Sami Sundell
Sami Sundell
6 min read

Tags

Tamperelainen Joonas Olli on herättänyt viime aikoina puhetta pyöräily­aiheisilla videoillaan. Videoillaan liikenteen ja infra­struktuurin epäkohtia osoittava Olli on päätynyt uutisiin muun muassa Tamperelaisessa, Ilta-Sanomissa ja MTV:llä.

Viimeksi mylly lähti käyntiin eilen, kun Ilta­lehti päivitti vuoden takaista uutistaan. Poliisi oli päätynyt tutkinnan jälkeen siihen, että stop-merkin takaa pyöräilijän eteen ajaneen autoilijan rike oli vähäinen eikä syytettä siten nosteta.

Kiinnitin huomiota ennen kaikkea poliisin lausuntoon ennakoinnista:

Poliisin näkemältä pyöräilijän toimittamalta videolta oli päätöksen mukaan havaittavissa, että tämä polkee risteykseen kovalla nopeudella jarruttaen vasta muutama metri ennen eteensä ajavaa autoa. Poliisin mukaan videon perusteella voidaan todeta, että pyöräilijä ei ole sovittanut vauhtiaan sellaiseksi, että hän omalla liikenne­käyttäytymisellään olisi ottanut huomioon tie­liikenne­lain ennakointi­velvollisuuden. Sen mukaan tien­käyttäjän on ennakoitava toisten tien­käyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.

Tamperelais­pyöräilijän videoista kohu: Poliisi katsoi autoilijan rikkeen vähäiseksi, autoilija teki rikos­ilmoituksen (IL 22.7.2020 / 27.5.2021)

Stop-merkin huomiotta jättäminen – joka tässä tapauksessa johti siis siihen, että autoilija ajoi toisen tiellä­liikkujan eteen – katsottiin vähäiseksi. Joskus on katsottu toisinkin; esimerkiksi pari vuotta sitten Kempeleessä stop-merkin ohittaminen – ilmeisesti vailla minkään­laista konkreettista vaara­tilannetta – tuotti autoilijalle 600 euron sakot.

Kerrataan:

  • pyöräilijä ajaa pyörä­tiellä, jutun mukaan 35 km/h.
  • pyörätien nopeus­rajoitus on sama kuin viereisen ajo­radan, videon kohdassa 50 km/h
  • autoilijalla on stop-merkki, joka siis velvoittaa pysähtymään ja väistämään risteävää liikennettä
  • autoilija ei pysäytä vaan ajaa pyöräilijän eteen
  • … joten poliisi kuvailee pyöräilijän ajaneen “kovalla nopeudella” ja moittii liikenne­käyttäytymistä.

Poliisin tulkinta ennakointi­velvoitteesta on kestämätön. Kuvitellaanpa hetki mielessä tilannetta, jossa vastaavaa edellytettäisiin autoilijoiden välisiltä kohtaamisilta: jo valmiiksi alle nopeus­rajoituksen ajavan autoilijan tulisi hiljentää risteyksissä, koska on mahdollista, että stop-merkin takaa tuleva autoilija ei noudatakaan pysähtymis­velvollisuuttaan.

Ajatus ei ole vain erikoinen, se on suorastaan absurdi.

Mitä laki sanoo

Poliisin mainitsema ennakointi­velvollisuus sisältyy viime kesäkuussa voimaan tulleeseen tie­liikenne­lakiin.

Tien­käyttäjän ennakointi­velvollisuus

Tien­käyttäjän on ennakoitava toisten tien­käyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.

Tieliikennelaki 2. luku 4 § (TLL)

Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeaa tilanne­nopeutta, mutta hallituksen esitys valitettavasti tukee myös poliisin tulkintaa. Ennakointi kytketään luottamus­peri­aatteeseen, jonka mukaan “liikenne­sääntöjä noudattavalla tien­käyttäjällä on pää­sääntöisesti oikeus luottaa myös toisen tien­käyttäjän noudattavan liikenne­sääntöjä.”

Luottamus­peri­aate sisältää kuitenkin myös ennakointi­velvollisuuden, jonka mukaan tien­käyttäjän tulee havainnoida liikenne­ympäristöään ja toisten tien­käyttäjien toimintaa. Liikenne­sääntöjä noudattavalla tien­käyttäjällä on oikeus luottaa myös toisen tien­käyttäjän noudattavan liikenne­sääntöjä, paitsi jos toisen tien­käyttäjän toiminnasta tai ominaisuuksista on havaittavissa, että toinen tien­käyttäjä ei tule noudattamaan liikenne­sääntöjä tai että toisen tien­käyttäjän kyky liikenne­sääntöjen noudattamiseen on alentunut. Tällöin luottamus­peri­aate edellyttää myös ennakointi­velvollisuuden noudattamista.

Tien­käyttäjän ennakointi­velvollisuuden määrittelyllä on suuri merkitys sen kannalta, millaista toimintaa tien­käyttäjältä kussakin liikenne­tilanteessa voidaan edellyttää. Arvioinnissa korostuu tien­käyttäjän ennakoivan ajo­tavan merkitys. Tien­käyttäjän tulee pyrkiä varautumaan myös toisen tien­käyttäjän virheisiin. Luottamus­peri­aate ei sovellu tapauksiin, joissa kuljettajalla on tai olisi pitänyt olla aihetta epäillä toisen laimin­lyövän liikenne­sääntöjen noudattamisen, esimerkiksi väistämis­velvollisuutensa. Tasa-arvoisissa risteyksissä vasemmalta lähestyvän väistämis­velvollisuus ei ole yhtä vahva kuin esi­merkiksi väistämis­velvollisuutta osoittavan liikenne­merkin takaa risteystä lähestyvän. Tasa-arvoisissa risteyksissä oikealta ajava ei saa yhtä vahvaa oikeutta luottaa häiriöttömään kulkuunsa risteyksessä.

Hallituksen esitys edus­kunnalle tie­liikenne­laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 180/2017)

Hallituksen esityksessä on useita esimerkkejä ennakointi­velvollisuudesta; niissä käsitellään muun muassa sitä, kuinka raskaan ajo­neuvon kuljettajan tulee ottaa huomioon katve­alueet, kuinka suoja­tien eteen pysähtyneen auton editse risteävältä tieltä tulevan auton ei tarvinnut osata ennakoida, että toinen auto ohittaisi suoja­tien liikenne­sääntöjen vastaisesti pysähtymättä jne.

Ennakointi­velvollisuuden voi tulkita tarkoittavan ainakin kahta asiaa. Esi­merkkien perusteella se tarkoittaa sitä, että liikkujan täytyy suhteuttaa toimintansa omiin rajoitteisiin: kuorma-autolla täytyy kiinnittää erityistä huomiota jalan­kulkijoihin ja pyöräilijöihin, koska he saattavat kadota katveisiin kokonaan. Toisaalta pykälä kuvaa hyvin yksin­kertaista peri­aatetta: ei saa ajaa päälle. Vaikka toinen rikkoo liikenne­sääntöjä, se ei tarkoita, että mahdollinen onnettomuus on väistämättä tämän osa­puolen vika.

Lukuisissa twitter-keskusteluissa ja nyt myös poliisin tulkinnassa tämä ennakointi­velvoite kuitenkin laajenee kestämättömästi tuiki­tavallisiin liikenne­tilanteisiin: niissä syyllistetään lain mukaan liikkuvaa pyöräilijää siitä, että tämä ei ota riittävästi huomioon lain­vastaisesti toimivaa autoilijaa.

Paikallis­tuntemuksena Tampere

Hallituksen esityksen mukaan “olo­suhteisiin liittyvä erityis­tietämys”, vaikkapa paikallis­tuntemus, voi suorastaan ankaroittaa tien­käyttäjän velvollisuutta ennakoida tapahtumia. Leikitelläänpä hetki ajatuksella.

Tampere on jalan­kulkijoille ja pyöräilijöille vaarallinen kaupunki. Huhti­kuun lopussa iäkäs henkilö kuoli Hämeen­puistossa suoja­tiellä; tämä sai Aamu­lehden ottamaan pää­kirjoituksessaan kantaa liikenne­turvallisuuden puolesta; kirjoituksen mukaan joissakin risteyksissä ajetaan päin punaisia kymmeniä kertoja päivässä. Leikki­mielisessä Twitter-kyselyssä Tampereella pyörä­liikenne pelottaa.

Ajan itse polku­pyörällä päivittäin. Lähimmässä liikenne­valo­risteyksessä näen aamu­liikenteessä punaisia päin ajavan autoilijan vähintään kerran viikossa. Vakio­reitilleni kuuluvassa liikenne­ympyrässä ympyrästä poistuva – siis väistämis­velvollinen – auto porhaltaa editseni tyypillisesti useita kertoja viikossa.

Olen tämän kevään aikana kahdesti sattunut paikalle, kun autoilija on ajanut pyöräilijän päälle. Itse osumaa en nähnyt kummallakaan kerralla, mutta liike­suunnat näin: toisessa autoilija tuli kärki­kolmion takaa, toisessa stop-merkin. Toisessa pyöräilijä ylitti ajorataa suoja­tiellä, toisessa kääntyi ajo­radalla – molemmat lain­mukaisilla paikoillaan.

Kun tämän kaiken vetää yhteen, “olo­suhteisiin liittyvä erityis­tietämys” kertoo, että ainakin Tampereella pyöräilijän pitää aina väistää, sillä väistämis­velvollinenkaan autoilija ei sitä tee. Tarkoittaako tämä, että onnettomuuden sattuessa minä olen rikkonut ennakointi­velvollisuuttani ja olen siten vähintäänkin osa­syyllinen?

Joonas Ollin videot ovat paikoin provosoivia, mutta kannattaa pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan sydäntään ja miettimään, miksi ne ovat sitä. Niissä on vauhtia, mutta ei vaarallisen paljon – aina reilusti alle nopeus­rajoituksen, ja aina siten, että pyöräilijällä on aikaa reagoida, mikäli väistämis­velvollinen autoilija ei sitä tee. Ihmiset – autoilijat – ovat tottuneet siihen, että pyöräilijä väistää myös silloin, kun toisella osapuolella on väistämis­velvollisuus. Kun sitten ruudulla näkyy pyöräilijä, joka ei näin teekään, se rikkoo oletuksen.

Videoiden tarkoitus on tuoda infra­struktuurin ja liikenne­kulttuurin ongelmia näkyviksi. Useimmat meistä pyrkivät välttämään konflikteja, minäkin. Vaan mikään ei muutu, jos pyöräilijä kerta toisensa jälkeen kumartaa risteyksissä nöyrästi päänsä ja antaa isomman mennä. Siitä ei saa lennokasta videota, mutta se ei myöskään luo painetta muutokseen, ei nosta ongelmaa keskustelun aiheeksi. Siksi nostan hattua niille, jotka sietävät konfliktia ja pyrkivät ajamaan muutosta.

On itsestään­selvää, että jokaisen tiellä liikkuvan pyöräilijän täytyy tarkkailla ympäristöään ja olla valmiina nopeisiin pysäytyksiin; onnettomuus­tilanteessa pyöräilijään sattuu varmasti, autoilijaan harvemmin.

Tämä ei kuitenkaan voi toimia pohjana lain­tulkinnalle. Jos lain ennakointi­velvollisuutta tulkitaan kuten poliisi Ilta­lehden uutisessa, se tarkoittaa käytännössä laki­muotoon kirjattua vahvimman oikeutta.

Ei tämä näin voi mennä.