Kuka vastaa Veikkauksen vastuullisuudesta?

Seura julkaisi pari viikkoa sitten artikkelin, jossa paljastettiin Veikkauksen peli­automaattien sijoittelun keskittyvän vähä­osaisten asuin­alueille.

Lehti sai julkisuus­lain nojalta Veikkaukselta aineiston, jossa kerrotaan peli­automaattien sijoittelusta. Tämä aineisto luovutettiin sitten tutkija­ryhmälle, joka analysoi sijoittelusta trendejä. Lopputulos on ehkä jossain määrin yllättävä: Seuran mukaan automaatit keskittyvät alueille, missä on matalimmat tulot, alhaisin koulutus­aste ja korkein työttömyys­aste. Samaan johto­päätökseen päädyttiin myös Helsingin Sanomien tilasto­analyysissä.

Tästä heränneenä Veikkauksen hallinto­neuvosto pyysi yhtiön johdolta selvitystä asiasta. Selvitys on nyt saatu ja hallinto­neuvosto keskustelun käynyt: mitään ongelmaa ei ole.

Hallintoneuvosto vastuun vartijana

Veikkaus on manner­suomalainen monopoli, jonka omistaa kokonaan valtio, ja jonka toimintaa valvoo hallinto­neuvosto.

Veikkaus Oy on valtion kokonaan omistama osake­yhtiö.

Yhtiön tehtävänä on harjoittaa raha­peli­toimintaa siten, että raha­peleihin osallistuvien oikeus­turva taataan, väärin­käytökset ja rikokset pyritään estämään sekä pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ehkäistään ja vähennetään.

Yhtiöllä on hallinto­neuvosto. Hallinto­neuvoston tehtävänä on seurata ja valvoa, että yhtiö harjoittaa raha­peli­toimintaa 2 momentissa säädetyllä tavalla, sekä tukea yhtiön ja sen sidos­ryhmien välistä yhteis­työtä.

Arpajaislaki 12 § 1.–3. mom.

Pykälästä voi lukea häivähdyksiä Euroopan Unionin vaikutuksesta. EU:n alueella nimittäin palveluita voi lähtö­kohtaisesti tarjota yli rajojen, ja tuota vapautta voidaan rajoittaa vain hyväksyttävästä syystä. Tällaiseksi syyksi on raha­pelien osalta katsottu muun muassa “kuluttajien suojelu, ongelma­pelaamisen ehkäiseminen ja ala­ikäisten suojelu sekä rikollisuuden ja petosten torjunta”. Veikkauksen monopoli perustuu tähän.

Liiketalous ennen vastuuta

Tätä vastuullisuuden taustaa vasten on jokseenkin hämmästyttävää lukea hallinto­neuvoston puheen­johtajan Ilkka Kanervan (kok) kommentteja peli­automaattien sijoittelusta. Kanervan mukaan sosio­ekonominen tausta ei ole sijoittelu­peruste:

Kanervan mukaan Veikkauksen raha­pelejä ei sijoiteta ihmisten sosio­ekonomisen taustan perusteella, vaan asiakas­määrät ja isot kauppa­keskukset ovat erityinen kohdealue automaateille.

“Peli­automaatteja sijoitellaan ihmis­virtojen mukaan ja haja­sijoittamisen peri­aatteella. Automaatti­pelejä on voitava pelata kattavasti koko maassa, ei ainoastaan kauppa­keskuksissa vaan myös haja-asutus­alueilla. Se on myös linjana, että mitään kasino­keskuksia ei havitella”, Kanerva sanoo Keski­suomalaiselle.

“Veikkauksen johto sai hallinto­neuvostolta puhtaat paperit raha­peli­automaattien sijoittelusta” (KSML 19.2.2018)

Kanervan mukaan heikompi­tuloisilla tulee olla oikeus pelata peli­koneita asuinalueellaan. On ehkä jossain määrin liikuttavaa, että juuri tämä on se oikeus, josta nykyisen hallituksen edustaja ei ole valmis leikkaamaan.

Helsingin Sanomissa Kanerva toistaa hallinto­neuvoston kannan vielä suoremmin:

“Kävimme asiasta laajan keskustelun. Kenenkään toimesta ei tullut esiin mitään sellaista, jota olisi pitänyt lähteä muuttamaan”, kertoo Veikkauksen hallinto­neuvoston puheen­johtaja, kansan­edustaja Ilkka Kanerva (kok).

Hän sanoo hallinto­neuvoston pitävän nykyistä linjausta “vastuullisena ja liike­taloudellisesti perusteltuna”.

[…]

“Sijoittelussa katsotaan, missä ihmiset kulkevat. Jos ajattelee esimerkiksi kauppa­keskus Itistä, niin jokainen ymmärtää, että siellä on valtavat ihmis­määrät joka päivä. Totta kai siellä on silloin myös peli­automaatteja”, Kanerva sanoo.

“Sosio­ekonominen puoli ei ole tässä missään roolissa. Se on maailman lapsellisin ajatus, että Veikkaus hakisi sellaisia asioita.”

“Veikkauksen hallinto­neuvosto hyväksyy raha­peli­automaattien sijoittelun…” (HS 19.2.2018)

Erityisen olennaista on kyetä osoittamaan, että kansallinen järjestelmä ehkäisee ja vähentää raha­peli­haittoja tehokkaasti.

Hallituksen esitys arpajais­lain muutoksesta; kuvaus yksin­oikeus­järjestelmän EU-oikeudellisesta arvioinnista. (HE 132/2016)

Tokihan jokainen ymmärtää ihmis­virrat, mutta Kanervalla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, mitä vastuullisuus ja sen valvominen tarkoittaa.

Hänen kommenttinsa ovat keskenään räikeässä – vaikkakin luultavasti tarkoituksettomassa – risti­riidassa. Jos “sosio­ekonominen puoli ei ole missään roolissa”, ei toimintakaan voi olla kovin vastuullista. Ajatus, että monopoli­asemassa toimiva yhtiö voi tehdä päätöksiään etu­päässä liike­taloudellisilla perusteilla on, Kanervan sanoja lainaten, “maailman lapsellisin ajatus”.

Vastuu pintaa syvemmästä

Veikkauksen vara­toimitus­johtaja Veli-Pekka Nummi­koski sanailee tiedotteessaan samaan tapaan kuin Kanerva.

Pelejä koskevat sijoitus­päätökset tehdään täysin samojen kriteerien mukaan kaikkialla Suomessa. Sijoittumista ei ohjata alueen sosio­ekonomisen aseman mukaan eli automaatteja ei sijoiteta erityisesti hyvä- tai huono­tuloisille alueille.

Automaatit sijoitetaan vastuullisesti (Veikkaus 16.2.2018)

Nummi­koski perustelee käytäntöä myös sillä, että automaattien haja­sijoituksella on pitkät perinteet, niiden merkitys on vähenemään päin, ja ne ovat merkittävä tulon­lähde kaupoille, joihin ne sijoitetaan. Mikään näistä ei ole erityisen vastuullinen perustelu.

Nummi­kosken mukaan sijoittelua ohjaavat “ensi­sijaisesti liike­taloudelliset peri­aatteet, vastuullisuus ja kumppanien yhden­vertainen kohtelu”. Ainut käytännön esimerkki vastuullisuudesta Nummi­kosken kirjoituksessa on kuitenkin pelaajan pakollinen tunnistautuminen automaatilla – ja sekin tulee voimaan ehkä vuonna 2023.

Professori Pekka Sulkusen johtaman ryhmän alku­vuodesta julkaistussa selvityksessä todettiin, että pelit ovat nimenomaan sosio­ekonominen ongelma:

Tutkimuksesta ilmenee, että hyvin pieni joukko pelaajista tuottaa jättimäisen osuuden raha­pelien tuotoista. Havainto pätee myös Suomessa.

“Tämä pieni porukka koostuu suureksi osaksi köyhistä, mielen­terveys­ongelmaisista ja sairaista, joilla on muitakin riippuvuuksia.”

“Raha­pelaaminen on tulon­siirtoa köyhiltä…” (HS 25.10.2017)

Sekä Kanerva että Nummi­koski vakuuttelevat lausunnoissaan, että automaatteja ei sijoiteta sosio­ekonomisin perustein. He ovat kuitenkin ymmärtäneet asian väärin, joten väännetään asia rauta­langasta: vastuullisuus edellyttää, että myös nämä seikat otetaan huomioon.

Seuran haastatteleman THL:n tutkija Jani Selinin mukaan automaattien keskittyminen haavoittuville alueille on havaittu muun muassa Saksassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Kanadassa. Aivan mahdotonta tämän ilmiön tunnistaminen ja siihen varautuminen ei siis olisi ollut. Nyt Veikkauksen datan perusteella on tehty ja julkistettu analyysejä kaksin kappalein. Niiden heikkouksia ja vahvuuksia voidaan arvioida, mutta olisi erikoista, jos Veikkaus ei asiaan tämän kummemmin reagoisi.

Veikkauksen hallinto­neuvostossa on 13 puolueiden edustajaa, 13 Veikkauksen tuoton saajien edustajaa ja kaksi henkilöstön edustajaa. Tässä kokoonpanossa vastuullisuus­valvonnan voi olettaa lankeavan juuri puolueiden edustajille. Kommenttiensa perusteella ainakaan Kanervasta ei siihen kuitenkaan ole.

P.S. THL:n rahapeli- ja päihde­asiantuntijoiden ryhmä esitti marraskuussa raha­peli­automaattien saatavuuden vähentämistä. THL:llä ei kuitenkaan ole edustajaa Veikkauksen hallinto­neuvostossa.

comments powered by Disqus