Intouduin kirjoittamaan Aamulehteen mielipidekirjoituksen, ja 20.6. lehti myös julkaisi sen. Alla on kirjoitus vielä uudemman kerran sekä pienimuotoinen jälkikirjoitus, jossa vastaan osittain kirjoitukseen tulleisiin kommentteihin.
Autoilun ylivalta jatkuu Tampereen keskustassa
Näin kuntavaalien jälkeen pormestariehdokas Anna-Kaisa Ikonen on kysynyt uusien valtuustoryhmien valmiuksia erinäisiin sitoumuksiin. Yhtenä kohteena on tavoite, jonka mukaan “keskusta on jatkossakin saavutettavissa kaikilla liikennemuodoilla”. Mitä tämä tarkoittaa?
Ikonen listaa valtuustokaudella eteen tuleviksi liikenneratkaisuiksi muun muassa Vaitinaron liittymän, 9-tien kehittämisen ja Kunkun parkin.
Vaitinaron eritasoliittymän ja siihen liittyvän Lielahden liittymän kustannusarvio on 85 miljoonaa euroa (PDF). 9-tien kehittäminen on sadan miljoonan euron projekti (PDF). Kunkun parkki tunneleineen maksaa lähes 150 miljoonaa euroa.
Ikosen listalla on toki muutakin, mutta “lähijuniin panostaminen” ja “pyöräily- ja kävelyolosuhteiden parantaminen” ovat köykäisiä kirjauksia, kun rinnalla on kirjaimellisesti satojen miljoonien investointisuunnitelmat yksityisautoilun lisäämiseen aikana, jolloin autoilua pitäisi vähentää.
Sillä siitä juuri on kyse. Kunkun parkki mahdollistaa entistä enemmän yksityisautoja keskustassa. Vaitinaron eritasoliittymä mahdollistaa entistä suuremmat ruuhkat läntiselle Tampereelle. Ysitien parantamisella puretaan ruuhkia – kunnes liikennemäärät kasvavat ja ruuhkat taas pahenevat.
Pyöräily- ja kävelyolosuhteita on juhlapuheissa parannettu ennenkin. Pikaratikan kylkeen ei silti saatu toimivaa pyöräbaanaa. Kalevan-Hakametsän alueen suunnitelmissa pyöräilyn olosuhteita heikennetään. Hämeenpuiston turvattomat suojatiet halutaan korjata – niin, poistamalla suojateitä ja tekemällä puistossa liikkumisesta entistä hankalampaa. Esimerkiksi nopeusrajoituksen alentamista ei esitetty.
Liikenneratkaisut pitää suunnitella sille liikenteelle, mitä halutaan. Olisi suoraselkäistä tunnustaa, että kun puhutaan kaikkien liikennemuotojen saavutettavasta keskustasta, Tampereella sillä tarkoitetaan yksityisautoilun ylivallan jatkumista.
Jälkikirjoitus
Aivan aluksi on todettava, että ei ole sellaista yksiselitteistä ryhmää kuin “pyöräilijä”. Pyörä on kulkuväline, ja esimerkiksi Helsingissä 70 prosenttia aikuisväestöstä kertoo pyöräilevänsä ainakin joskus. Sattuman oikusta noin 70 prosentilla aikuisväestöstä on myös ajokortti.
Kommenteissa viitataan ennusteisiin, joiden mukaan autojen määrä kasvaa, ja siksi myös olosuhteiden täytyy olla kunnossa. Tämä on itsensä toteuttava ennuste: autoilun määrä kasvaa, jos sille rakennetaan koko ajan lisää kapasiteettia. Kyseessä on induced demand – kun autoilusta tehdään helpompaa, se houkuttelee entistä useammat käyttämään sitä. Kasvaneen kapasiteetin hyödyt ulosmitataan, ja liikennemäärien kasvaessa luonnollisesti myös autoilun haitat lisääntyvät.
Tätä tarkoitin sanoessani, että liikenneratkaisut pitää suunnitella sille liikenteelle, mitä halutaan. Tampereen tavoitteena on lisätä kestävien liikennemuotojen kulkutapaosuutta. Se edellyttää niiden olosuhteiden parantamista. Autoilijatkin kyllä hyötyvät tästä: jos ihmisiä saadaan siirtymään kestäviin liikennemuotoihin, niille, joilla on autolle tarvetta, jää enemmän tilaa kaduille.
Useammassa kommentissa mainittiin, että kyllä Tampereella jalankulku- ja pyöräilyreittejäkin tehdään, ja totta se on. Ongelma on, että liian usein niitä tehdään huonosti: on valitettavan tavallista, että esimerkiksi keskelle pyörätietä asennetaan liikennemerkkejä – linkittämäni uutisen väylä on korjattu, mutta vastaavia paikkoja on kaupunki täynnä.
Kehuttu Hervannan baana on parhaimmilta osiltaan hyvä. Sitä myös rakennetaan kummallisesti pätkittäin usean vuoden aikana, ja juuri hyväksyttyyn osuuteen jää edelleen kahdeksan prosentin mäki. Olosuhteet paranevat, mutta lähtötilannekin on kehno.
Sen sijaan mainitsemassani Kalevassa uudet suunnitelmat laittavat jalankulkijat ja pyöräilijät kiertämään puistoissa ja silloilla.
Alueen läpi kulkee pyöräilyn seudullinen pääreitti ja useita kaupungin omia pääreittejä. Luonnoksen mukaan “korkeuserot kasvavat kaikilla pääpyöräreiteillä ja paikoin reitit pitenevät”.
Syykin on kerrottu: Hervannan valtaväylän ja Sammonkadun risteyksestä – jossa kulkee useita kaistoja molempiin suuntiin – halutaan mahdollisimman sujuva autoille. Nykyiset suojatiet halutaan korvata silloilla, ja siksi kustannusten säästämiseksi luovutaan myös valtaväylän länsipuolisesta jalankulku- ja pyörätiestä; samalla saadaan kätevästi kauppakeskuksen huoltoajolle esteetön kulku.
Entä sitten Hämeenpuisto? Siellä sattui kuolemaan johtanut onnettomuus huhtikuussa, ja nyt suojateiden turvallisuutta halutaan parantaa.
Mitenkö tämä tehdään? Lisäämällä liikennevaloja, rukkaamalla ajastuksia ja poistamalla suojateitä. Koko selvityksen lähtökohta on, että autoilun täytyy jatkossakin olla sujuvaa, joten nopeusrajoituksiin ei kosketa eikä esimerkiksi kaistojen vähentämistä pohdita. Sen sijaan tehdään puistossa kulkemisesta entistä rikkonaisempaa.
Nämä esimerkit valitettavasti kuvaavat trendiä Tampereella. Pyöräilyn ja jalankulun olosuhteita parannetaan nimellisesti, mutta käytännössä ne ovat aina alisteisia autoilulle. Ehkä kaikkien aikojen surkuhupaisin esimerkki löytyy Santalahdesta, jossa satamaan päättyvän Sahasaarenkadun väistämisvelvollinen ajorata on tikkusuora, kun taas pyörätie on väännetty rusetille.
Mutta onhan meillä sentään Hämeenkatu! Kuten Tampereen polkupyöräilijöiden Heikki Kerppilä asian oivallisesti muotoilee, se on “paras mahdollinen Hämeenkatu, mitä meillä on ollut”. Näihin sanoihin on helppo yhtyä – mutta mitä se kertoo Tampereesta?
P.S. Kun autoilulle on valmiita suunnitelmia, niitä voidaan myös tehokkaasti hyödyntää. Esimerkiksi käy vaikkapa viime kesän koronarahoitus: kun hallitus tarjosi rahaa, takataskusta löytyi sopivasti suunnitelmat muun muassa Vaitinaron lisäkaistan rakentamiselle. Kunpa jalankululle ja pyöräilyllekin olisi etukenossa tehdyt hankekortit toteutusta odottamassa.
P.P.S. Selvennyksenä mainittakoon, että Nalkalankadun kohdalla koko katu on tarkoitus poistaa puiston kohdalta, joten tilanne ei ole niin paha kuin kuva antaa ymmärtää. Se sen sijaan harmittaa, että puiston keskellä olevia suojateitä siirretään reunoihin, jolloin puistossa kulkeminen hankaloituu.