Raiskaus on raiskaus

Mediassa uutisoitiin eilen (2.12.) laajasti siitä, miten helläkätisesti eurooppalaiset suhtautuvat raiskauksiin. Helsingin Sanomat kertoo, kuinka joka neljäs hyväksyy raiskauksen tietyissä olosuhteissa. Iltalehti korosti kotimaisuutta kertomalla, että suomalaisista 11 prosenttia hyväksyy raiskauksen.

Järkyttäviä lukemia, jotka kertovat jotain rujoa ihmisistä. Ei ihme, että aiheesta on keskusteltu paljon. Kaivoin epäuskoisena tutkimuksen esiin, ja ajattelin nostaa sieltä muutamia lukemia.

Miehet ja naiset

Jos vastauksia katsotaan sukupuolittain, Euroopan tasolla miehet ovat aavistuksen sallivampia kuin naiset – miesvastaajista 29 % hyväksyi ainakin yhden syyn perusteeksi raiskaukselle, naisvastaajista samaan tulokseen päätyi 26 %.

Suomessa sen sijaan ollaan herttaisen tasa-arvoisia; sekä miehistä että naisista 11 % hyväksyi vähintään yhden annetuista syistä perusteeksi.

Ei tarkoittaa ei. Ehkäkin tarkoittaa ei. Ja hätääntynyt vaikeneminen on aivan varmasti ei.

Tavallaan mielenkiintoista on tapa, jolla vastaukset jakautuvat. Kaikissa muissa syissä miehet ovat aavistuksen hyväksyvämpiä, mutta yhdessä kysymyksessä suomalaiset naiset sallivat enemmän: “Jos ei selkeästi sano ei tai kamppaile fyysisesti vastaan” on riittävän hyvä peruste seitsemälle prosentille naisista mutta vain viidelle prosentille miehistä.

Onkohan niin, että “Ei tarkoittaa ei” on iskostettu niin tiukkaan, että osa naisvastaajista myös vaatii sitä selkeää eitä? Euroopan tasolla vastaavaa ilmiötä ei ole, vaan siellä naiset ovat vähemmän hyväksyviä tekosyystä riippumatta.

Ryhmävaihteluita

Raiskauksen syiden hyväksyminen vaihtelee ikäryhmittäin. Stereotyyppisenä tuloksena voi pitää sitä, että ikäihmiset ovat aavistuksen alttiimpia etsimään syytä uhrin käytöksestä.

Sen sijaan on hiukan huolestuttavaa, että nuoriso tekee samoin.

Nuoret hyväksyvät raiskauksen selitykset.

Kuinka moni hyväksyy ainakin yhden esitetyn syyn suostumuksettomaan yhdyntään oikeuttavaksi, prosenttia ikäluokan vastaajista.

Ehkä kummallisinta ikäluokkavastauksissa on, että peräti 14 prosenttia 25–34-vuotiaista hyväksyy raiskauksen syyksi sen, että on lähtenyt juhlien jälkeen vapaaehtoisesti jonkun kanssa kotiin. Joka seitsemäs!

Koulutuksella näyttää olevan merkittävä vaikutus vastauksiin: mitä aikaisemmin opinnot ovat loppuneet, sitä valmiimpi on hyväksymään raiskauksen – peruskoulupohjalta viidennes (21 %) pitää raiskausta tietyissä tilanteissa hyväksyttävänä, mutta asenne tiukkenee opintojen edetessä.

Muitakin kevyitä huomioita voi tehdä. Yrittäjät erottuvat jostain syystä tässä joukossa negatiivisesti, samoin sinkut. Johtajatason asema taas takaa, että selityksiä ei hyväksytä. Samoin raiskaus hyväksytään sitä epätodennäköisemmin, mitä suuremmassa perheessä vastaaja elää.

Klappia kyselyssä

Kyselyssä on myös puutteensa. Esimerkiksi Mediaite ehti jo esittää kritiikkiä sekä kysymyksenasettelusta että vastausvaihtoehdoista.

Englanniksi kysymys yhdynnästä ilman suostumusta on muotoiltu seuraavasti:

Some people believe that having sexual intercourse without consent may be justified in certain situations. Do you think this applies to the following circumstances?

Eurobarometri sukupuolittuneesta väkivallasta (linkki)

Mediaite tulkitsee, että kyselyssä esitetyn kysymyksen voi ymmärtää siten, että viitataan tilanteisiin, joissa vastaaja arvioi jonkun voivan tulkita, että raiskaus ei olisi raiskaus. Näin he eivät välttämättä kertoisi omaa mielipidettään itse asiasta, vaan siitä, kuinka joku kuvitteellinen henkilö ajattelee.

Lukioranskalla arvioisin, että ranskankielisessä kysymyksessä on hiukan samaa ongelmaa, ja Google Translate vihjaa, että vastaava viittausongelma vaivaa myös ainakin osaa muista kielistä. Suomalainen versio on selkeämpi:

Joidenkin mielestä yhdyntä ilman toisen osapuolen suostumusta voi olla oikeutettua tietyissä tilanteissa. Onko se mielestänne oikeutettua seuraavissa tilanteissa?

Eurobarometri sukupuolittuneesta väkivallasta (linkki)

Jos siis kyselyssä on muotoilullisia ongelmia, ne saattavat olla kielialuekohtaisia. Kysymyksen muotoilu ei kuitenkaan yksin selitä vastauksia; vähiten ymmärrystä raiskauksille löytyi ruotsalaisten joukosta, ja sielläkin kysymyksen voi nähdäkseni tulkita englannin tapaan väärin.

Toki suomenkielisessä kysymyksessäkin irrallisesti luettuna on erehtymisen mahdollisuutensa. Koska itse kysymyksessä on epäilemättä tietoisesti vältetty puhumasta raiskauksesta, voi vastausten Mediaiten kritiikin tapaan tulkita koskevan kaikkea seksiä.

En kuitenkaan ole ihan valmis tähän tulkintaan. Kyselyssä on kyse sukupuolittuneesta väkivallasta ja kysymyksessä puhutaan seksistä ilman suostumusta. Avioparin hiljainen kumppanuusseksi ei ole kumpaakaan, vaikka verbaalista lupaa ei aina kysyttäisi tai erikseen annettaisikaan.

Jossain määrin tästä tulee mieleen parin vuoden takainen Euroopan Unionin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva raportti. Tuossa kyselytutkimuksessa väkivalta todettiin häkellyttävän yleiseksi, eikä läntinen Eurooppa erityisesti päässyt loistamaan.

Myös tuota tutkimustulosta pyrittiin selittämään menetelmillä – taisin niitä kammata minäkin. On houkuttelevaa pyrkiä selittämään kyselyn tulokset kysymyksenasettelulla ja turhan epämääräisillä vastausvaihtoehdoilla.

On vaikea hyväksyä, että joka kymmenes suomalainen selittää raiskausta uhrin käytöksellä.

On jotenkin hankala uskoa, että eurooppalaisista neljännes ja suomalaisistakin joka kymmenes olisi valmis selittämään raiskausta uhrin käytöksellä. Tätä kuitenkin näkee jatkuvasti netin keskustelupalstoilla, joten miksi se ei näkyisi myös kyselytutkimuksen tilastoissa?

Ehkä lopulta on sittenkin hyväksyttävä, että asenteet naisten – koska naisia raiskauksen uhrit pääosin ovat – koskemattomuutta kohtaan eivät ole aivan niin yksimielisiä ja edistyneitä kuin haluamme kuvitella.

P.S. Joissakin osajoukoissa on vähän nihkeästi ihmisiä päätelmien tekemiseen. Yrittäjien tai peruskoulutettujen noin 60 henkilöä antaa vielä jonkinlaista kuvaa, kymmenen kotiäitiä ei enää kerro kyseisen ihmisryhmän asenteista mitään.

P.P.S. Kyselyn perusteella suomessa on suhteellisen merkittävä naisvihamielinen vähemmistö. Muuten ei voi selittää sitä, että 17 prosentin mielestä naiset keksivät ja liioittelevat väkivaltakokemuksia ja 11 prosentin mielestä naisiin kohdistuva väkivalta johtuu usein uhrista itsestään. Ilmankos viidentoista prosentin mielestä perheväkivalta pitäisi käsitellä perheen sisällä.

comments powered by Disqus