Ninefox Gambit heittää lukijansa välittömästi syvään päähän. Tuntemattomalla planeetalla käytävän taistelun keskellä päähenkilö Cheris muistelee sotakouluopettajansa puheita kynnystuultajien karmeasta jäljestä. Mitä tuultajat ovat, ei selviä, ja vaikka kirja vihjailee hurmeisista tantereista, lopulliset kuvat jäävät silti lukijan mielikuvituksen varaan.
Kuuden vallanpitäjän johtama heksarkaatti käy jatkuvaa taistelua vääräuskoisia vastaan. Ninefox Gambitin maailmassa ihmisten teot muokkaavat todellisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Matematiikka ja uskonto sekoittuvat synnyttäen hämmästyttävää teknologiaa.
Paljon enempää en oikeastaan kirjasta haluakaan kertoa: Yoon Ha Leen esikoiskirjan maailma on hämmentävän monimuotoinen mutta samaan aikaan arkipäiväinen. Henkilöt puhuvat ympärillään olevasta teknologiasta niin kuin me puhumme kännyköistä, joten lukija huomaa aluksi olevansa todella hukassa. Mieleen tulee Hannu Rajaniemi ja Kvanttivaras, positiivisessa mielessä.
Kirja on täynnä sotaa ja politiikkaa, muiston sirpaleissa hypitään huoletta ajassa ja paikassa. Alati kasvava imperiumi muistuttaa jollain tapaa Iain M. Banksin Kulttuurista, vaikka suoranaiset yhtäläisyydet ovat hyvin vähäisiä. Henkilöt ovat kiinnostavia heti alusta lähtien ja saavat kirjan edetessä jatkuvasti uutta syvyyttä.
Lee luottaa lukijoihinsa ja kirjoittaa juuri niin kekseliäästi kuin pidäkkeettömän mielikuvituksellinen ihminen vain voi. Lukijankin kannattaa luottaa Leehen: vaikka kirjan alkumetreillä uhkaa jatkuvasti pudota lopullisesti kärryiltä, Lee viljelee kirjaansa varsin riittävästi pisteitä yhdistettäväksi. Lopulta piirtyvä kuva on huikea, mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen.
Ninefox Gambit on äärettömän koukuttavaa sotilaallista avaruusoopperaa, joka vilisee ennenkokemattomia konsepteja. Teknojargon pysyy näppärästi aisoissa, koska sitä ei edes yritetä selittää. Välittömästi lukemisen jälkimainingeissa kirja nousee yhdeksi viime vuosien kiinnostavimmista scifi-rypistyksistä, jopa Ann Leckien Ancillary Justicen ohi. Ninefox Gambitin suurin heikkous on, että sen jatko-osaa joutuu odottamaan ensi kesään asti.
P.S. Kalpean aavistuksen kirjasta saa lukemalla Leen muutaman vuoden takaisen novellin The Battle of Candle Arc. Itse tosin luin tämän vasta kirjan jälkeen, ja väittäisin sen olevan parempi marssijärjestys.