Sami Sundell
Sami Sundell
4 min read

Tags

Tällä viikolla sosiaalisessa mediassani on puhuttu kiihtyvällä tahdilla pien­pedoista. Kaikki lähti Hermit and Hounds -blogin kirjoituksella Häijään pien­peto­pyynnistä.

Nokialla ja Häijäässä järjestettiin viime viikon­loppuna eläinten tappamisen joukkue­kilpailu. Kyllä. Kuulit oikein.

Eläinten tappo­kisat vs. elämän kunnioitus (Hermit and Hounds, 11.2.2020)

Tapahtumasta oli itse asiassa ehditty kirjoittaa myös Yleis­radiolla, tosin hiukan eri sävyyn:

Nokian Sarkolassa asuva Sakari Paunila, 38, sanoo olevansa metsästäjä ja luonnon­suojelija. Omat kokemukset supien ja minkkien aiheuttamista lintujen pesä­tuhoista saivat miehen toimimaan. Hän pisti pystyyn supi­koira­jahdin, joka järjestetään viikon­loppuna kolmatta kertaa.

Sakari Paunila halusi suojella kana­lintuja ja pisti pystyyn supi­koira­jahdin… (Yle 8.2.2020)

Yleis­radion juttu on kirjoitettu ennen tapahtumaa, Hermit and Hounds tapahtuman jälkeen. Näkö­kulmat ovat aika lailla erilaiset. Siinä, missä Hermit and Hounds on vahvan eläin­suojelullisella linjalla, Yleis­radion juttu on lähinnä puffi tapahtumalle.

Mitä metsästettiin

Yleis­radion uutinen on hyvin tyypillinen paikallis­uutinen, jossa haastatellaan henkilöä eikä suurin surminkaan ryhdytä tarkastamaan haastatellun sanomisia. Tästä esi­merkkinä on jutussa esitetty pyydystettävien eläinten lista.

Pien­petojen pyynti­kilpailussa metsästettäviä lajeja on kaikkiaan yhdeksän: minkki, supi­koira, näätä, kettu, mäyrä, varis, harakka, harmaa­lokki ja naakka. Sakari Paunila vakuuttaa, että pitkään listaan on syynsä.

“Kaikilla näillä eläimillä on erittäin vahva kanta tällä hetkellä. Esimerkiksi varis­linnut aiheuttavat merkittäviä tuhoja sorsa­lintujen pesille ja ovat maan­viljelijöiden ja karja­tilallisten harmina, sen takia ne ovat listalla. Näädät ja ketut ovat uhka metsä­kana­linnuille ja niidenkin kanta on nyt todella vahva.”

Sakari Paunila halusi suojella kana­lintuja ja pisti pystyyn supi­koira­jahdin… (Yle 8.2.2020)

En tiedä kannan vahvuudesta, mutta onneksi Suomessa on aiheen asian­tuntijoita. Suomen lajien uhan­alaisuus­arvioinnin mukaan harakka on silmällä pidettävä ja harmaa­lokki uhanalainen. Listan muiden lajien kannat ovat elin­voimaisia.

Toisaalta Hermit and Houndsin Elisa Aaltola korostaa 93 ammuttua mäyrää ja muutamaa kymmentä kettua. Samalla se jättää mainitsematta, että tavoite, supi­koiran ja minkin kannan harventaminen, täyttyi viikon­loppuna varsin hyvin – supi­koiria pyydystettiin yli 400. Ainakaan harmaa­lokkeja ei, onneksi, yhtään.

Metsästyksen moraali

Yleis­radion jutussa kilpailu ja sen perusteet otetaan ikään kuin annettuna: kun järjestäjä kertoo suojelevansa metsä­kana­lintuja, se on kelvollinen peruste järjestää viikon­lopun mittainen tappo­kilpailu.

Ylellä kyllä kerrotaan, että metsästystä vastustetaan, mutta se tehdään puoli­huolimattomasti heittämällä juttuun maininta Animaliasta. Tämä on aavistuksen laiskaa mutta sopii tietysti metsästyksestä kertovan jutun sävyyn: totta kai Animalia vastustaa metsästystä.

Animalian kanta liittyy supi­koiran ja muutamien muiden lajien määrittelemiseen haitallisiksi vieras­lajeiksi, ja metsästyksen laajentamista kyllä vastusti vaihtelevilta osin moni muukin taho. Muun muassa Eläinten hyvin­vointi­keskus, Suomen eläin­suojelu­yhdistysten liitto ja Suomen Luonnon­suojelu­liitto kritisoivat näiden lajien metsästyksen sallimisen ilman metsästys­korttia, ja useampi lausunnon antaja olisi kaivannut pesimis­ajalle edelleen rauhoitusta.

Hermit and Houndsin näkö­kulma on selkeästi elämän puolella ja johdon­mukainen. Siitä en ole varma, kuinka kestävä se on kokonaisuutena.

Niin. Tuota. Kun on tämä luonnon kierto­kulku, missä lajit syövät toisiaan. On saalis­eläimiä, peto­eläimiä, ja niin edelleen. Niitä peto­eläimiä ei tarvitse ”poistaa”. Ne ovat osa luontoa.

Eläinten tappo­kisat vs. elämän kunnioitus (Hermit and Hounds, 11.2.2020)

Tämä on tietysti kaunis ajatus, samoin blogissa myöhemmin esitetty ajatus rinnakkais­elosta pien­petojen kanssa. Kun pää­asiallisena metsästys­kohteena kuitenkin ovat vieras­lajit, ne ovat yhtä lailla osa meikäläistä kierto­kulkua kuin metsästäjätkin; ihmisen luontoon päästämiä otuksia, jotka aiheuttavat haittaa paikalliselle luonnolle. Metsästys­asetusta sorvattaessa esimerkiksi Bio­diversiteetti­keskus toivotti vieras­lajien metsästyksen tervetulleeksi, ja Suomen Luonnon sivuilla esitellään, miten Uudessa-Seelannissa tehdään yhteis­työtä vieraslajien hävittämiseksi – ja toivotaan samaa meille.

Luonto tietysti selviää mistä tahansa, ja kun aikaa kuluu, niin saalis- kuin petolajitkin sopeutuvat tulokkaisiin. Ihminen kuitenkin vaikuttaa jatkuvasti luontoon, ja meillä tuntuu kiistämättä olevan halu hallita sitä. Supi­koiria ei ehkä olisi niin paljon, jos suur­pedoilla olisi enemmän elin­tilaa – mutta ei, sen sijaan meillä edus­kunnan ympäristö­valio­kunnan puheenjohtaja Hannu Hoskonen (kesk) levittämässä sala­liitto­teorioita ja suoranaista susi­vihaa.

Asia, joka Hermit and Houndsissa jää hiukan kirkas­otsaisuuden alle ja jota Yleis­radion jutussa ei millään tasolla edes käsitellä, on tapahtuma­formaatin eettisyys. Vaikka hyväksyisimme vieras­lajien metsästyksen, onko Häijään pien­peto­karnevaali sellainen muoto, jossa sitä halutaan edistää? Onko fokus ihan kohdallaan, jos supi­koirien ohessa metsästäjien edessä lakoaa myös sata­kunta mäyrää?

Metsästäjä­liiton Jahti­mediassa pyynti­kilpailuja peukutetaan, toki pyynnin tarvetta ja pyytäjien osaamista korostaen. Veikkaan kuitenkin, että yksi ihmisiä tapahtumassa kuohuttanut piirre on juuri eläinten tappamisella kisaaminen – se, ja tapahtuman irvokkaat trofee­poseeraukset.

Kun supi­koirat ja minkit luokiteltiin haitallisiksi vieras­lajeiksi, useampikin lausunnon antaja oli huolissaan siitä, että näitä eläimiä saa jatkossa pyydystää ilman metsästäjän­tutkintoa. Uhkina nähtiin esimerkiksi eläimille aiheutettu kärsimys, taidottomuus lopettamisessa ja puutteellinen laji­tuntemus.

Kun tämä sitten yhdistetään jo muutenkin arveluttavaan tappamisen pelillistämiseen – sillä siitähän kilpailussa on kysymys – on käsissä katastrofin ainekset. Pessimistisin silmin katsoen Häijään tapahtumassa osallistujat olivat vähintään puoli­ammattilaisia, mutta minkkejä saatiin silti saaliiksi vajaa kourallinen ja toisaalta talvi­unisia mäyriä kylmeni lähes viidennes koko saaliista. Mitä tapahtuu, kun kisaamaan lähtevät amatöörit?

P.S. Pari vuotta vanhan uutisen mukaan muuten metsä­kana­lintujen suurin uhka on ilmaston­muutos. Ehkä sen torjumisesta voisi myös järjestää jonkin­laisen kilpailun.