Median tarkistuskäytäntö

Perjantain (27.1.2017) Helsingin Sanomissa on pitkä artikkeli katuprostituoidun elämästä Helsingissä. Artikkeli kertoo Ghanasta lähtöisin olevasta Pamelasta, joka toimii prostituoituna Helsingin kaduilla.

Kiinnitin artikkelissa huomiota erääseen asiaan: monia Pamelan kertomia asioita pyritään vahvistamaan muista lähteistä – ja jutussa myös kerrotaan, kun vahvistaminen ei onnistu. Pamela kertoo asuneensa Milanossa ja muuttaneensa Suomeen, kun työ katosi alta. Toimittaja otti yhteyttä Milanoon:

Pamelan tarina saa vahvistusta milanolaisen tehtaan pääkonttorista, jonka työntekijä kertoo yrityksen vähentäneen tuotantohenkilöstöä vuonna 2011 laajennettuaan toimintaansa Kiinan Shanghaihin. Sitä työntekijä ei kuitenkaan pysty vahvistamaan, onko Pamela – joka ei varmasti esiinny haastattelussa oikealla nimellään – työskennellyt tehtaassa tai onko hän ollut yksi potkut saaneista.

Pamela päivystää illasta toiseen kaduilla myymässä seksiä… (HS 27.1.2017)

Kun taas Pamela kertoo tulleensa asiakkaan pahoinpitelemäksi, asia tarkistetaan poliisilta:

Rikostarkastaja Rainialan mukaan tapauksen yksityiskohdat on mahdotonta todistaa paikkansapitäviksi, eikä hän löydä poliisin arkistosta tietoja pahoinpitelystä ainakaan nopealla yrittämällä.

Pamela päivystää illasta toiseen kaduilla myymässä seksiä… (HS 27.1.2017)

Ja hyvä niin! Näinhän homman pitää toimia. Journalismin tehtävänä on välittää tietoa, ja sen tiedon olisi syytä olla totta.

Poliittisia puheita

Yksi syy siihen, miksi tulin kiinnittäneeksi asiaan huomiota, on se, että tätä tapahtuu niin kovin, kovin harvoin.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa eilinen Lännen Median artikkeli, jossa uutisoitiin liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) puheesta Strategia 17 -seminaarissa.

– Etenkin viestintäsektorilla on paljon sellaista regulaatiota, joka on estänyt esimerkiksi sen, että Suomessa olisi koskaan voitu keksiä Whatsappia, Berner sanoo.

Ministeri Berner: “Whatsappia ei olisi koskaan voitu keksiä Suomessa” (TS 26.1.2017)

Ei riitä, että Bernerin perustelematon lause julkaistaan sellaisenaan – se on uutisen otsikko!

Vain hiukan muistia kaivamalla tulee mieleen esimerkiksi kymmenen vuoden takainen Jaiku, joka myytiin vuonna 2007 Googlelle. Oulun yliopistossa 1989 alkunsa saanut IRC on sekin suomalainen sosiaalinen media.

Esimerkkini eivät tietenkään ole täysin verrannollisia WhatsAppiin, mutta ne osoittavat, että Suomessa on harrastettu sosiaalisen median innovointia kymmeniä vuosia. Saattaa olla, että Berner tarkoitti lausahduksellaan jotain ihan muuta, mutta tätä on mahdotonta tietää, koska ajatusta ei täsmennetä.

Helsingin Sanomat itse julkaisi vain muutama päivä sitten uutisen perussuomalaisten laskevasta kannatuksesta. Jutussa Jussi Halla-aho (ps) antoi suomalaisesta turvapaikkakäytännöstä lausunnon, joka ei aivan näytä pitävän yhtä totuuden kanssa.

Toki jutuissa on eroja: prostituoiduista kerrotaan pitkässä jutussa, jossa Pamela on päähenkilönä. Lännen Median artikkeli perustuu seminaaripuheeseen, Halla-ahon kommentit puolestaan ovat pieni osa laajaa kokonaisuutta.

Perusasia ei silti muutu, väitteet pitää tarkistaa. Erityisen tärkeää tämä on poliitikkojen kohdalla; sekä Berner että Halla-aho ovat merkittäviä vallankäyttäjiä, joiden puhetta kuunnellaan. Toimittajan ei pidä olettaa, että ministeri tai EU-parlamentaarikko tietää, mistä puhuu – niin surullista kuin se onkin.

En missään nimessä halua kritisoida Helsingin Sanomia prostituutiojutusta. Päinvastoin kannustan innolla lehteä – ja muitakin medioita – ulottamaan faktantarkistuksen huomattavasti nykyistä laajemmalle.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että prostituoidun yleisen elämänkokemuksen perusteella uskottavat lausahdukset tarkistetaan, kun taas poliitikkojen epäuskottavatkin kommentit jäävät haastamatta.

P.S. WhatsAppin kompastuskiveksi voisi toki yrittää nostaa vaikkapa henkilötietolain. Palvelussa käyttäjät tunnistetaan puhelinnumerolla, joten käyttäjätietokanta lienee lain tarkoittama henkilörekisteri. Vaan numeron käyttöön on tietenkin kysytty lupa käyttäjältä, joten tämänkään ei luulisi olevan ongelma – ja jos on, onko WhatsAppia sallittua käyttää Suomessa? Onhan meillä sitä paitsi jo ennestään SMS.
Edit 27.1.2017: Mainitsin alkuun jälkikirjoituksessani tekstiviestin olevan suomalaista innovointia. Wikipedia jo sinällään valottaa historiaa laajemmin, mutta myös GSM History antaa ymmärtää, että suomalaisten osuus keksinnössä on vähintäänkin liioiteltu.

comments powered by Disqus