Eilen (14.3.) järjestettiin Yleis­radion ensimmäinen suuri vaali­keskustelu. Studioon oli kerätty yhdeksän edus­kunta­puolueen puheen­johtajat keskustelemaan kansan mieltä polttelevista asioista.

Ei kuitenkaan niistä asioista sen enempää, sillä… yhdeksän? Tarkka­silmäinen politiikan seuraaja on saattanut huomata, että edus­kunnassa istuu 11 edus­kunta­ryhmää, ja niissä on edustettuna kymmenen eri puoluetta – Liike Nyt kun ei ole puolue.

Yksi on siis joukosta poissa: Paavo Väyrynen (tl) istuu edus­kunnassa, mutta vaali­tenttiin tähti­liikettä ei päästetty. Ja sehän luonnollisesti Väyrystä sapettaa.

Ja kyllä, kyllä se sapettaa vähän minuakin.

Etu­risti­riita hallinnossa

Väyrynen teki tammi­kuussa edus­kunnan oikeus­asia­miehelle kantelun Yleis­radion vaali­ohjelmista, kun oli käynyt ilmi, että seitsemän tähden liikettä ei kohdella samalla tavoin kuin muita edus­kunta­puolueita. Uuden Suomen artikkeliin on tiivistetty Ylen perusteet:

Yleis­radion pää­toimittaja Jouko Jokinen on perustellut ratkaisua Ylen hallinto­neuvoston päätöksellä sekä sillä, että “vaali­ohjelmista on tehtävä sekä toimituksen että erityisesti yleisön näkö­kulmasta hallittavia ja mahdollisimman laadukkaita”. Vaali­ohjelmien rakenteen kannalta yhdeksän puoluetta on yläraja, Jokinen linjasi edus­kunnan oikeus­asia­miehelle, jolle Väyrynen oli asiasta kannellut. Hänen mukaansa Ylessä on linjattu, että vaali­ohjelmiin osallistuvat puolueet, joilla on useampi kuin yksi kansanedustaja.

Tv:n vaali­tentit alkavat tänään – Paavo Väyrynen: “Sapettaa” (US 14.3.2019)

Päätöksen pohjalla on siis Yleis­radion hallinton­euvoston päätös:

Peri­aatteissa on esitetty muun muassa, että Yle lähtee vaalien ennakko-ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa siitä, että kaikkien rekisteröityjen puolueiden tulee saada tilaisuus esittää näkemyksiään radion ja television vaali­ohjelmissa sekä vaaleihin liittyvässä verkko­palvelussa. Edelleen hallinto­neuvoston hyväksymissä peri­aatteissa on esitetty, että radion ja television erilisissä puolue­kohtaisissa vaali­ohjelmissa edustettuina ovat edus­kunta­puolueet. Edus­kunnan ulko­puoliset puolueet pääsevät esittämään näkemyksiään erillisessä näiden puolueiden vaali­keskustelussa.

Puolueiden osallistuminen vaali­ohjelmiin (EOAK/622/2019)

Hallinto­neuvosto, kuten muistamme, on kansan­edustajista muodostuva elin, joka huolehtii Yleis­radion poliittisesta ohjauksesta. Ohjelma­sisällöt eivät sille varsinaisesti kuulu, mutta se on kuitenkin pitänyt erityis­oikeutenaan määritellä, miten vaaleja Ylessä käsitellään:

Erityisenä kysymyksenä hallinto­neuvosto päättää ennen edus­kunta-, euro­parlamentti- , kunnallis- ja tasa­vallan presidentin vaaleja järjestettävissä erityisissä vaali­ohjelmissa noudatettavista periaatteista puolue­lain 10 §:n mukaisesti ottaen huomioon ohjelmalliset näkökohdat.

Yleis­radion hallinnon ja ohjauksen kehitys 1926–2017. Kehitys­kaari edus­kunnan alaiseksi yhtiöksi (LVM 17/2017)

Nyt herää kysymys: miksi ihmeessä?

Edus­kunta­puolueiden jäsenistä muodostuva hallinto­neuvosto päättää suunta­viivat Ylen vaali­ohjelmistolle. Kuin sattuman oikusta suunta­viivat suosivat edus­kunta­puolueita.

Sanotaan se nyt ääneen: hallinto­neuvosto muodostuu kansan­edustajista, edus­kunnassa olevien puolueiden edustajista. Se, että nämä henkilöt päättävät vaali­ohjelmistosta millään tasolla, on aivan hillitön etu­risti­riita.

Irvokkaimmillaan tämä näkyy sinisen tulevaisuuden kohdalla. Puolue hukkuu virhe­marginaaliin, se on yli­päätään olemassa epä­demokraattisen kikkastelun mahdollistajana. Tuon kikkastelun ansiosta sillä on 17 kansan­edustajaa, joista viisi istuu ministereinä.

Tämä kääpiö­puolue saa ansiotonta julkisuutta joka ikinen päivä. Tämän lisäksi sillä on kuitenkin kaksi paikkaa Ylen hallint­oneuvostossa – puheen­johtaja Kimmo Kivelä ja Lea Mäkipää. Ja niinpä Sampo Terho patsastelee isojen puolueiden areenalla.

Edus­kunnan oikeus­asia­mies päätti, että Yleis­radion vaali­ohjelmien järjestelyssä ei ole mitään lain­vastaista tai sellaista velvollisuuden laimin­lyöntiä, jotka edellyttäisivät oikeus­asia­miehen toimen­piteitä. Oikeus­asia­mies on väärässä.

Päätös­valta lipsuu ulko­puolelle

Yleis­radio, kuten kaikki vakavasti otettavat suomalaiset mediat (terkkuja vain Suomen Uutisille), on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston sääntelyyn. Journalistin ohjeet ovat se ohje­nuora, jolla toiminnan kestävyyttä arvioidaan. Ohjeiden toinen kohta kuuluu:

2. Tiedon­välityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätös­valtaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulko­puolisille.

Journalistin ohjeet (JSN)

Hallinto­neuvosto ei ole osa toimitusta. Sillä ei pitäisi olla minkään­laista sanan­valtaa toimituksen valintoihin. Se, että pää­toimittaja Jouko Jokinen viittaa hallinto­neuvostoon on jo virhe itsessään.

Se, että tähtiliike rajataan pois, koska studiossa on vain yhdeksän penkkiä tai päivä­vuorot menevät solmuun, kuulostaa aika peijoonin tekaistulta syyltä. Ylen puolue­kannatus­mittauksista saattaisi hyvinkin löytyä journalistiset perusteet pudottaa osallistujien määrä kahdeksaan.

Mikään ei myöskään pakota järjestämään vaali­tenttejä siten, että pien­puolueet erotetaan isommista. Tätä ei pakota edes tuo hallinto­neuvoston linjaus, ja journalistisesti erityisesti Ylen voisi olla jopa perustellumpaa järjestää tenttinsä toisin.

Tasa­puolisuus­vaatimus ja sen vesittäminen

Yleis­radion kannalta tilanteen tekee kimurantiksi se, että vaali­uutisoinnissa Yle ei ole ainoastaan journalistinen toimija. Sen toimintaa säätelee myös puolue­laki.

Tasa­puolisuus­vaatimus

Valtion, kunnan ja kunta­yhtymän viran­omaisten sekä niiden määräämis­vallassa olevien yhteisöjen ja laitosten on kohdeltava kaikkia puolueita tasa­puolisesti ja yhden­mukaisia perusteita noudattaen.

Yleis­radio Oy voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaali­ohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkö­kohtia.

Puolue­laki 10 §

Pykälän toinen momentti lisättiin lakiin 1990-luvun alussa, sillä vaali­ohjelmista oli tullut suuren osallistuja­määrän takia liian hajanaisia. Asiaan liittyvä perustus­laki­valio­kunnan mietintö (PeVM 6/1992) esittää mahdollisiksi ohjelmallisiksi näkö­kohdiksi “ainakin puolueen suuruuden ja puolueen parlamentaarisen aseman”, mihin viitataan myös Väyrysen kantelusta tehdyssä oikeus­asia­miehen ratkaisussa.

Itse tosin rohkenen sanoa, että tässä yhteydessä perustus­laki­valio­kunnan ehdotuksilla saa heittää vesi­lintua. Tasa­puolisuuden vaatiminen on mainio ajatus, ohjelmalliset perusteetkin vallan ok, mutta niiden perusteiden pitää kyllä kummuta Yleis­radiosta itsestään, ei perustus­laki­valio­kunnasta. Vasta­lauseessaan Paavo Nikula (vihr) osuu naulan kantaan:

Parhaalla tahdollakaan en voi olla tulkitsematta valio­kunnan enemmistön kannan­ottoja niin, että jätetään mahdolliseksi jakaa ns. suuri vaali­keskustelu esi­merkiksi kahteen osaan, jossa toisessa olisivat uudet yrittäjät ja toisessa aikaisemmat edus­kunta­puolueet.

Perustus­laki­valio­kunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksestä laiksi puolue­lain 10 §:n muuttamisesta (PeVM 6/1992)

Tämä on ollut pitkälti tapa: on ollut edus­kunta­puolueiden vaali­keskustelu ja sitten toisena päivänä edus­kunnan ulko­puoliset puolueet omassa lasten pöydässään.

Yleisradion ohjelmalliset näkö­kohdat sanelevat, että vaalit käsitellään yhdeksän puolueen voimin.

Tällä kierroksella “suuri vaali­keskustelu” ei ole suuri ensinkään: koko koneisto on viritetty pönkittämään vakiintuneiden puolueiden asemaa. Suuri vaali­keskustelu on kyllä jaettu kahteen osaan, mutta molemmissa ovat esillä ainoastaan yhdeksän edus­kunta­puoluetta. Samat puolueet osallistuvat myös teema­keskusteluihin ilmastosta ja työstä. 12.4. keskustelevat yhdeksän puolueen nuoriso­järjestöt, ja samat puolueet ovat esillä selko­kielisessä vaali­keskustelussa sekä ruotsin­kielisessä vaali­keskustelussa. Ja totta kai kaikilla yhdeksällä puolueella on oma puolue­päivänsä.

Pien­puolueiden – sillä tällä kertaahan mukana on myös edus­kunta­puolue – vaali­tentti järjestetään toinen huhti­kuuta.

Eikä siinä vielä kaikki! Feministisen puolueen puheen­johtaja Katju Aron mukaan Yle päästää alueellisiin vaali­tentteihin vaali­liitoista ainoastaan yhden edustajan.

Mitä luulette, onko Satakunnan vaali­tentissä kokoomus vai RKP? Pääseekö Varsinais-Suomessa pöytään perus­suomalaiset vai kristillis­demokraatit? Edustaako Oulussa sininen tulevaisuus vai kansalais­puolue?

Muistutetaan vielä: puolue­lain mukaan Yleis­radion tulee kohdella puolueita tasa­puolisesti. Oikeus­asia­miehen mukaan puolue­lain vaatimus toteutuu, kunhan pien­puolueille tarjotaan jokin esiintymis­mahdollisuus. Vaali­kattaus on kuitenkin niin vino, että tämä näkemys on kestämätön.

Journalistista tuskailua

Ymmärrän toki Yleis­radion tuskaa. Puolue­rekisterissä on 19 puoluetta.

On selvää, että kaikille ei voi antaa yhtäläistä tilaa. On aivan perusteltua painottaa edus­kunta­puolueita. Pien­puolue­kentällä on monen­laista vipeltäjää.

Feministinen puolue Aron johdolla on noussut lyhyessä ajassa varteen­otettavaksi yhteis­kunnalliseksi keskustelijaksi. Piraatti­puolue ja erityisesti sen puheen­johtaja Petrus Pennanen kisaa näissä vaaleissa jo tosissaan ensimmäisestä kansan­edustaja­paikasta. Mutta sitten on Suomen kansa ensin, joka ei pysty edes päättämään, kuka sitä johtaa. On Väyrysen jäljiltä Kansalais­puolueen savuavat rauniot. Ja on se Seitsemän tähden liike, jossa samainen Väyrynen laskee 50 vuoden poliitikon uraa viemäriin.

Vaan onko tosiaan niin, että näitä puolueita ei voi missään päästää samaan pöytään yhdeksän suurimman kanssa? Että millään näistä puolueista ei ole mitään sanottavaa esimerkiksi teema­keskusteluihin? Että näillä puolueilla ei itsellään ole teemoja, jotka ansaitsisivat keskustelu­tilaisuuden isojen puolueiden kanssa?

Jumaliste, jos Aron tweetti pitää paikkansa, ollaan tilanteessa, jossa Yle pitää pien­puolueita niin merkityksettöminä, että ne pannaan edustamaan toisiaan.

Eihän tämä näin voi mennä.