautta monenlaisia valta­virrasta poikkeavia näkemyksiä. Aina aihe ei osu, mutta keskustelut ovat usein mielen­kiintoisia.

23.5. esitetyssä jaksossa kuitenkin esiteltiin kalevalaista jäsen­korjausta tavalla, joka sai verenpaineen nousemaan. Haastateltuina olleet jäsen­korjaus­mestari Katja Rajala ja terveys­liikunnan dosentti Mika Venojärvi esittivät toistuvasti lausahduksia, joihin olisi toivonut tarkennuksia.

Koska kirjoituksesta uhkaa tulla pitkä, se on jaettu kahteen osaan. Tämä osa käsittelee jäsenkorjausta, toinen osa kaikkea muuta.

Kalevalainen jäsenkorjaus on siis perinteinen hoitomuoto, jossa “tasapainotetaan mobilisaatiokäsittelyn avulla hoitoa tarvitsevan kaikki tukirakenteiden kineettiset toimintaketjut aina jalkapohjista kallonrajaan saakka”.

Katsaus tutkimuksiin

Vaikka sekä Venojärvi että Rajala puolustavat uskomuslääkintää, heidän puheissaan on hauska ristiriita. Venojärvi toteaa ohjelmassa, että erilaisia uskomuslääkinnän muotoja ei ole hyväksytty esimerkiksi Käypä hoito -suosituksiin, koska vaadittujen tieteellisten näyttöjen rima on korkealla eikä uskomushoitoja ole tutkittu riittävästi. Rajala puolestaan toistaa moneen kertaan kalevalaisen jäsenkorjauksen olevan “tieteellisesti tutkittua”. Mistä on kyse?

Rajala viittaa pääosin Kuopion yliopistossa 1990-luvulla tehtyyn tutkimukseen, jossa tutkittiin 34 potilaan alaselän kipujen hoitoa. Valitettavasti en löytänyt kyseistä tutkimusta, mutta 35 potilaan alaselkätutkimus löytyy kyllä.1

On totta puhuen surullista, että tätä käytetään viitteenä. Artikkelissa jäsenkorjaajat kertovat työstään, tuntemattomaksi jäävä lääkäri tekee koehenkilöille tuntemattomaksi jäävän kuntoarvion, ja lopuksi koehenkilöt itse arvioivat, mikä on fiilis. Verrokkeja ei ole, ei tietenkään myöskään sokkoutusta. Ei tämä mikään tutkimus ole, tämä on mainos.

Viitteenä vaikkapa Heikki Hemmilän tutkimukset ovat vähän valaisevampia. Niistä ensimmäisessä2 verrattiin kalevalaista jäsenkorjausta fysioterapiaan ja liikuntaharjoituksiin. Jäsenkorjaus todettiin suurin piirtein fysioterapiaa vastaavaksi, vaikkakin liikkuvuusmittauksissa muutokset kaikilla hoitotavoilla todettiin vähäisiksi.

Toisessa tutkimuksessaan3 Hemmilä arvioi hoitomenetelmiä Oswestry-kyselyn, sairauslomien ja terveyskeskuskäyntien avulla. Tässä artikkelissa jäsenkorjaus arvioitiin muita hoitomuotoja tehokkaammaksi – tosin ainoastaan Oswestry-kyselyn perusteella, sillä sairauslomissa ei ollut eroja ja terveyskeskuskäynnit vähenivät ainoastaan fysioterapiaryhmässä. Osapuilleen neljänneksellä sekä fysioterapia- että jäsenkorjausryhmän jäsenistä Oswestry-tulos itse asiassa huononi.

Erityisesti jälkimmäisessä tutkimuksessa isohko elefantti tutkimushuoneessa on, että seuranta-aikana kaksi kolmasosaa koehenkilöistä sai erilaisia terapioita. Tulokset vuoden kohdalla eivät siis perustu ainoastaan tutkimuksen koejaksoon. Ainoastaan jäsenkorjausta ainoastaan terapiajaksolla saaneiden tila parani selvästi muita paremmin, mutta pienestä, valikoituneesta joukosta ei voi tehdä käytännössä mitään johtopäätöksiä.

Valikoitumisesta puheen ollen: tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa koehenkilöistä oli jo ennen tutkimukseen osallistumista käynyt kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Lehti-ilmoituksella haetussa koeryhmässä saattaa olla piirun verran vinoumaa jäsenkorjausta suosivaan suuntaan.

Lavenevaa käyttöä

Loppujen lopuksi kyse ei ole siitä, onko kalevalaista jäsenkorjausta tutkittu ja ovatko menetelmät kunnossa. Itseäni nuo tutkimukset eivät suoranaisesti vakuuta, mutta menköön. Esimerkiksi erilaisia selkärangan manipulointiin perustuvia terapioita arvioivassa Cochrane-meta-analyysissä4 todettiin kalevalaisen jäsenkorjauksen kaltaisten hoitojen olevan samalla tasolla esimerkiksi fysioterapian kanssa, joten ei niitä suoraan kannata huuhaaksi tuomita.

Kyse on kuitenkin myös siitä, mihin jäsenkorjauksen on havaittu olevan tehokasta. Kalevalaista jäsenkorjausta koskevat tutkimukset koskevat käytännössä pelkästään tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja – Valto Räsäsen, Hemmilän ja Nina Zaproudinan tutkimukset koskevat lähinnä alaselän kipua ja niskakipuja.

Rajala ei kuitenkaan rajoita jäsenkorjausta tähän. Heti ohjelman alussa jäsenkorjauksen ilmoitetaan korjaavan skolioosin ja jalkojen erimittaisuuden. Eikä kyse ole pelkästään tuki- ja liikuntaelimistöstä: Rajalan mukaan jäsenkorjauksen vaikutus ulottuu myös sisäelimiin ja vaikkapa suolistoon.

Ylen artikkelissa vuodelta 2013 kalevalainen jäsenkorjaaja Kalle Erkoma tarjoaa jäsenkorjauksesta apua muun muassa rytmihäiriöihin, astmaan, eturauhasvaivoihin, kuukautisvaivoihin ja lapsettomuuteen.

Tämä on hyvin tyypillistä uskomushoidoille: tutkimukset liittyvät kiputiloihin, joiden arviointi on usein subjektiivista, mutta käytännön markkinoinnissa käyttöaluetta laajennetaan kauas tutkitun tehon ulkopuolelle.

Saattaa hyvin olla, että kalevalainen jäsenkorjaus on tehokas hoitomuoto joihinkin vaivoihin. Toistaiseksi tutkittua tietoa on kuitenkin vähän, eikä se noissa tutkimuksissa vaikuta erityisen ylivoimaiselta muuhun hoitoon verrattuna.

Kannattaakin pohtia, mihin se soveltuu, ja noudattaa Cochrane-katsauksen johtopäätöstä: hoitopäätös on syytä tehdä kustannustehokkuuden ja potilaan toiveiden mukaan.

P.S. Venojärvi harmittelee, kuinka tutkimus on hankalaa, koska meta-analyysejä on hankala tehdä ja kansainväliset tutkimukset uupuu. Cochrane osoittaa, että ei se nyt ihan mahdotonta ole.4

P.P.S. Panu Hietaneva haastattelee Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Pielan lääketieteen historiasta keskellä lähetystä. Kannattaa kuunnella, osuus alkaa siinä 15 minuutin kohdalla.

1 Räsänen et al: Indigenous healers’ explanations of low back pain and its relief (Pathophysiology 2005), doi:10.1016/j.pathophys.2005.09.009

2 Hemmilä et al: Does folk medicine work? A randomized clinical trial on patients with prolonged back pain (Arch Phys Med Rehabil 1997), PDF

3 Hemmilä et al: Long-term effectiveness of bone-setting, light exercise therapy, and physiotherapy for prolonged back pain: a randomized controlled trial (J Manipulative Physiol Ther 2002), doi:10.1067/mmt.2002.122329

4 Rubinstein et al: Spinal manipulative therapy for chronic low-back pain (Cochrane 2011), doi:10.1002/14651858.CD008112.pub2

comments powered by Disqus