Neal Stephenson - Seveneves

Neal Stephenson - Seveneves

Neal Stephenson on kiistatta yksi nykyscifin merkkimiehiä. 1990-luvun Snow Crashilla ja Diamond Agella maineensa sementoinut mies oli osaltaan kaivertamassa cyberpunkin kivitauluja.

Itse löysin Stephensonin jo tuolloin menneellä vuosituhannella, ja luin nuo mestariteokset osapuilleen tuoreeltaan. Sitten hukkasin sällin hetkeksi, ja vaikka hyllystä löytyy kolmen tiiliskiven The Baroque Cycle – sekin palkittua vaihtoehtohistoriaa – en toistaiseksi ole kyseisiä järkäleitä onnistunut lukemaan.

Osin viime vuotisen Hugo-projektin jälkimainingeissa levittelin kuitenkin koko vuoden tuntosarviani, ja jo alkuvuodesta taivaalla näkyi lupaavia merkkejä: Stephensonin Seveneves olisi kovaa kamaa.

Ja onhan se.

Apokalypsyllä

Seveneves on rehellisen apokalyptinen ja post-apokalyptinen kirja. Kirjan voi jakaa kolmeen osioon, joista kaksi ensimmäistä sijoittuu hyvin läheiseen tulevaisuuteen, kolmas kaukaiseen tulevaisuuteen. Lähtöasetelma on jokseenkin järisyttävä: jokin tuntematon ilmiö kilkkaa Kuun sen seitsemäksi kappaleeksi. Muutaman päivän hämmästelyn jälkeen ihmiskunnalle alkaa valjeta karu totuus – lähtölaskenta on alkanut, ihmisen aika maapallolla on ohi, ja koko lajin selviämiselle on tiukka deadline.

Stephenson kuvaa yksittäisten ihmisten kautta maailman valmistautumista tuhoon. Kirjailijan näkemys ihmisestä on raadollisen optimistinen: toisaalta koko maailman resurssit valjastetaan edes jonkinlaisen ihmiskunnan sirun pelastamiseen, toisaalta pelastusoperaatioon liittyy myös kiivasta politikointia. Vallan tavoittelu toimii vahvana motivaattorina reikäpäisyydelle vielä sukupuuton partaallakin.

Lähitulevaisuuden kuvaaminen on siinä mielessä vaativa laji, että kirjassa käytetyn teknologian on syytä olla ainakin jollain tasolla uskottavaa. Stephenson onnistuu tässä mainiosti ja monisanaisesti. Kirjassa on hengästyttävät määrät kuvausta kiertoratamekaniikasta, painottomuudesta, genetiikasta, ketjuista… Vaikka kuvauksissa epäilemättä on käytetty myös taiteellista vapautta, taustatyön määrän on täytynyt olla valtava, ja se näkyy varmana ja uskottavana otteena.

Samaan hengenvetoon on toki todettava, että ehkä vähän vähemmälläkin olisi pärjännyt. Ja jostain syystä genetiikka ei oikein pärjää fysiikalle: kirjasta välittyvä mielikuva perimästä, sen muuntumisesta, muuttamisesta ja epigenetiikasta tuntuu turhan yksinkertaiselta. Tämän yksinkertaistuksen suoraa jatkumoa ovat kirjan kolmannen, kaukaisempaan tulevaisuuteen sijoittuvan osion kuvaukset uusista ihmisroduista, jotka lähestyvät kliseisyydessään epäuskottavaa.

Rakenteellista tyytymättömyyttä

Isoin valituksen aihe kirjassa on sen rakenne. Ensimmäiset kaksi kolmasosaa liikutaan eteenpäin hengästyttävällä vauhdilla. Tämän vaiheen loppua kohti niin kirjailija kuin lukijakin etäännyttää itseään henkilöistä: kirjoitustyyli muuttuu toteavammaksi, henkilökertojien sijaan kirja sisältää entistä enemmän ns. datadumppia. Aiemmin läheisiltä tuntuneet hahmot etääntyvät, eikä jakson loppu riitä kelaamaan lukijaa takaisin.

Kolmannen osion tulevaisuuskuvaus puolestaan on nautittavaa scifiä, jossa kirjailija pääsee asettamaan haluamansa rajoitukset: kirjassa puhutaankin amistiikasta, yhteisön tietoisesta valinnasta välttää tiettyjä teknologisia edistysaskelia ja toisaalta suosia toisia.

Ongelma on, että kahdesta ensimmäisestä osiosta jää paljon lankoja yhteen vedettäväksi, ja Stephenson käytännössä kertoo erillisen tarinan jossa yrittää tehdä jotain niille kaikille. Lähes 900-sivuisen kirjan pituus ei kuitenkaan siihen riitä, ja loppuratkaisu jää ainakin jossain määrin epätyydyttäväksi.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Kirja on loistava: pari viime viikkoa olen ahminut sitä kaiken vapaa-aikani. Se herättää yhteiskunnallisia ajatuksia, se kuvailee suhteellisen uskottavaa teknologiaa, siinä on samaistuttavia henkilöitä ja se antaa mielikuvitukselle tilaa.

Samaan aikaan Seveneves tuntuu kirjalta, joka olisi hyötynyt raskaasta kustannustoimittajan kädestä. Kirja huutaa jatko-osaa – ja se jatko-osa olisi voinut alkaa jo 300 sivua aikaisemmin.

comments powered by Disqus