Ruoka­lähetti­yhtiö Wolt myydään yhdys­valtalaiselle DoorDashille seitsemällä miljardilla eurolla. Kyseessä on ilmeisesti Suomen kaikkien aikojen yritys­myynti: esimerkiksi Nokian matka­puhelimet myytiin aikoinaan 5,4 miljardilla eurolla.

Tarkkaan ottaen kyse on tietenkin monopoli­rahasta: DoorDash ostaa Woltin osake­vaihdolla, jossa raha ei varsinaisesti vaihda omistajaa. Hinta perustuu viime vuonna listautuneen DoorDashin osakkeen arvoon.

Itse kun elelen edelleen tässä tavallisten ihmisten maailmassa, en voi olla ihmettelemättä kauppaa ja mainittuja summia. DoorDash maksaa seitsemän miljardia euroa yhtiöstä, joka teki viime vuonna tappiota 47,1 miljoonaa euroa, sitä edellisenä 36,1 miljoonaa euroa.

Toisaalta ostaja, DoorDash, teki viime vuonna turskaa 461 miljoonaa dollaria, sitä edellisenä lähes 700 miljoonaa dollaria. Yhtiö ei ole koskaan tehnyt voittoa. Ehkä Woltin toimitus­johtaja Miki Kuusi tarkoitti juuri tätä kertoessaan, että yhtiöillä on samanlainen yritys­kulttuuri.

Lukuisat ministerit – ainakin valtio­varain­ministeri Annika Saarikko (kesk), sisä­ministeri Maria Ohisalo (vihr) ja elin­keino­ministeri Mika Lintilä (kesk) – juhlivat Twitterissä mahtavaa suoritusta. Lintilä kehui kaupan olevan osoitus siitä, miten ahkeruudella saavuttaa menestystä.

En epäile hetkeäkään, etteikö Woltin ydin­porukka olisi tehnyt valtavasti töitä vuosien varrella.

Samaan aikaan olisi hyvä muistaa, että kyseessä on siis firma, joka käy parhaillaankin oikeutta työn­tekijöidensä oikeuksista. Ruokaa autolla, pyörillä ja sähkölaudoilla kuljettavat lähetit ovat vallan peijoonin ahkeria, mutta heille tuosta kauppa­summasta tuskin irtoaa ihan valtavia murusia.

Samaan aikaan olisi ehkä syytä miettiä myös, mitä “menestys” tarkoittaa. Yksilö­tasolla kyse on ilman muuta menestyksestä – Kuusi nousee New Yorkin pörssissä noteeratun DoorDashin johto­ryhmään, ja lompakkoonkin varmaan eksyy jokunen dollari. Toisaalta yhtiö siis, kuten sanottu, tekee tappiota, ja se tekee sitä liike­toiminta­mallilla, jossa se minimoi henkilöstö­kulut käyttämällä lähetteinä yrittäjiä.

Vuonna 2015 Hesburgerin perustaja Heikki Salmela kritisoi Woltia ja epäili, toimivatko ne laillisesti. Salmela oli aiemmin kastellut varpaitaan samassa bisneksessä Gastronautti-kuljetus­palvelulla, mutta homma ei oikein lähtenyt lentoon.

Salmelan kommenteille naureskeltiin vanhan maailman horinoina. Woltin Juhani Mykkänen totesi, että “kun volyymit saadaan tarpeeksi suuriksi, niin homma menee kannattavaksi”. Näin kuusi vuotta myöhemmin ei olla vielä tarpeeksi suuria. DoorDash 50 miljardin dollarin valuaatioineen ja 45 prosentin USA:n markkina­osuuksineen ei ole vielä tarpeeksi suuri.

Harva enää muistaa – ja yhtiö itsekin sen pyrkii unohtamaan – että aloittaessaan Woltin lähetit olivat työntekijöitä. Siinä vain kävi silleen hassusti, että yhtiö ei noudattanut työn­antaja­velvoitteitaan, sai siitä julkisesti hiukan sormilleen, ja siirsikin sitten lähetit siististi yrittäjiksi.

Verotulot kärkeen

Kaikissa lukemissani uutisissa – esimerkiksi Yleis­radion, Helsingin Sanomien ja Maaseudun tulevaisuuden – lainataan ilmeisesti suoraan Woltin tiedotetta:

Yhtiö arvioi, että kaupasta maksetaan Suomeen veroja yli 600 miljoonan euron arvosta, kun kaupassa vaihdetut osakkeet päätyvät verotettavaksi.

Yhdysvaltalainen ruuan tilauspalvelu ostaa Woltin noin seitsemällä miljardilla eurolla (MT 10.11.2021)

Itsehän olen vain tavallinen sukan­kuluttaja, mutta itsekin tunnistan, että erityisesti tänään, kun lehdet täyttyvät eniten tuloja saaneiden vero­tiedoista, Woltin kannattaa mainita, että kaupasta maksetaan veroja Suomeen.

Aivan yhtä selvää on, että valittu sanamuoto – “kun kaupassa vaihdetut osakkeet päätyvät verotettavaksi” – on tietoinen. Mitä se tarkoittaa? Milloin osakkeet päätyvät verotettavaksi?

Edelleen tavallisena sukan­kuluttajana en itse tiedä osake­verotuksesta mitään, mutta verottaja tarjoaa melko laajasti opastusta esimerkiksi arvo­paperien luovutukseen ja yritys­järjestelyihin liittyen).

Itse tulkitsen tuota niin – ja voin todellakin olla äärimmäisen väärässä – että koska kyseessä on täysin osake­vaihtona toteutettava kauppa, veroja maksetaan siinä vaiheessa, kun osakkeet myydään. Saadaanko silloin 600 miljoonaa euroa? En tiedä, mutta tällainen luku on hyvä heittää tiedotteeseen, ja toimittajat näyttävät sen ilolla julkaisevan.

Ilmestyisiköhän jossain vaiheessa joku toimittaja, joka kirjoittaisi auki, mitä tuo lause varsinaisesti tarkoittaa?

Vero­tulojen saaminen on toki iso asia yhteis­kunnalle, ja on tosi kiva juttu, jos Woltin omistajat maksavat veronsa niin kuin ihmisillä on tapana.

Vaan pitäisiköhän asian yhteis­kunnallista puolta miettiä enemmänkin? Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomat kertoi, että ruoka­lähetti­palvelut lisäävät ravintoloiden myyntiä mutta vievät ison siivun tuotoista. Talous­elämän maaliskuisen jutun mukaan lähetti­palvelut ottavat 30 prosenttia annoksen hinnasta, eivätkä ravintolat oikein voi laskuttaa sitä kuluttajalta.

Woltin, Foodoran, Uberin ja Airbnb:n kaltaiset alusta­palvelut ovat tosi kivoja kuluttajalle: he saavat halvalla kaipaamaansa palvelua, joskus jopa tavalla, joka on vakiintuneemmilta toimijoilta mahdotonta. Alusta­talouden toimijoiden menestyksen avain onkin siinä, että ne eivät noudata perinteisiä sääntöjä.

Wolt kertoo suoraan, että lähettien palkkaaminen työ­suhteeseen tekisi toiminnasta kannattamatonta. Aikanaan HS kertoi eräästäkin lähetistä, jonka isä maksoi auton bensat. Laajemmin nämä toimijat edistävät mallia, jossa elin­keino riivitään pienistä puroista sieltä täältä. Työ­välineet ovat oma­kustanteisia, riski kannetaan itse, ja palkkio siihen nähden on heikko. Parhaimmassa tapauksessa joutuu vielä osallistumaan mannekiini­kilpailuun, jossa tulevat ansiot riippuvat asiakkaan mieli­valtaisista peukutuksista.

Mutta hei. Seitsemän miljardia, 600 miljoonaa euroa. Isoja lukuja, lähes todellisia, ei muuta kuin juhlat pystyyn.

Edit: Twitterissä Mikko Järveläinen kommentoi verotusta todeten, että Wolt-kaupan tapauksessa verotusi­oikeus syntyy osake­vaihdon hetkellä, koska ostaja tulee ETA-alueen ulko­puolelta. Vaikka lopullinen kauppa toteutetaan alueen sisäisen tytär­yhtiön kanssa, vero­suunnittelun estävä sääntely huolehtinee, että verot päätyvät maksettaviksi. Kiitän kommentista!

Olisipa meillä ammatti­kunta, joka kirjoittaisi tällaisia juttuja auki ja julkaisisi niistä selko­kielisiä artikkeleita, ettei poloisen blogistin tarvitsisi itse yrittää pähkiä.