Tällä viikolla sosiaalisessa mediassani on puhuttu kiihtyvällä tahdilla pienpedoista. Kaikki lähti Hermit and Hounds -blogin kirjoituksella Häijään pienpetopyynnistä.
Nokialla ja Häijäässä järjestettiin viime viikonloppuna eläinten tappamisen joukkuekilpailu. Kyllä. Kuulit oikein.
Eläinten tappokisat vs. elämän kunnioitus (Hermit and Hounds, 11.2.2020)
Tapahtumasta oli itse asiassa ehditty kirjoittaa myös Yleisradiolla, tosin hiukan eri sävyyn:
Nokian Sarkolassa asuva Sakari Paunila, 38, sanoo olevansa metsästäjä ja luonnonsuojelija. Omat kokemukset supien ja minkkien aiheuttamista lintujen pesätuhoista saivat miehen toimimaan. Hän pisti pystyyn supikoirajahdin, joka järjestetään viikonloppuna kolmatta kertaa.
Sakari Paunila halusi suojella kanalintuja ja pisti pystyyn supikoirajahdin… (Yle 8.2.2020)
Yleisradion juttu on kirjoitettu ennen tapahtumaa, Hermit and Hounds tapahtuman jälkeen. Näkökulmat ovat aika lailla erilaiset. Siinä, missä Hermit and Hounds on vahvan eläinsuojelullisella linjalla, Yleisradion juttu on lähinnä puffi tapahtumalle.
Mitä metsästettiin
Yleisradion uutinen on hyvin tyypillinen paikallisuutinen, jossa haastatellaan henkilöä eikä suurin surminkaan ryhdytä tarkastamaan haastatellun sanomisia. Tästä esimerkkinä on jutussa esitetty pyydystettävien eläinten lista.
Pienpetojen pyyntikilpailussa metsästettäviä lajeja on kaikkiaan yhdeksän: minkki, supikoira, näätä, kettu, mäyrä, varis, harakka, harmaalokki ja naakka. Sakari Paunila vakuuttaa, että pitkään listaan on syynsä.
“Kaikilla näillä eläimillä on erittäin vahva kanta tällä hetkellä. Esimerkiksi varislinnut aiheuttavat merkittäviä tuhoja sorsalintujen pesille ja ovat maanviljelijöiden ja karjatilallisten harmina, sen takia ne ovat listalla. Näädät ja ketut ovat uhka metsäkanalinnuille ja niidenkin kanta on nyt todella vahva.”
Sakari Paunila halusi suojella kanalintuja ja pisti pystyyn supikoirajahdin… (Yle 8.2.2020)
En tiedä kannan vahvuudesta, mutta onneksi Suomessa on aiheen asiantuntijoita. Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan harakka on silmällä pidettävä ja harmaalokki uhanalainen. Listan muiden lajien kannat ovat elinvoimaisia.
Toisaalta Hermit and Houndsin Elisa Aaltola korostaa 93 ammuttua mäyrää ja muutamaa kymmentä kettua. Samalla se jättää mainitsematta, että tavoite, supikoiran ja minkin kannan harventaminen, täyttyi viikonloppuna varsin hyvin – supikoiria pyydystettiin yli 400. Ainakaan harmaalokkeja ei, onneksi, yhtään.
Metsästyksen moraali
Yleisradion jutussa kilpailu ja sen perusteet otetaan ikään kuin annettuna: kun järjestäjä kertoo suojelevansa metsäkanalintuja, se on kelvollinen peruste järjestää viikonlopun mittainen tappokilpailu.
Ylellä kyllä kerrotaan, että metsästystä vastustetaan, mutta se tehdään puolihuolimattomasti heittämällä juttuun maininta Animaliasta. Tämä on aavistuksen laiskaa mutta sopii tietysti metsästyksestä kertovan jutun sävyyn: totta kai Animalia vastustaa metsästystä.
Animalian kanta liittyy supikoiran ja muutamien muiden lajien määrittelemiseen haitallisiksi vieraslajeiksi, ja metsästyksen laajentamista kyllä vastusti vaihtelevilta osin moni muukin taho. Muun muassa Eläinten hyvinvointikeskus, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto kritisoivat näiden lajien metsästyksen sallimisen ilman metsästyskorttia, ja useampi lausunnon antaja olisi kaivannut pesimisajalle edelleen rauhoitusta.
Hermit and Houndsin näkökulma on selkeästi elämän puolella ja johdonmukainen. Siitä en ole varma, kuinka kestävä se on kokonaisuutena.
Niin. Tuota. Kun on tämä luonnon kiertokulku, missä lajit syövät toisiaan. On saaliseläimiä, petoeläimiä, ja niin edelleen. Niitä petoeläimiä ei tarvitse ”poistaa”. Ne ovat osa luontoa.
Eläinten tappokisat vs. elämän kunnioitus (Hermit and Hounds, 11.2.2020)
Tämä on tietysti kaunis ajatus, samoin blogissa myöhemmin esitetty ajatus rinnakkaiselosta pienpetojen kanssa. Kun pääasiallisena metsästyskohteena kuitenkin ovat vieraslajit, ne ovat yhtä lailla osa meikäläistä kiertokulkua kuin metsästäjätkin; ihmisen luontoon päästämiä otuksia, jotka aiheuttavat haittaa paikalliselle luonnolle. Metsästysasetusta sorvattaessa esimerkiksi Biodiversiteettikeskus toivotti vieraslajien metsästyksen tervetulleeksi, ja Suomen Luonnon sivuilla esitellään, miten Uudessa-Seelannissa tehdään yhteistyötä vieraslajien hävittämiseksi – ja toivotaan samaa meille.
Luonto tietysti selviää mistä tahansa, ja kun aikaa kuluu, niin saalis- kuin petolajitkin sopeutuvat tulokkaisiin. Ihminen kuitenkin vaikuttaa jatkuvasti luontoon, ja meillä tuntuu kiistämättä olevan halu hallita sitä. Supikoiria ei ehkä olisi niin paljon, jos suurpedoilla olisi enemmän elintilaa – mutta ei, sen sijaan meillä eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Hannu Hoskonen (kesk) levittämässä salaliittoteorioita ja suoranaista susivihaa.
Asia, joka Hermit and Houndsissa jää hiukan kirkasotsaisuuden alle ja jota Yleisradion jutussa ei millään tasolla edes käsitellä, on tapahtumaformaatin eettisyys. Vaikka hyväksyisimme vieraslajien metsästyksen, onko Häijään pienpetokarnevaali sellainen muoto, jossa sitä halutaan edistää? Onko fokus ihan kohdallaan, jos supikoirien ohessa metsästäjien edessä lakoaa myös satakunta mäyrää?
Metsästäjäliiton Jahtimediassa pyyntikilpailuja peukutetaan, toki pyynnin tarvetta ja pyytäjien osaamista korostaen. Veikkaan kuitenkin, että yksi ihmisiä tapahtumassa kuohuttanut piirre on juuri eläinten tappamisella kisaaminen – se, ja tapahtuman irvokkaat trofeeposeeraukset.
Kun supikoirat ja minkit luokiteltiin haitallisiksi vieraslajeiksi, useampikin lausunnon antaja oli huolissaan siitä, että näitä eläimiä saa jatkossa pyydystää ilman metsästäjäntutkintoa. Uhkina nähtiin esimerkiksi eläimille aiheutettu kärsimys, taidottomuus lopettamisessa ja puutteellinen lajituntemus.
Kun tämä sitten yhdistetään jo muutenkin arveluttavaan tappamisen pelillistämiseen – sillä siitähän kilpailussa on kysymys – on käsissä katastrofin ainekset. Pessimistisin silmin katsoen Häijään tapahtumassa osallistujat olivat vähintään puoliammattilaisia, mutta minkkejä saatiin silti saaliiksi vajaa kourallinen ja toisaalta talviunisia mäyriä kylmeni lähes viidennes koko saaliista. Mitä tapahtuu, kun kisaamaan lähtevät amatöörit?
P.S. Pari vuotta vanhan uutisen mukaan muuten metsäkanalintujen suurin uhka on ilmastonmuutos. Ehkä sen torjumisesta voisi myös järjestää jonkinlaisen kilpailun.