Ruokalähettiyhtiö Wolt myydään yhdysvaltalaiselle DoorDashille seitsemällä miljardilla eurolla. Kyseessä on ilmeisesti Suomen kaikkien aikojen yritysmyynti: esimerkiksi Nokian matkapuhelimet myytiin aikoinaan 5,4 miljardilla eurolla.
Tarkkaan ottaen kyse on tietenkin monopolirahasta: DoorDash ostaa Woltin osakevaihdolla, jossa raha ei varsinaisesti vaihda omistajaa. Hinta perustuu viime vuonna listautuneen DoorDashin osakkeen arvoon.
Itse kun elelen edelleen tässä tavallisten ihmisten maailmassa, en voi olla ihmettelemättä kauppaa ja mainittuja summia. DoorDash maksaa seitsemän miljardia euroa yhtiöstä, joka teki viime vuonna tappiota 47,1 miljoonaa euroa, sitä edellisenä 36,1 miljoonaa euroa.
Toisaalta ostaja, DoorDash, teki viime vuonna turskaa 461 miljoonaa dollaria, sitä edellisenä lähes 700 miljoonaa dollaria. Yhtiö ei ole koskaan tehnyt voittoa. Ehkä Woltin toimitusjohtaja Miki Kuusi tarkoitti juuri tätä kertoessaan, että yhtiöillä on samanlainen yrityskulttuuri.
Lukuisat ministerit – ainakin valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ja elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) – juhlivat Twitterissä mahtavaa suoritusta. Lintilä kehui kaupan olevan osoitus siitä, miten ahkeruudella saavuttaa menestystä.
Woltin yrityskaupat kertoo suomalaisesta start up-hengestä ja osoittaa, että ahkeruudella voi menestyä. Onnea Miki Kuusi ja koko Wolt-yhteisö!
En epäile hetkeäkään, etteikö Woltin ydinporukka olisi tehnyt valtavasti töitä vuosien varrella.
Samaan aikaan olisi hyvä muistaa, että kyseessä on siis firma, joka käy parhaillaankin oikeutta työntekijöidensä oikeuksista. Ruokaa autolla, pyörillä ja sähkölaudoilla kuljettavat lähetit ovat vallan peijoonin ahkeria, mutta heille tuosta kauppasummasta tuskin irtoaa ihan valtavia murusia.
Samaan aikaan olisi ehkä syytä miettiä myös, mitä “menestys” tarkoittaa. Yksilötasolla kyse on ilman muuta menestyksestä – Kuusi nousee New Yorkin pörssissä noteeratun DoorDashin johtoryhmään, ja lompakkoonkin varmaan eksyy jokunen dollari. Toisaalta yhtiö siis, kuten sanottu, tekee tappiota, ja se tekee sitä liiketoimintamallilla, jossa se minimoi henkilöstökulut käyttämällä lähetteinä yrittäjiä.
Vuonna 2015 Hesburgerin perustaja Heikki Salmela kritisoi Woltia ja epäili, toimivatko ne laillisesti. Salmela oli aiemmin kastellut varpaitaan samassa bisneksessä Gastronautti-kuljetuspalvelulla, mutta homma ei oikein lähtenyt lentoon.
Salmelan kommenteille naureskeltiin vanhan maailman horinoina. Woltin Juhani Mykkänen totesi, että “kun volyymit saadaan tarpeeksi suuriksi, niin homma menee kannattavaksi”. Näin kuusi vuotta myöhemmin ei olla vielä tarpeeksi suuria. DoorDash 50 miljardin dollarin valuaatioineen ja 45 prosentin USA:n markkinaosuuksineen ei ole vielä tarpeeksi suuri.
Harva enää muistaa – ja yhtiö itsekin sen pyrkii unohtamaan – että aloittaessaan Woltin lähetit olivat työntekijöitä. Siinä vain kävi silleen hassusti, että yhtiö ei noudattanut työnantajavelvoitteitaan, sai siitä julkisesti hiukan sormilleen, ja siirsikin sitten lähetit siististi yrittäjiksi.
Verotulot kärkeen
Kaikissa lukemissani uutisissa – esimerkiksi Yleisradion, Helsingin Sanomien ja Maaseudun tulevaisuuden – lainataan ilmeisesti suoraan Woltin tiedotetta:
Yhtiö arvioi, että kaupasta maksetaan Suomeen veroja yli 600 miljoonan euron arvosta, kun kaupassa vaihdetut osakkeet päätyvät verotettavaksi.
Yhdysvaltalainen ruuan tilauspalvelu ostaa Woltin noin seitsemällä miljardilla eurolla (MT 10.11.2021)
Itsehän olen vain tavallinen sukankuluttaja, mutta itsekin tunnistan, että erityisesti tänään, kun lehdet täyttyvät eniten tuloja saaneiden verotiedoista, Woltin kannattaa mainita, että kaupasta maksetaan veroja Suomeen.
Aivan yhtä selvää on, että valittu sanamuoto – “kun kaupassa vaihdetut osakkeet päätyvät verotettavaksi” – on tietoinen. Mitä se tarkoittaa? Milloin osakkeet päätyvät verotettavaksi?
Edelleen tavallisena sukankuluttajana en itse tiedä osakeverotuksesta mitään, mutta verottaja tarjoaa melko laajasti opastusta esimerkiksi arvopaperien luovutukseen ja yritysjärjestelyihin liittyen).
Itse tulkitsen tuota niin – ja voin todellakin olla äärimmäisen väärässä – että koska kyseessä on täysin osakevaihtona toteutettava kauppa, veroja maksetaan siinä vaiheessa, kun osakkeet myydään. Saadaanko silloin 600 miljoonaa euroa? En tiedä, mutta tällainen luku on hyvä heittää tiedotteeseen, ja toimittajat näyttävät sen ilolla julkaisevan.
Ilmestyisiköhän jossain vaiheessa joku toimittaja, joka kirjoittaisi auki, mitä tuo lause varsinaisesti tarkoittaa?
Verotulojen saaminen on toki iso asia yhteiskunnalle, ja on tosi kiva juttu, jos Woltin omistajat maksavat veronsa niin kuin ihmisillä on tapana.
Vaan pitäisiköhän asian yhteiskunnallista puolta miettiä enemmänkin? Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomat kertoi, että ruokalähettipalvelut lisäävät ravintoloiden myyntiä mutta vievät ison siivun tuotoista. Talouselämän maaliskuisen jutun mukaan lähettipalvelut ottavat 30 prosenttia annoksen hinnasta, eivätkä ravintolat oikein voi laskuttaa sitä kuluttajalta.
Woltin, Foodoran, Uberin ja Airbnb:n kaltaiset alustapalvelut ovat tosi kivoja kuluttajalle: he saavat halvalla kaipaamaansa palvelua, joskus jopa tavalla, joka on vakiintuneemmilta toimijoilta mahdotonta. Alustatalouden toimijoiden menestyksen avain onkin siinä, että ne eivät noudata perinteisiä sääntöjä.
Wolt kertoo suoraan, että lähettien palkkaaminen työsuhteeseen tekisi toiminnasta kannattamatonta. Aikanaan HS kertoi eräästäkin lähetistä, jonka isä maksoi auton bensat. Laajemmin nämä toimijat edistävät mallia, jossa elinkeino riivitään pienistä puroista sieltä täältä. Työvälineet ovat omakustanteisia, riski kannetaan itse, ja palkkio siihen nähden on heikko. Parhaimmassa tapauksessa joutuu vielä osallistumaan mannekiinikilpailuun, jossa tulevat ansiot riippuvat asiakkaan mielivaltaisista peukutuksista.
Mutta hei. Seitsemän miljardia, 600 miljoonaa euroa. Isoja lukuja, lähes todellisia, ei muuta kuin juhlat pystyyn.
Edit: Twitterissä Mikko Järveläinen kommentoi verotusta todeten, että Wolt-kaupan tapauksessa verotusioikeus syntyy osakevaihdon hetkellä, koska ostaja tulee ETA-alueen ulkopuolelta. Vaikka lopullinen kauppa toteutetaan alueen sisäisen tytäryhtiön kanssa, verosuunnittelun estävä sääntely huolehtinee, että verot päätyvät maksettaviksi. Kiitän kommentista!
Olisipa meillä ammattikunta, joka kirjoittaisi tällaisia juttuja auki ja julkaisisi niistä selkokielisiä artikkeleita, ettei poloisen blogistin tarvitsisi itse yrittää pähkiä.