En ole koskaan ollut varsinainen pyöräilyn harrastaja. Elin lapsuuteni maalla, jossa pyörä oli käytännössä ainut keino päästä ylipäätään liikkeelle, mutta kun mopoikä koitti, pyörä jäi pitkälti varastoon.
Tampereelle muutettuani ostin pyörän kaupunkiajoon ja kuljin sillä työmatkaa. Olin kuitenkin hyvän sään pyöräilijä: jos taivaanrannassa näkyi tummia pilviä, vaihdoin varmuuden vuoksi bussiin tai autoon. Talviajoa harrastin viimeksi lukioaikana Jaguarilla.
Vuosi sitten syksyllä jokin kuitenkin klikkasi. Edellisenä vuonna säät olivat osuneet kohdalleen ja talviajaksi ostettu bussikortti harmillisen vähälle käytölle. Päätin katsoa, mihin saakka jaksaisin rämpiä syyssateissa, hankin pyörään kunnon valot ja lähdin polkemaan.
Lokakuun lopussa vanha pyörä sanoi sopimuksensa irti. Pinnoja katkesi kerralla useampi, ja 15 vuoden huoltovapaus lupaili, että pajalle vietäessä luvassa olisi useamman sadan euron lasku. Päätin laittaa tiskiin vähän lisää pelimerkkejä ja ostin uuden pyörän. Nyt tavoitteena olisi ajaa läpi talven, joten varustauduin saman tien nastarenkailla.
Tuli talvi, tuli jäätä, tuli ajamisen riemu. Pukeutumisen osalta varustautumiseni talveen oli suurin piirtein surkuhupaisaa, mutta leudossa säässä pärjäsi vähän kevyemmälläkin, ja jalkoja pitkin valuva vesi lämpenee yllättävän nopeasti, kun loska lisää vastusta. Ajoin säällä kuin säällä, ja jumaliste nautin siitä.
Ruuhkaa pukkaa
Tänä syksynä Tampereen kaupunki järjesti pienehkö yllätyksen. Juniori on lähdössä vuodenvaihteessa päiväkotiin, ja hyvissä ajoin lokakuussa saimme tietää, että päiväkoti sijaitsee keskustassa. Koko Länsi-Tampereen päiväkodit ovat kuulemma tupaten täynnä, joten keskustaan avattava uusi yksikkö on ainut vaihtoehto, mihin lapsi voidaan sijoittaa.
Täytyy tunnustaa, olin asiasta piirun verran pöyristynyt. Ylöjärveltä ja läntiseltä Tampereelta keskustaan kulkeva Paasikiventie on yksi kaupungin ja koko Pirkanmaan vilkkaimmista väylistä, ja tuonne pitäisi nyt sulloutua aamuruuhkaan lasta viemään? Käytännössä kaupunki siis lisää ruuhkia – tuskin olemme ainoa perhe, jolle ainut tarve liikkua aamulla keskustaan on lapsen vieminen hoitoon.
Periaatteen henkilönä en tähän voinut suostua, joten lähdin rakentamaan pikimmiten vaihtoehtoista strategiaa. Loppuvuoden kuukausina näkemys on terävöitynyt ja hankinnat tehty: kun vuosi vaihtuu, lapsi liikkuu hoitoon fillarilla.
Kärry kiinni vaikka väkisin
Aiemmin mainittu Tampereen kaupunki alkaa olla surullisen kuuluisa pyöräteiden kunnossapidosta. Nykytalvet takaavat, että loska on jatkuvasti seuranamme, ja sen poistamiseen ei kaupungilla tunnu olevan minkäänlaista kiinnostusta. Jäätyessään väylät muuttuvat perunapelloiksi, joilla liikkuminen vaatii lievää suurempaa omistautumista.
Minä päätin omistautua, vedin jälleen ostohousut jalkaan ja lähdin hankkimaan itselleni sähköpyörää. Koska mitään takeita reittien ajokelpoisuudesta ei ole, päädyin tutkailemaan ennen kaikkea läskipyöriä. Tarjontaa selvitettyäni päädyin koeajon jälkeen Fantic Fat Sport Integraan.
Samalla astuin sudenkuoppaan.
On valmistaja sitten Burley, Croozer, Hamax tai Thule, lapsikärryt kiinnitetään poikkeuksetta polkupyörän taka-akseliin. Esimerkiksi Thulen kärryn mukana tulee hiukan tavallista pidempi pikalinkku, jonka avulla kiinnitys onnistuu tukevasti ja näppärästi.
Harmi kyllä läskipyörissä ei noita pikalinkkuja käytetä, ja akselikin on tavallista tukevampaa tekoa: kun kärryn kiinnityskorvakkeen akselireikä on 10 mm, läskipyörissä käytetään 12 mm akselia.
Tämän toki tiesin, ja olinkin selvittänyt valmiiksi, että kärryvalmistajat myyvät tarvikeakseleita, joissa on 10 mm lisäkierre kärryn kiinnittämiseksi. Lisäksi Oregonista löytyy täsmälleen tätä ongelmaa ratkomaan perustettu yritys, Robert Axle Project, joka valmistaa monenmoista akselia erilaisiin pyöriin.
Arvatkaapa, valmistetaanko minun pyörääni sopivaa?
Pienimuotoisen hyperventilaatiokohtauksen jälkeen istuin alas pohtimaan vaihtoehtoja. Kikkakolmoset hylättyäni päätin teettää akselin ja lähdin selvittämään, kuka mahdollisesti voisi moisen minulle valmistaa.
Lyhyt vastaus on, että aika harva – useammasta yrityksestä en koskaan saanut vastausta. Lopulta kuitenkin potentiaalinen valmistaja löytyi, ja kun vielä onnistuin piirtämään ainakin itseäni miellyttävän koneistuskuvan akselista, pääsin jännittämään, mikä on lopputulos.
Akseli saapui, se oli täsmälleen toivotunlainen ja sopii pyörään täydellisesti. Kärry kiinnittyi takahaarukkaan tukevasti, ja parin käyttökerran kokemuksella juniori on innoissaan siitä, että pääsee kiitämään pyörän kyydissä.
Kaikki on siis hyvin! Jos tästä episodista kuitenkin jotain oppia haluaa ammentaa, niin mahdollisesti sen, että kotiläksyt kannattaa tehdä niin tarkkaan kuin on inhimillisesti mahdollista. Tiedon taka-akselin kierteistä olisi epäilemättä saanut valmistajalta. Jos olisin tutkinut kärryjä tarkemmin, olisin myös saattanut löytää Leggeron lapsikärryt. Sveitsiläisvalmistaja tarjoaa hiukan erilaisia kiinnitystapoja, vaikkapa seisontajalan kiinnityspultteihin.
Jos olisin löytänyt oikeat hakusanat, olisin myös saattanut törmätä saksalaiseen Weberiin. Sen lisäksi, että firma valmistaa tavarakärryjä, se myy omaa kiinnitysjärjestelmäänsä, josta löytyy lukuisia tapoja kiinnittää kärry pyörään – ja suoraan vaikkapa Thulen kärryyn vaihdettava liitoskappale.
En kuitenkaan löytänyt. Lapsonen pääsee kuitenkin hoitoonsa kunnialla, perhe välttyi ylimääräiseltä autoilulta – ja minulla on uudessa pyörässäni uniikki taka-akseli.
P.S. Fanticin akseleissa käytetään siis M12-hienokierrettä 1,25 mm nousulla; tämä pätee ainakin läskipyörään ja ilmeisesti myös XF1-maastomalliin. Jos jollakulla sattuu olemaan Fanticin läski ja aikomuksena kiskoa kärryä, minulta saa kokonaisedullisesti mallipiirroksen akselista…