Eilen (14.3.) järjestettiin Yleisradion ensimmäinen suuri vaalikeskustelu. Studioon oli kerätty yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajat keskustelemaan kansan mieltä polttelevista asioista.
Ei kuitenkaan niistä asioista sen enempää, sillä… yhdeksän? Tarkkasilmäinen politiikan seuraaja on saattanut huomata, että eduskunnassa istuu 11 eduskuntaryhmää, ja niissä on edustettuna kymmenen eri puoluetta – Liike Nyt kun ei ole puolue.
Yksi on siis joukosta poissa: Paavo Väyrynen (tl) istuu eduskunnassa, mutta vaalitenttiin tähtiliikettä ei päästetty. Ja sehän luonnollisesti Väyrystä sapettaa.
Ja kyllä, kyllä se sapettaa vähän minuakin.
Eturistiriita hallinnossa
Väyrynen teki tammikuussa eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Yleisradion vaaliohjelmista, kun oli käynyt ilmi, että seitsemän tähden liikettä ei kohdella samalla tavoin kuin muita eduskuntapuolueita. Uuden Suomen artikkeliin on tiivistetty Ylen perusteet:
Yleisradion päätoimittaja Jouko Jokinen on perustellut ratkaisua Ylen hallintoneuvoston päätöksellä sekä sillä, että “vaaliohjelmista on tehtävä sekä toimituksen että erityisesti yleisön näkökulmasta hallittavia ja mahdollisimman laadukkaita”. Vaaliohjelmien rakenteen kannalta yhdeksän puoluetta on yläraja, Jokinen linjasi eduskunnan oikeusasiamiehelle, jolle Väyrynen oli asiasta kannellut. Hänen mukaansa Ylessä on linjattu, että vaaliohjelmiin osallistuvat puolueet, joilla on useampi kuin yksi kansanedustaja.
Tv:n vaalitentit alkavat tänään – Paavo Väyrynen: “Sapettaa” (US 14.3.2019)
Päätöksen pohjalla on siis Yleisradion hallintoneuvoston päätös:
Periaatteissa on esitetty muun muassa, että Yle lähtee vaalien ennakko-ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa siitä, että kaikkien rekisteröityjen puolueiden tulee saada tilaisuus esittää näkemyksiään radion ja television vaaliohjelmissa sekä vaaleihin liittyvässä verkkopalvelussa. Edelleen hallintoneuvoston hyväksymissä periaatteissa on esitetty, että radion ja television erilisissä puoluekohtaisissa vaaliohjelmissa edustettuina ovat eduskuntapuolueet. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet pääsevät esittämään näkemyksiään erillisessä näiden puolueiden vaalikeskustelussa.
Puolueiden osallistuminen vaaliohjelmiin (EOAK/622/2019)
Hallintoneuvosto, kuten muistamme, on kansanedustajista muodostuva elin, joka huolehtii Yleisradion poliittisesta ohjauksesta. Ohjelmasisällöt eivät sille varsinaisesti kuulu, mutta se on kuitenkin pitänyt erityisoikeutenaan määritellä, miten vaaleja Ylessä käsitellään:
Erityisenä kysymyksenä hallintoneuvosto päättää ennen eduskunta-, europarlamentti- , kunnallis- ja tasavallan presidentin vaaleja järjestettävissä erityisissä vaaliohjelmissa noudatettavista periaatteista puoluelain 10 §:n mukaisesti ottaen huomioon ohjelmalliset näkökohdat.
Yleisradion hallinnon ja ohjauksen kehitys 1926–2017. Kehityskaari eduskunnan alaiseksi yhtiöksi (LVM 17/2017)
Nyt herää kysymys: miksi ihmeessä?
Sanotaan se nyt ääneen: hallintoneuvosto muodostuu kansanedustajista, eduskunnassa olevien puolueiden edustajista. Se, että nämä henkilöt päättävät vaaliohjelmistosta millään tasolla, on aivan hillitön eturistiriita.
Irvokkaimmillaan tämä näkyy sinisen tulevaisuuden kohdalla. Puolue hukkuu virhemarginaaliin, se on ylipäätään olemassa epädemokraattisen kikkastelun mahdollistajana. Tuon kikkastelun ansiosta sillä on 17 kansanedustajaa, joista viisi istuu ministereinä.
Tämä kääpiöpuolue saa ansiotonta julkisuutta joka ikinen päivä. Tämän lisäksi sillä on kuitenkin kaksi paikkaa Ylen hallintoneuvostossa – puheenjohtaja Kimmo Kivelä ja Lea Mäkipää. Ja niinpä Sampo Terho patsastelee isojen puolueiden areenalla.
Eduskunnan oikeusasiamies päätti, että Yleisradion vaaliohjelmien järjestelyssä ei ole mitään lainvastaista tai sellaista velvollisuuden laiminlyöntiä, jotka edellyttäisivät oikeusasiamiehen toimenpiteitä. Oikeusasiamies on väärässä.
Päätösvalta lipsuu ulkopuolelle
Yleisradio, kuten kaikki vakavasti otettavat suomalaiset mediat (terkkuja vain Suomen Uutisille), on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston sääntelyyn. Journalistin ohjeet ovat se ohjenuora, jolla toiminnan kestävyyttä arvioidaan. Ohjeiden toinen kohta kuuluu:
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Journalistin ohjeet (JSN)
Hallintoneuvosto ei ole osa toimitusta. Sillä ei pitäisi olla minkäänlaista sananvaltaa toimituksen valintoihin. Se, että päätoimittaja Jouko Jokinen viittaa hallintoneuvostoon on jo virhe itsessään.
Se, että tähtiliike rajataan pois, koska studiossa on vain yhdeksän penkkiä tai päivävuorot menevät solmuun, kuulostaa aika peijoonin tekaistulta syyltä. Ylen puoluekannatusmittauksista saattaisi hyvinkin löytyä journalistiset perusteet pudottaa osallistujien määrä kahdeksaan.
Mikään ei myöskään pakota järjestämään vaalitenttejä siten, että pienpuolueet erotetaan isommista. Tätä ei pakota edes tuo hallintoneuvoston linjaus, ja journalistisesti erityisesti Ylen voisi olla jopa perustellumpaa järjestää tenttinsä toisin.
Tasapuolisuusvaatimus ja sen vesittäminen
Yleisradion kannalta tilanteen tekee kimurantiksi se, että vaaliuutisoinnissa Yle ei ole ainoastaan journalistinen toimija. Sen toimintaa säätelee myös puoluelaki.
Tasapuolisuusvaatimus
Valtion, kunnan ja kuntayhtymän viranomaisten sekä niiden määräämisvallassa olevien yhteisöjen ja laitosten on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen.
Yleisradio Oy voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.
Pykälän toinen momentti lisättiin lakiin 1990-luvun alussa, sillä vaaliohjelmista oli tullut suuren osallistujamäärän takia liian hajanaisia. Asiaan liittyvä perustuslakivaliokunnan mietintö (PeVM 6/1992) esittää mahdollisiksi ohjelmallisiksi näkökohdiksi “ainakin puolueen suuruuden ja puolueen parlamentaarisen aseman”, mihin viitataan myös Väyrysen kantelusta tehdyssä oikeusasiamiehen ratkaisussa.
Itse tosin rohkenen sanoa, että tässä yhteydessä perustuslakivaliokunnan ehdotuksilla saa heittää vesilintua. Tasapuolisuuden vaatiminen on mainio ajatus, ohjelmalliset perusteetkin vallan ok, mutta niiden perusteiden pitää kyllä kummuta Yleisradiosta itsestään, ei perustuslakivaliokunnasta. Vastalauseessaan Paavo Nikula (vihr) osuu naulan kantaan:
Parhaalla tahdollakaan en voi olla tulkitsematta valiokunnan enemmistön kannanottoja niin, että jätetään mahdolliseksi jakaa ns. suuri vaalikeskustelu esimerkiksi kahteen osaan, jossa toisessa olisivat uudet yrittäjät ja toisessa aikaisemmat eduskuntapuolueet.
Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksestä laiksi puoluelain 10 §:n muuttamisesta (PeVM 6/1992)
Tämä on ollut pitkälti tapa: on ollut eduskuntapuolueiden vaalikeskustelu ja sitten toisena päivänä eduskunnan ulkopuoliset puolueet omassa lasten pöydässään.
Tällä kierroksella “suuri vaalikeskustelu” ei ole suuri ensinkään: koko koneisto on viritetty pönkittämään vakiintuneiden puolueiden asemaa. Suuri vaalikeskustelu on kyllä jaettu kahteen osaan, mutta molemmissa ovat esillä ainoastaan yhdeksän eduskuntapuoluetta. Samat puolueet osallistuvat myös teemakeskusteluihin ilmastosta ja työstä. 12.4. keskustelevat yhdeksän puolueen nuorisojärjestöt, ja samat puolueet ovat esillä selkokielisessä vaalikeskustelussa sekä ruotsinkielisessä vaalikeskustelussa. Ja totta kai kaikilla yhdeksällä puolueella on oma puoluepäivänsä.
Pienpuolueiden – sillä tällä kertaahan mukana on myös eduskuntapuolue – vaalitentti järjestetään toinen huhtikuuta.
Eikä siinä vielä kaikki! Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aron mukaan Yle päästää alueellisiin vaalitentteihin vaaliliitoista ainoastaan yhden edustajan.
Tämän linjauksen vielä ymmärrän. Sitä en, että Yle vaatii vaaliliitossa olevia puolueita valitsemaan keskuudestaan yhden puolueen, jonka tulee sitten edustaa vaalitenteissä kaikkien vaaliliiton puolueiden vaali- ja puolueohjelmia.
Mitä luulette, onko Satakunnan vaalitentissä kokoomus vai RKP? Pääseekö Varsinais-Suomessa pöytään perussuomalaiset vai kristillisdemokraatit? Edustaako Oulussa sininen tulevaisuus vai kansalaispuolue?
Muistutetaan vielä: puoluelain mukaan Yleisradion tulee kohdella puolueita tasapuolisesti. Oikeusasiamiehen mukaan puoluelain vaatimus toteutuu, kunhan pienpuolueille tarjotaan jokin esiintymismahdollisuus. Vaalikattaus on kuitenkin niin vino, että tämä näkemys on kestämätön.
Journalistista tuskailua
Ymmärrän toki Yleisradion tuskaa. Puoluerekisterissä on 19 puoluetta.
On selvää, että kaikille ei voi antaa yhtäläistä tilaa. On aivan perusteltua painottaa eduskuntapuolueita. Pienpuoluekentällä on monenlaista vipeltäjää.
Feministinen puolue Aron johdolla on noussut lyhyessä ajassa varteenotettavaksi yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi. Piraattipuolue ja erityisesti sen puheenjohtaja Petrus Pennanen kisaa näissä vaaleissa jo tosissaan ensimmäisestä kansanedustajapaikasta. Mutta sitten on Suomen kansa ensin, joka ei pysty edes päättämään, kuka sitä johtaa. On Väyrysen jäljiltä Kansalaispuolueen savuavat rauniot. Ja on se Seitsemän tähden liike, jossa samainen Väyrynen laskee 50 vuoden poliitikon uraa viemäriin.
Vaan onko tosiaan niin, että näitä puolueita ei voi missään päästää samaan pöytään yhdeksän suurimman kanssa? Että millään näistä puolueista ei ole mitään sanottavaa esimerkiksi teemakeskusteluihin? Että näillä puolueilla ei itsellään ole teemoja, jotka ansaitsisivat keskustelutilaisuuden isojen puolueiden kanssa?
Jumaliste, jos Aron tweetti pitää paikkansa, ollaan tilanteessa, jossa Yle pitää pienpuolueita niin merkityksettöminä, että ne pannaan edustamaan toisiaan.
Eihän tämä näin voi mennä.