Sami Sundell
Sami Sundell
4 min read

Tags

En ole koskaan ollut varsinainen pyöräilyn harrastaja. Elin lapsuuteni maalla, jossa pyörä oli käytännössä ainut keino päästä yli­päätään liikkeelle, mutta kun mopo­ikä koitti, pyörä jäi pitkälti varastoon.

Tampereelle muutettuani ostin pyörän kaupunki­ajoon ja kuljin sillä työ­matkaa. Olin kuitenkin hyvän sään pyöräilijä: jos taivaan­rannassa näkyi tummia pilviä, vaihdoin varmuuden vuoksi bussiin tai autoon. Talvi­ajoa harrastin viimeksi lukio­aikana Jaguarilla.

Vuosi sitten syksyllä jokin kuitenkin klikkasi. Edellisenä vuonna säät olivat osuneet kohdalleen ja talvi­ajaksi ostettu bussi­kortti harmillisen vähälle käytölle. Päätin katsoa, mihin saakka jaksaisin rämpiä syys­sateissa, hankin pyörään kunnon valot ja lähdin polkemaan.

Loka­kuun lopussa vanha pyörä sanoi sopimuksensa irti. Pinnoja katkesi kerralla useampi, ja 15 vuoden huolto­vapaus lupaili, että pajalle vietäessä luvassa olisi useamman sadan euron lasku. Päätin laittaa tiskiin vähän lisää peli­merkkejä ja ostin uuden pyörän. Nyt tavoitteena olisi ajaa läpi talven, joten varustauduin saman tien nasta­renkailla.

Tuli talvi, tuli jäätä, tuli ajamisen riemu. Pukeutumisen osalta varustautumiseni talveen oli suurin piirtein surku­hupaisaa, mutta leudossa säässä pärjäsi vähän kevyemmälläkin, ja jalkoja pitkin valuva vesi lämpenee yllättävän nopeasti, kun loska lisää vastusta. Ajoin säällä kuin säällä, ja jumaliste nautin siitä.

Ruuhkaa pukkaa

Tänä syksynä Tampereen kaupunki järjesti pienehkö yllätyksen. Juniori on lähdössä vuoden­vaihteessa päivä­kotiin, ja hyvissä ajoin loka­kuussa saimme tietää, että päivä­koti sijaitsee keskustassa. Koko Länsi-Tampereen päivä­kodit ovat kuulemma tupaten täynnä, joten keskustaan avattava uusi yksikkö on ainut vaihto­ehto, mihin lapsi voidaan sijoittaa.

Täytyy tunnustaa, olin asiasta piirun verran pöyristynyt. Ylö­järveltä ja läntiseltä Tampereelta keskustaan kulkeva Paasi­kiven­tie on yksi kaupungin ja koko Pirkan­maan vilkkaimmista väylistä, ja tuonne pitäisi nyt sulloutua aamu­ruuhkaan lasta viemään? Käytännössä kaupunki siis lisää ruuhkia – tuskin olemme ainoa perhe, jolle ainut tarve liikkua aamulla keskustaan on lapsen vieminen hoitoon.

Peri­aatteen henkilönä en tähän voinut suostua, joten lähdin rakentamaan pikimmiten vaihto­ehtoista strategiaa. Loppu­vuoden kuukausina näkemys on terävöitynyt ja hankinnat tehty: kun vuosi vaihtuu, lapsi liikkuu hoitoon fillarilla.

Kärry kiinni vaikka väkisin

Aiemmin mainittu Tampereen kaupunki alkaa olla surullisen kuuluisa pyörä­teiden kunnossa­pidosta. Nyky­talvet takaavat, että loska on jatkuvasti seuranamme, ja sen poistamiseen ei kaupungilla tunnu olevan minkään­laista kiinnostusta. Jäätyessään väylät muuttuvat peruna­pelloiksi, joilla liikkuminen vaatii lievää suurempaa omistautumista.

Minä päätin omistautua, vedin jälleen osto­housut jalkaan ja lähdin hankkimaan itselleni sähkö­pyörää. Koska mitään takeita reittien ajo­kelpoisuudesta ei ole, päädyin tutkailemaan ennen kaikkea läski­pyöriä. Tarjontaa selvitettyäni päädyin koe­ajon jälkeen Fantic Fat Sport Integraan.

Samalla astuin suden­kuoppaan.

On valmistaja sitten Burley, Croozer, Hamax tai Thule, lapsi­kärryt kiinnitetään poikkeuksetta polku­pyörän taka-akseliin. Esimerkiksi Thulen kärryn mukana tulee hiukan tavallista pidempi pika­linkku, jonka avulla kiinnitys onnistuu tukevasti ja näppärästi.

Harmi kyllä läski­pyörissä ei noita pika­linkkuja käytetä, ja akselikin on tavallista tukevampaa tekoa: kun kärryn kiinnitys­korvakkeen akseli­reikä on 10 mm, läski­pyörissä käytetään 12 mm akselia.

Tämän toki tiesin, ja olinkin selvittänyt valmiiksi, että kärry­valmistajat myyvät tarvike­akseleita, joissa on 10 mm lisä­kierre kärryn kiinnittämiseksi. Lisäksi Oregonista löytyy täsmälleen tätä ongelmaa ratkomaan perustettu yritys, Robert Axle Project, joka valmistaa monen­moista akselia erilaisiin pyöriin.

Arvatkaapa, valmistetaanko minun pyörääni sopivaa?

Pieni­muotoisen hyper­ventilaatio­kohtauksen jälkeen istuin alas pohtimaan vaihto­ehtoja. Kikka­kolmoset hylättyäni päätin teettää akselin ja lähdin selvittämään, kuka mahdollisesti voisi moisen minulle valmistaa.

Lyhyt vastaus on, että aika harva – useammasta yrityksestä en koskaan saanut vastausta. Lopulta kuitenkin potentiaalinen valmistaja löytyi, ja kun vielä onnistuin piirtämään ainakin itseäni miellyttävän koneistus­kuvan akselista, pääsin jännittämään, mikä on loppu­tulos.

Akseli saapui, se oli täsmälleen toivotun­lainen ja sopii pyörään täydellisesti. Kärry kiinnittyi taka­haarukkaan tukevasti, ja parin käyttö­kerran kokemuksella juniori on innoissaan siitä, että pääsee kiitämään pyörän kyydissä.

Kaikki on siis hyvin! Jos tästä episodista kuitenkin jotain oppia haluaa ammentaa, niin mahdollisesti sen, että koti­läksyt kannattaa tehdä niin tarkkaan kuin on inhimillisesti mahdollista. Tiedon taka-akselin kierteistä olisi epäilemättä saanut valmistajalta. Jos olisin tutkinut kärryjä tarkemmin, olisin myös saattanut löytää Leggeron lapsi­kärryt. Sveitsiläis­valmistaja tarjoaa hiukan erilaisia kiinnitys­tapoja, vaikkapa seisonta­jalan kiinnitys­pultteihin.

Jos olisin löytänyt oikeat haku­sanat, olisin myös saattanut törmätä saksalaiseen Weberiin. Sen lisäksi, että firma valmistaa tavara­kärryjä, se myy omaa kiinnitys­järjestelmäänsä, josta löytyy lukuisia tapoja kiinnittää kärry pyörään – ja suoraan vaikkapa Thulen kärryyn vaihdettava liitos­kappale.

En kuitenkaan löytänyt. Lapsonen pääsee kuitenkin hoitoonsa kunnialla, perhe välttyi yli­määräiseltä autoilulta – ja minulla on uudessa pyörässäni uniikki taka-akseli.

Pyörä ja lapsikärry

Tulkoon vaikka tihkusade, tällä yhdistelmällä pärjää.

P.S. Fanticin akseleissa käytetään siis M12-hieno­kierrettä 1,25 mm nousulla; tämä pätee ainakin läski­pyörään ja ilmeisesti myös XF1-maasto­malliin. Jos jolla­kulla sattuu olemaan Fanticin läski ja aikomuksena kiskoa kärryä, minulta saa kokonais­edullisesti malli­piirroksen akselista…