Kauppalehden viikon luetuin uutinen kertoo, kuinka “Afrikan aavikolla käryää 200:aa miljoonaa autoa vastaava hiilidioksidipäästö”.
Itse uutinen on täysin sisällötön. Jopa niin sisällötön, että lainaan sen kokonaisuudessaan tähän:
Nature Communications -lehdessä julkaistun tiedon mukaan laajalta kuivuuden runtelemalta keskisen Afrikan trooppiselta alueelta Länsi-Etiopiassa ja Kongossa on vapautunut maapallon ilmakehään noin 1–1,5 miljardia tonnia CO2-päästöjä vuodessa. Määrä vastaa pyöreästi 200 miljoonan henkilöauton vuosipäästöjä.
Liikenteestä riippumattomista laajoista maasta lähtöisin olevista hiilidioksidipäästöistä on aiemmin raportoitu muun muassa Venäjän ikiroudan peittämien alueiden sulettua.
Nyt todetun päästön löysivät kaksi Nasan satelliittia.
Ensimmäisenä asiasta Suomessa kertoi TM.
Ikävä löytö – Afrikan aavikolla käryää 200:aa miljoonaa autoa vastaava hiilidioksidipäästö… (KL 15.8.2019)
Aihetta on Suomessa käsitellyt myös ainakin Tekniikan Maailma (linkki) sekä Maaseudun Tulevaisuus (linkki). TM:n uutinen on päivänselvästi Kauppalehden tärkein lähde – molemmissa kun toistuu sama virhe Kongosta päästöjen lähteenä.
Itse asiassa Kongo-joen laakso on jättimäinen hiilinielu, ja tutkimuksessa1 sen pohjoisosa mainitaankin alueen merkittävimpänä nieluna.
Merkillepantavaa Kauppalehden uutisessa – ja korostan, viikon luetuimmassa uutisessa – on, että syytä päästöille ei kerrota. Pääasia tuntuu olevan, että verrataan isoon määrään henkilöautoja ja korostetaan, että nyt ei ole kyse liikenteestä johtuvista päästöistä.
Ei autoja, ei tehtaita
Kauppalehden otsikossaan luoma mielikuva autottomasta ja tehtaattomasta aavikosta on tietenkin jännittävä mutta myös väärä. Tutkimuksessa mainitaan, että kahdella trooppisella alueella, Länsi-Etiopiassa ja läntisessä trooppisessa Afrikassa, on havaittu maalis-huhtikuussa merkittäviä hiilidioksidipäästöjä.
Jos nyt sitten katsotaan karttaa, läntiseen trooppiseen Afrikkaan kuuluu siis Guineanlahden pohjoisrannikko. Se tarkoittaa, että alue ei suinkaan ole Kongoa, vaan se kattaa sellaisia maita kuin Guinean, Norsunluurannikon, Ghanan ja Nigerian.
Tutkimus käsittelee Afrikan trooppista aluetta, joka sijaitsee siis käytännössä Saharasta etelään. Alue on käsittämättömän monimuotoinen ja sisältää useita kasvillisuustyyppejä. Google Mapsia katsoessa tutkimuksen kohteen tunnistaa satelliittikuvan vihreästä väristä. Väriä harvemmin yhdistetään aavikoihin.
Nigeria puolestaan on Afrikan väkirikkain valtio. Maassa asuu tällä hetkellä 200 miljoonaa ihmistä, ja ainakin toistaiseksi sen väkiluku kasvaa nopeasti; joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2050 Nigeriassa saattaa asua 400 miljoonaa ja vuosisadan lopussa jo 800 miljoonaa ihmistä. Se on Afrikan suurin öljyntuottaja. Väestön elintaso ei tietenkään ole samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta on maassa kuitenkin 12 miljoonaa autoa ja oletettavasti muutama tehdaskin.
Tutkimuksessa todetaan, että tuloksia arvioitaessa pitää olla varovainen “alle tuhannen kilometrin laajuisten alueiden tulkinnassa”. Tietämättömyyden suomalla varmuudella Kauppalehti kuitenkin julistaa, että autoja ja tehtaita tuolla alueella ei ainakaan ole.
Mistä päästöt johtuvat?
Kauppalehden uutinen synnyttää mielikuvan asumattomasta erämaasta, mutta mistä päästöissä itse asiassa on kysymys?
Tarkkaa tietoa ei ole, mutta tutkijat heittävät ilmoille muutamia vihjeitä. Länsi-Afrikan ja -Etiopian alueet, joilla hiilidioksidipäästöt kasvavat nettopositiivisiksi, ovat alueita, joiden maaperään on sitoutunut runsaasti hiiltä ja joissa maankäyttö on muuttunut merkittävästi. Päästöt ovat suurimmillaan maalis-huhtikuussa, jolloin alueella on kuumaa ja kuivaa. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi esitetään maaperän vahingoittumista (land degradation).
Mistä tuo vahingoittuminen sitten johtuu? Lähtökohtaisesti ihmisen toiminnasta – itse asiassa käsite viittaa määritelmällisesti nimenomaan ihmisen toimintaan.2 Tuota toimintaa voi sitten arvuutella, mutta oletettavasti rakentamisen, metsähakkuiden ja maatalouden kaltaiset tekijät ovat niitä paikallisia toimia, jotka maaperän laatuun vaikuttavat.
Jos asiaa katsotaan hiukan laajemmin, alkaa ilmastonmuutoksen viheliäinen ongelma hahmottua. Päästöt ovat suurimmillaan, kun alueella on kuumaa ja kuivaa – ja ilmastonmuutos lisää juuri sen kaltaisia ääri-ilmiöitä. En ole tutkija, mutta veikkaan, että trooppisen Afrikan ilmastonmuutosta kiihdyttävien kaasujen vapautumista edistää – ilmastonmuutos.
Tekniikan Maailma on yleisteknisyydestään huolimatta vahvasti myös autolehti. Maaseudun Tulevaisuudella on nimensä mukaisesti fokus maaseudulle tärkeissä asioissa. Molemmilla voi siis ajatella olevan intressejä uutisoida “luonnollisesta” ilmastorasituksesta. Nämä lehdet onnistuivat kuitenkin julkaisemaan suhteellisen tasapainoisen koosteen Nature Communicationsissa julkaistusta tutkimuksesta.
Kauppalehden uutinen sen sijaan näyttää siltä, että toimittaja on lukenut Tekniikan Maailman artikkelin ja päättänyt käyttää sitä propagandavälineenä. Kaikki viittaukset päästöjen mahdollisiin syihin on riivitty pois, ja päälle on pantu kevyen kolonialistisiin – ja virheellisiin – stereotypioihin perustuva otsikointi.
Uutisella ei ole minkäänlaista tiedonvälityksellistä virkaa; sen ainut tarkoitus tuntuu olevan korostaa, että päästöjä tulee muustakin kuin liikenteestä. Mainitsematta jää, että sillä tiedolla, mikä meillä alueesta on, merkittävänä tekijänä päästöissä lienee edelleen ihminen.
P.S. Vanha sananlasku sokeista kanoista pätee edelleen: verratessaan tropiikin päästöjä Siperian ikiroutaan Kauppalehden toimittaja tekee ehkä tarkoituksettomasti melkein osuvan rinnastuksen. Sulavasta ikiroudasta tosiaan vapautuu sekä hiilidioksidia että metaania. Arvatkaapa kaksi kertaa, mikä globaali ilmiö mahtaisi olla tämän sulamisen taustalla?
P.P.S. Päästöjä ei muuten löytänyt “kaksi Nasan satelliittia”, kuten Kauppalehti väittää, vaan satelliittidataa seulonut tutkijaryhmä. Toinen hiilidioksidia mittaavista satelliiteista oli Nasan OCO-2, toinen japanilainen GOSAT. Tämänkin virheen lehti kopioi Tekniikan Maailmasta.
1 Palmer et al: Net carbon emissions from African biosphere dominate pan-tropical atmospheric CO2 signal (Nat Commun 2019), doi:10.1038/s41467-019-11097-w
2 Johnson et al: Meanings of Environmental Terms (J Environ Qual 1997), doi:10.2134/jeq1997.00472425002600030002x