Maaseudun tulevaisuus julkaisi alku­viikosta uutisen, jonka mukaan lehmän­maito on soija­maitoa ystävällisempää ympäristölle. Koska minulla on pitkä­aikainen suhde maito­uutisointiin, päätin vilkaista tutkimusta tarkemmin.

Lähdetään ensin siitä, mitä Maaseudun tulevaisuus asiasta kertoo.

Lehmän­maito on huomattavasti ympäristö­ystävällisempi vaihto­ehto kuin vaihto­ehtoinen soijasta valmistettu juoma, mikäli lehmien ruokinta perustuu pääasiassa nurmeen.

Tutkimus: Nurmella ruokitun lehmän maito päihittää ympäristö­ystävällisyydessä soija­juoman (MT 22.8.2020)

Siinähän se, selkeästi sanottuna. Maa­seudun tulevaisuuden tweettiä aiheesta on jaettu kymmeniä kertoja, ja aiheen bongasi myös maa- ja metsä­talous­ministeri Jari Leppä (kesk).

Uutinen perustuu Farmers Weeklyn kirjoitukseen, joka käsittelee tutkimusta hiukan suomalaista vastinettaan laajemmin. Farmers Weeklyn uutinen puolestaan on ilmeisesti kirjoitettu Sustainable Food Trustin lehdistö­tiedotteen pohjalta.

Tyhjä täky tutkimuksessa

Tutkimus, johon Maaseudun tulevaisuus ja Farmers Weekly viittaavat, käsittelee pää­asiallisesti sitä, miten tuotanto­eläinten ruokinnassa voitaisiin vähentää riippuvuutta soijasta ja öljy­palmusta.1

Kyseessä on katsaus, jossa kerrotaan, kuinka Eurooppaan tuodaan kohtalaiset määrät soija- ja palmunydinrehua eläinten ravinnoksi. Rehu on ainakin osittain öljy­tuotannon sivu­tuote; se, mitä jää jäljelle, kun soija­pavusta tai öljy­palmun hedelmästä on puristettu öljy. Erityisesti soija on vielä tässäkin muodossaan sangen tehokasta rehua: siinä on paljon sekä proteiinia että energiaa. Niinpä sitä käytetäänkin nimenomaan proteiini­lisänä erityisesti siipi­karjan, mutta jonkin verran myös lypsy­karjan ruokinnassa.

Katsauksen varsinainen ydin on, että sekä soijalle että öljy­palmulle etsitään vaihto­ehtoja, mutta toistaiseksi vaihto­ehtojen ongelmana on sekä saatavuus että ravitsemukselliset seikat.

Tämä ei tuloksena ole erityisen maata järisyttävä. Niinpä tutkijat ovat päätyneet lisäämään artikkeliinsa kappaleen myös soija­maidosta. Koska tämä ei muuten oikein sovi paperin teemaan, kappaleen synty­syyt selitetään heti kärkeen:

Väitetään, että soija­maidon kuluttaminen on tehokkaampaa soijan käyttöä kuin soija­rehun syöttäminen lehmille. (Whiting, 2019)

Strategies to reduce reliance on soya bean meal and palm kernel meal in livestock nutrition1

Tämä on kirjaimellisesti ensimmäinen kerta koskaan, kun olen nähnyt tällaisen väitteen. Epäilemättä tällainen väite on kuitenkin laajasti tunnettu, sillä onhan aiheesta kirjoitettu oikein tieteellinen artikkeli!

Tai siis itse asiassa ei ole. Artikkelin Whiting-viittaus on blogi­kirjoitus, jossa käsitellään maidon ja maidon­korvikkeiden ympäristövaikutuksia. Kirjoituksessa käsitellään sekä ilmasto­päästöjä että maan- ja veden­käyttöä. Merkittävää Wilkinsonin ja Youngin artikkelin kannalta on kuitenkin se, että Tabitha Whiting ei kirjoituksessaan sanallakaan puhu soija­papujen käytön tehokkuudesta.

Toisin sanoen: sen lisäksi, että vilkaisu soijamaitoon ei oikein sovi yhteen artikkelin muun sisällön kanssa, koko sen lähtö­oletus on olki­ukko.

Mitä tutkittiin?

Palataan hetkeksi Maaseudun Tulevaisuuteen. Toimittajan summaus tutkimuksesta on soija­maidon kannalta tyly:

Lehmän­maidon etumatka säilyy, vaikka nurmi­rehu­ruokintaa täydennetään soija­pohjaisella rehulla: soija­kilosta saadaan joko 7,5 litraa soija­maitoa tai nurmi­rehun ohella käytettynä 85 litraa lehmän­maitoa.

Tutkimus: Nurmella ruokitun lehmän maito päihittää ympäristö­ystävällisyydessä soija­juoman (MT 22.8.2020)

Myöhemmin jutussa vielä taputellaan suomalaisten maito­tilallisten kollektiivisia selkiä kertoen, että suomalaiset naudat eivät itse asiassa edes käytä soijaa – meilläkin tosin rehut sisältävät palmu­öljy­pohjaisia rasvoja.

Jos sitten katsotaan itse tutkimusta, Maaseudun tulevaisuuden 85 litraa tulee tästä:

Ison-Britannian ympäristö-, ruoka- ja maa­talous­ministeriön tietojen perusteella voidaan arvioida, että maassa käytetään [vuosittain] 92 000–173 000 tonnia soija­rehua lypsy­karjan ravinnoksi (Young, 2017). 2017/18 Isossa-Britanniassa tuotettiin 14 713 miljoonaa litraa maitoa. Tästä voidaan laskea, että kilolla soija­rehua saadaan 85 litraa maitoa.

Strategies to reduce reliance on soya bean meal and palm kernel meal in livestock nutrition1

Kyllä, hyvät ihmiset! Maaseudun tulevaisuuden väite lehmän­maidon etu­matkasta todellakin perustuu jako­laskuun Ison-Britannian maidon­tuotannon ja käytetyn soija­rehun suhteesta.

Artikkelissa ei siis todellisuudessa verrata soija­maidon ja lehmän­maidon ympäristö­ystävällisyyttä, vaan niiden soijan­kulutusta. Jo aiemmin paperissa on todettu, että Euroopassa tyypillinen määrä soijaa lypsy­karjan rehussa on noin 90 grammaa kiloa kohti, ja Isossa-Britanniassa osuus on muuta Eurooppaa alhaisempi. Vertailu tehdään siis ravinto­aineesta, joka on alle yhdeksän prosenttia nautojen kokonais­ruoka­valiosta.

Tämä on tietenkin täysin järjetön laskelma ja johtaa käytännössä siihen, että mitä vähemmän soijaa naudat syövät, sitä tehokkaammalta ne vaikuttavat – laskelmassahan kun ei muuta ravintoa huomioida. Tätä logiikkaa noudattaen suomalainen lehmän­maito olisi äärettömästi ympäristö­ystävällisempää kuin soija­maito, sillä meillähän ei soijaa käytetä lainkaan!

Varsinainen katsaus soijan ja öljypalmun vaihtoehdoista vaikuttaa omaan silmääni köykäiseltä ja soijamaito on lähinnä kylkeen iskettyä propagandaa, jolla havitellaan julkisuutta. Jos olisin Journal of Applied Animal Nutrition, pyytäisin tekijöitä vähintäänkin korjaamaan artikkeliaan. Jos olisin Sustainable Food Trust, minua hävettäisi. Jos olisin Maa­seudun tulevaisuuden toimittaja, katsoisin pitkästi peiliin ja tankkaisin journalistin ohjeiden kahdeksatta ja kymmenettä kohtaa.

Jos taas haluaisin oikeasti verrata maidon kaltaisten juomien ympäristö­ystävällisyyttä, lukisin ennemmin vaikkapa tuon aiemmin mainitun Tabitha Whitingin kirjoituksen. Siinä muuten parhaaksi vaihto­ehdoksi arvioidaan kaura­maito.

P.S. Wilkinson & Youngin artikkelissa arvioidaan, että naudat tuottavat soija­kilosta 4–11 kertaa enemmän juotavaa kuin niistä syntyy soija­maitoa. Tuo 11-kertaisuus täsmää humoristisesti kohtalaisen hyvin siihen, että soijaa on saman paperin mukaan yhdes­toista­osa rehusta. Kaikki rehu ei tietenkään ole saman­arvoista, mutta tämä osoittaa näppärästi, kuinka kyse on enemmän propagandasta kuin tosi­asioista.

P.P.S. Artikkelissa esitetty arvio soija­papujen kulutuksesta soija­maidon tekemiseen perustuu muuten toisen kirjoittajan, Sustainable Food Trustilla työskentelevän Richard Youngin, blogi­kirjoitukseen. Kirjoitus on paitsi soija­maito­pläjäyksen esi­aste, myös kokonaan oman­laisensa kieroutuneen logiikan multi­huipentuma, joka panee epäilemään koko Trustia.

P.P.P.S. Maaseudun tulevaisuuden mukaan “Tutkimuksen tekijät […] toteavatkin aiheesta uutisoivalle Farmers Weekly -verkko­lehdelle, että soija­pohjaisia maidon­korvikkeita käyttävät auttaisivat ympäristöä siirtymällä käyttämään lehmän­maitoa.” Tämä lienee väärin kahdessakin mielessä: sen lisäksi, että lehmän­maito ei ole mikään ympäristö­teko, tutkimuksen tekijät tuskin sanoivat mitään FW:lle; kyse näyttäisi olevan tiedote­tekstistä.

1 Wilkinson & Young: Strategies to reduce reliance on soya bean meal and palm kernel meal in livestock nutrition (J Appl Anim Nutr 2020, in press), doi:10.3920/JAAN2020.0007