Kevään tullen sähköpotkulaudat saapuivat jälleen katukuvaan, ja sen myötä on saapunut myös keskustelu niiden synnyttämistä lieveilmiöistä ja sääntelyn tarpeesta.
Jo maaliskuussa uutisoitiin, kuinka Helsingin keskustaan on tulossa pysäköintialueita, ja kuinka käyttäjän tulee todistaa asianmukainen pysäköintinsä valokuvalla. Nopeuksia rajoitettiin ja yöajelut estettiin.
Toisaalta samaan aikaan lautojen määrä on räjähtämässä käsiin. Helsingin kaupungin arvion mukaan vuokraskuuttien määrä kaupungissa vähintään tuplaantuu. Syynä on se, että siinä, missä muualla Euroopassa firmojen toimintaa rajoitetaan, Suomessa markkinat halutaan pitää avoimina.
Suomi ja sitä myöten Helsinki ovat eurooppalaisittain harvinaisen vapaa kenttä sähköpotkulautoja vuokraaville yrityksille. Ei ole lakia tai asetusta, jonka perusteella kaupungit voisivat asettaa ehtoja yritysten toimintatavoille.
[…]
On kyse elinkeinonvapaudesta, sanoo erityisasiantuntija Konsta Arvelin liikenne- ja viestintäministeriöstä. Kevyissä sähköajoneuvoissa ainoat rajoitukset ovat ne, joista yritykset sopivat asiakkaidensa kanssa.
“Tässä kannattaisi puhua vapaasta markkinasta. Suomeen yrittäjä voi tulla aika vapaasti”, Arvelin sanoo.
Helsingistä tuli vapaa temmellyskenttä sähköpotkulaudoille (HS 2.6.2022)
Tämä kuvastaa ehkä laajemminkin Suomen halukkuutta toimia Euroopan pöhinäkeskuksena. Meillä on vuosia hypetetty Slushia, mutta ehkä erityisesti tämä pöhinähalukkuus näkyy liikenteessä. Anne Berner (kesk) ajoi muun muassa liikenteen automaatiota ja sai aikaan perin juurin onnistuneen taksiuudistuksen. Jo vuonna 2015 hehkutettiin, kuinka Suomi on yksi harvoista maista, jossa laki mahdollistaa robottiautojen testaamisen yleisessä liikenteessä.
Toisaalta Arvelinin mukaan kyse on myös syvemmästä asiasta, ihmisen perusoikeuksista:
Palvelun rajoittaminen tarkoittaisi puuttumista liikkumisvapauteen, sanoo ministeriön Arvelin. Sitä tai elinkeinonvapautta ei hänen mukaansa “aleta Suomessa helposti rajoittaa”.
Ennen toiminnan rajoittamista tulisi selvittää, olisiko itse rajoittamisesta haittoja yhteiskunnalle.
Helsingistä tuli vapaa temmellyskenttä sähköpotkulaudoille (HS 2.6.2022)
Perusoikeudet ovat tietenkin vakava asia, mutta ministeriön kanta tuntuu jokseenkin putkinäköiseltä. Kuten Miloš Mladenović ja Janne Olin asiaa kommentoivassa mielipidekirjoituksessaan toteavat, sähköpotkulautojen nykyinen, villi käyttö todellisuudessa rajoittaa monien muiden tienkäyttäjäryhmien liikkumisvapautta.
Arvelinin mukaan tulisi selvittää, olisiko rajoittamisesta haittoja yhteiskunnalle. Vaan sillä aikaa, kun ministeriö pohdiskelee, pitäisikö mahdollisen rajoittamisen mahdollisia haittoja selvittää, nykyinen sähköpotkulautakulttuuri aiheuttaa yhteiskunnalle vahinkoa ihan joka ikinen päivä. Konkreettisimmin vaikutus näkyy loukkaantumisina:
Kaiken kaikkiaan kustannukset yhteiskunnalle Helsingissä tapahtuneista sähköpotkulautaonnettomuuksista olivat vuonna 2021 peräti 1 712 400 euroa. Yksityisen sektorin kustannuksia ei ollut tutkimuksessa mukana.
Karut tilastot: joka toinen sähköpotkulaudoilla loukkaantunut ajoi humalassa, tavallisimmin onnettomuudessa 26-vuotias mies (Yle 13.6.2022)
Laajemmin sähköpotkulaudat edistävät liikkumiskulttuuria, joka on yhteiskunnalle haitallista. Pari vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa1 lautaa käytettiin lähinnä lyhyillä matkoilla ja enimmäkseen korvaamaan kävelyä ja julkista liikennettä. Tämä tietää huonoa kansanterveydelle ja toisaalta kestävän liikkumisen tavoitteille; laudat korvaavat eniten juuri niitä liikkumismuotoja, joihin ihmisiä pitäisi kannustaa. Yksityisautoiluun ne eivät vaikuta juuri ollenkaan – pitkällä aikavälillä vaikutus voi olla jopa kasvattava, jos julkista liikennettä käyttäjäkadon takia supistetaan.
Asiaan on havahduttu myös eduskunnassa, jossa joukko vihreitä kansanedustajia teki kirjallisen kysymyksen sähköpotkulautojen käytön sääntelystä. Vastausta ja liikenne- ja viestintäministeriön toimia odotellessa havahduin itse pohtimaan toista ratkaisua.
Mikä estää nykyisten lakipykälien hyödyntämistä? Aloitetaan ensi hätään pysäköinnistä.
Pysäköinninvalvontaa potkulaudoille
Laki pysäköinninvalvonnasta antaa poliisille ja tietyissä kaupungeissa kunnalliselle pysäköinninvalvojalle oikeuden määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksun. Vaikka lappu useimmiten kiinnitetään tuulilasiin, laki ei koske ainoastaan autoja:
Tämän lain nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat:
1) tieliikennelain (267/1981) tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely;
Laki pysäköinninvalvonnasta, 1 § (korostus minun)
Tieliikennelaki puolestaan sääntelee pysäköintiä ja pysähtymistä 36.–38. pykälissään. Sähköpotkulauta rinnastetaan polkupyörään, ja siten sen saa pysäköidä jalkakäytävälle tai pyörätielle (TieliikenneL 37 §).
Pykälien mukaan kuitenkin
- Ajoneuvo on pysäytettävä tai pysäköitävä tien suuntaisesti ja mahdollisimman lähelle tien reunaa. (TieliikenneL 36 §)
- Ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä alikäytävässä tai tunnelissa (TieliikenneL 37 §)
- Ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä mäenharjalla tai näkyvyydeltään rajoitetussa kaarteessa taikka sellaisen läheisyydessä (TieliikenneL 37 §)
- Ajoneuvoa ei saa pysäköidä kiinteistölle johtavan tien kohdalla (TieliikenneL 38 §)
- Ajoneuvoa ei saa pysäköidä tien eri osia toisistaan erottavalla alueella (TieliikenneL 38 §)
Itse kukin voi poimia muistikuvistaan tapauksia, joissa sähköpotkulaudan pysäköinnissä on rikottu jotakin näistä tai muista lain kohdista; yllämainittuja tulee omillakin päivittäisreiteilläni vastaan useita viikottain.
Olennaisin kohta on kuitenkin 37. pykälän ensimmäinen momentti. Siinä vaiheessa, kun sähköpotkulautojen pysäköinti aiheuttaa haittaa tai vaaraa liikenteelle, pysäköinninvalvonnalla on oikeus tarttua toimeen.
Mihin toimeen? No yksi mahdollisuus olisi kirjoittaa pysäköintivirhemaksu. Vuokralaitteen kuskia ei välttämättä tavoita, mutta omistaja lukee onneksi laudassa isolla.
Jollei pysäköintivirhemaksua koskevaa päätöstä ole voitu antaa tiedoksi 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai jos maksua ei ole suoritettu 17 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa, pysäköinninvalvojan tai pysäköinnintarkastajan on viipymättä lähetettävä päätös maksusta vastuussa olevalle ajoneuvon omistajalle tai haltijalle tiedoksi kirjeellä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä.
Vaikka skuutteja ei rekisteröidä, vuokralaitteen omistaja on tiedossa ja jokaisessa laudassa on yksilöllinen tunnus. Esimerkiksi Tierin käyttöehdot edellyttävät käyttäjältä 18 vuoden ikää ja kieltävät laudan luovuttamisen toiselle, joten tämänkin suhteen homman pitäisi olla hanskassa.
Lähisiirrolla sivuun
Pysäköintivirhemaksun ongelma on, että ajoneuvo jää edelleen niille sijoilleen. Vaan entäpä, jos ei jäisi?
Kaikkihan tietävät, että esimerkiksi Helsingissä – ja nyttemmin myös Tampereella – siirretään säännöllisesti autoja raitiovaunujen tieltä. Tämä on yleisesti hyväksytty proseduuri, jolla mahdollistetaan liikenteen sujuminen. Esimerkiksi taannoisesta Convoy-mielenosoituksesta siirrettiin 33 autoa.
Siirtämisen mahdollistaa laki ajoneuvojen siirtämisestä, ja kuten nimestä voi päätellä, tämäkään laki ei koske ainoastaan autoja.
5 § Siirto pysäköimistä koskevan säännöksen perusteella
Jos ajoneuvo on pysäköity pysäköimistä koskevan säännöksen vastaisesti tielle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, poliisi, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi suorittaa lähi- tai varastosiirron aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua säännöksen vastaisen pysäköinnin alkamisesta.
[…]
Jos ajoneuvon pysäköinnistä aiheutuu vaaraa liikenneturvallisuudelle, poliisi on velvollinen välittömästi siirtämään ajoneuvon. Jos pysäköinti aiheuttaa huomattavaa haittaa tien käytölle tai muulle liikenteelle, poliisi, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi toimittaa lähi- tai varastosiirron välittömästi.
Jos ajoneuvo on pysäköity pelastuslain (379/2011) 11 §:n 2 momentin vastaisesti pelastustielle, poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi toimittaa ajoneuvon lähi- tai varastosiirron välittömästi.
Lain ensimmäiset momentit koskevat pysäköimistä koskevien sääntöjen vastaista pysäköintiä. Jos kuitenkin pysäköinnistä “aiheutuu huomattavaa haittaa tien käytölle tai muulle liikenteelle”, poliisi tai vaikkapa pysäköinninvalvoja voi siirtää ajoneuvon. Jos pysäköinnistä aiheutuu vaaraa, poliisilla on velvollisuus siirtää ajoneuvo. Välittömästi.
Katsokaapa nyt meininkiä vaikkapa Oulussa:
Tästä pitäisi pyöräillä🤔 Meidän ihanat paanat ovat muuttuneet sähköpotkulautojen säilytyspaikaksi! @harrivaarala @MunOulu @oulunkaupunki pic.twitter.com/FNWyu1KNtu
Tai vilkaiskaa Kalasatamaa, jossa jalkakäytävän tukkiminen laudoilla on ollut vakio-ohjelmanumero jo vähintään vuoden ajan:
Joka päivä uusi kuva sähköpotkulaudoista tukkimassa samaa jalkakäytävää:@voitechnology ja muut, käykäään nyt siivoamassa romunne pois kuten lupasitte.
Tuossa on @hannuoskala mm. Herttoniemessä noita lautojanne, joten käypä hakemassa, yhteiskuntasuhteista kun vastaat. Hop hop. pic.twitter.com/g6C9ge1XDk
Ei varsinaisesti vaadi pinnistelyä havaita, että lautojen jättäminen sinne tänne aiheuttaa tällä hetkellä monin paikoin vaaraa muulle liikenteelle, ja huomattavaa haittaa vielä useammassa paikassa.
Vaan kun ei
Yllämainittu on tietenkin haihattelua. Tosiasia on, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisen haittaaminen ei tunnu kiinnostavan ketään.
Twitterissä käynnistyy säännöllisesti vääntöjä siitä, kuinka autoja pysäköidään pyöräteille ja jalkakäytäville, ja ne menevät aina tutun kaavan mukaan: sekä pysäköinyt autoilija että häntä sankoin joukoin sosiaalisessa mediassa puolustavat tekevät tilannearvion, jonka mukaan on ihan ok häiritä suojatonta liikennettä. #autotAjoradalle -aihetunniste sisältää kasapäin esimerkkejä.
Vaan kun se ei ole ok. Pysäköinti jalkakäytävillä ja pyöräteillä on kiellettyä aina, pysähtyminenkin useimmiten. Pahimmillaan väärään paikkaan pysähtymisellä voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Asiaan puuttuminen edellyttäisi kuitenkin asenteen muuttumista. Olen itse seurannut Twitterissä satunnaisesti ketjua, johon sama henkilö laittaa säännöllisesti kuvan samaan paikkaan pyörätien tukkeeksi pysäköidyistä autoista ja huutelee Helsingin kaupungin edustajia tekemään jotakin asialle. Ketjussa on kuvia yli vuoden ajalta, sama meininki jatkuu.
Ei huolta. Siinä on kyllä yleensä aina autoja sakotettavana jos vaan kiinnostaisi.@HelsinkiKymp @AnniSinnemaki @DPasterstein @filsdeproust pic.twitter.com/rTZYzLDIwi
Tampereella Puutarhakatu on paitsi pyöräilyn pääväylä myös yleinen parkkipaikka. Laki kieltää pyörätielle pysähtymisenkin, mutta koska kaupungilla ei ole kiinnostusta sen paremmin valvoa kuin tehdä asiaan rakenteellisia muutoksia, tasan jokaisella Puutarhakadun läpipyöräilyllä pääsee väistelemään tielle jätettyjä autoja.
Yllämainitut lakipykälät antavat näin maallikon silmään ainakin suhteellisen tukevan selkänojan skuuttipysäköinnin siistimiseen. Esimerkiksi Tampereella ajoneuvojen siirtotaksat (PDF) ovat sen verran tuntuvat, että kovin monta viikkoa tuskin kaupungin pysäköinninvalvontapartion tarvitsisi lähetellä laskuja, kun skuuttiyhtiöt tekisivät asialle muutakin kuin juttelisivat mukavia.
Jotta pykäliä voidaan hyödyntää, se kuitenkin edellyttää, että skuuttien pysäköinti häiritsee liikennettä.
Se taas edellyttää, että myös jalankulku ja pyöräily tunnistetaan liikenteeksi.
Sitä odotellessa.
P.S. Omaa tulkintaani vastaan voidaan argumentoida vähintäänkin sillä, että yllä mainittujen lainkohtien toteuttaminen asettaisi vuokrayhtiöt eriarvoiseen asemaan luonnollisten henkilöiden omistamien skuuttien kanssa – vuokrayhtiöiden laudat ovat tunnistettavissa, yksityisten henkilöiden usein eivät. Koko skuuttiongelma on kuitenkin nimenomaan vuokrayhtiöiden synnyttämä, joten tämä kohdistuminen on varsin perusteltua.
P.P.S. Pari vuotta sitten voimaan tullutta lakia sorvattaessa muuten pohdittiin, pitäisikö jalkakäytäville ja pyöräteille pysähtymisen salliva poikkeussääntö poistaa ja kehittää sen sijaan infraa, kuten muissa Pohjoismaissa. Ei poistettu. Asenneongelma alkaa lainsäädännön tasolta.
1 Kazmaier et al: Techno-Economical and Ecological Potential of Electrical Scooters: A Life Cycle Analysis (EJTIR 2020), doi:10.18757/ejtir.2020.20.4.4912