Maaseudun tulevaisuus uutisoi torstaina 1.2.2018 tutkimuksesta1, jossa mallinnetaan vegaaninen Yhdysvallat. Kun ravitsemus­suosituksissa suositellaan kasvis­pohjaista ruokavaliota, tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten ravitsemukselle ja kasvi­huone­kaasuille kävisi, jos tuotanto­eläimet poistettaisiin yhtälöstä.

Ja eihän siinä hyvin käynyt.

Arvostetussa maa­talous­yliopistossa Arizonan yli­opistossa tehdyn tutkimuksen loppu­tulos onkin, että siirtyminen täysin kasvis­peräiseen ruoka­valioon vähentäisi päästöjä vain 2,6 prosentilla.

Lisäksi täysin kasvi­peräiseen ruoka­valioon siirtymisen jälkeen kaikki amerikkalaiset eivät saisi ravinnostaan riittävästi kalsiumia ja A- tai B12-vitamiinia.

Tutkimuksen yllättävä tulos: Täysin kasvi­peräinen ruoka­valio laskee päästöjä vain muutamalla prosentilla (Maaseudun tulevaisuus 1.2.2018)

Tuntuu jossain määrin tarkoitus­hakuiselta nostaa kalsiumin puutos ingressiin ja olla huolissaan kasvis­syöjien vitamiinien saannista. Samainen tutkimus nimittäin toteaa, että Yhdys­valtain maa­talouden tarjoama nykyinen ruokavalio ei tarjoa riittävästi D-vitamiinia, E-vitamiinia, K-vitamiinia ja koliinia.

On myös syytä korostaa, että tutkimuksessa ei tutkita kasvis­ruoka­valiota. Siinä tutkitaan hypoteettista maa­talouden mallia, jossa nyky-Yhdys­valloista on poistettu eläimet, ja muuten jatketaan osapuilleen niin kuin ennenkin.

Miten malli on tehty?

Tutkimuksessa ei tutkita kasvi­ssyöntiä. Siinä tutkitaan hypoteettista maa­taloutta.

Tutkimuksessa lähdetään siis siitä ajatuksesta, että Yhdys­valtain maa­taloudesta poistetaan eläimet ja keskitytään sen sijaan kasveihin. Ravitsemusta on arvioitu hehtaari­mitalla: otetaan kaikki, mitä Yhdys­valloissa tuotetaan, ja lasketaan sitten, kuinka monelle ihmiselle ravinto­aineet riittävät.

Korostan siis vielä erikseen: Maa­seudun tulevaisuuden mainitsema kalsiumin ja vitamiinien puute liittyy suoraan siihen, mitä viljely­kasveja Yhdys­valloissa tällä hetkellä kasvatetaan. Kyse ei ole yhdys­valtalaisten ihmisten todellisesta ruoka­valiosta, ei tyypillisen kasvis­syöjän ruoka­valiosta, eikä todellakaan suomalaisen kasvis­syöjän ruoka­valiosta. Kyse on maa­talous­tuotannosta.

Miten mallinnus sitten tehtiin? Se tehtiin poistamalla maa­talouden yhtälöstä eläimet ja tekemällä joukko oletuksia. Tässä muutamia:

  • Kaikki eläinten käyttämä vilja tulee ihmisten ravinnoksi
  • Kaikki eläinten käytössä ollut viljely­kelpoinen maa otetaan viljely­käyttöön
  • Viljely­kasvit täyttävät maan siinä suhteessa, missä niitä nykyisin viljellään
  • … paitsi, että hedelmiä ja vihanneksia ei kasvatettaisi juuri sen enempää kuin nykyäänkään
  • Tästä maan­käytöstä johdetaan sitten ruuan­tuotanto, josta johdetaan edelleen “optimoitu ruoka­valio”

Lopputulos on kieltämättä aika jännittävä.

Paperin hypoteettisessa mallissa Yhdys­valloissa tuotettaisiin valtavat määrät maissia ja semi­poskettomasti soijaa – sillä niitä kasvatetaan nykyään, ja eläimiltä vapautuisi maa­pinta-alaa. Hedelmiä ja vihanneksia ei lisättäisi samassa suhteessa, sillä tutkijat ovat markkina-idealisteja: paperi olettaa vihannes- ja hedelmä­tuotannon olevan käytännössä tapissa, koska niitä joudutaan tuomaan ulko­mailta, vaikka niistä saisi paremman tuoton kuin viljasta.

Niinpä optimaalisen kasvis­syöjän ravinto on paperissa 78–85-prosenttisesti viljaa – oletettavasti maissia – lopun jakaantuessa hiukan vaihdellen hedelmien, vihannesten ja palko­kasvien ynnä pähkinöiden kesken. En ole aivan varma, mutta minun korvaani tämä ei ihan kuulosta ravitsemus­suositusten mukaiselta.

Jotta tutkimuksessa on saatu edes jotenkin vertailu­kelpoisia tuloksia, se vetää mutkat kovin suoriksi. Jos maa­taloudesta poistetaan kaikki eläin­peräinen, ei todellisuudessa ole mitään syytä olettaa, että kaikki maa-ala käytetään viljelyyn. Vielä vähemmän on syytä olettaa, että tuolla maalla viljeltäisiin samoja tuotteita samoissa suhteissa kuin ennenkin. Olisi kummallista, jos maan­viljelys­tuotteiden maahan­tuonti jatkuisi täsmälleen saman­laisena kuin eläin­peräisen maa­talouden aikaan – mutta silti näin yksin­kertaisuuden vuoksi oletetaan.

Ja lopulta: jos tutkijoiden mukaan markkinat ohjaavat hedelmien tuotannon optimi­tasolle, on aivan päätöntä kuvitella, että ne eivät ohjaisi maa­talouden rakennetta hiton kauas tutkimuksessa kuvitellusta. Jos tutkimuksen lopputulos on, että siinä mallinnettu ruoka­valio on ravitsemuksellisesti kestämätön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ei paperin näkemystä kasveihin keskittyvästä maa­taloudesta voi pitää oikein millään tasolla uskottavana.

Entäpä kasvihuonepäästöt

Maaseudun tulevaisuuden kuvaus kasvi­huone­päästöjen muutoksesta kaipaa ehkä erikseen purkamista.

Laskelmien perusteella maa­talouden suorat kasvi­huone­kaasu­päästöt laskisivat 28 prosenttia.

Päästöjen määrä väheni toki merkittävästi, mutta se oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin koti­eläinten osuus. Ne vastasivat mallin mukaan 49 prosentista maa­talouden päästöjä.

Kun tuotanto­eläimet poistettiin laskelmista, ei niiden mahdollista apua maa­talouden kierroissa voitu hyödyntää muutenkaan. Esimerkiksi eläinten lanta jouduttiin korvaamaan synteettisellä lannoitteella. Lisä­päästöjä aiheuttaisi eläinten puuttuessa myös se, että viljely­kasveille pitäisi raivata selvästi lisää viljely­alaa.

Arvostetussa maa­talous­yliopistossa Arizonan yli­opistossa tehdyn tutkimuksen loppu­tulos onkin, että siirtyminen täysin kasvis­peräiseen ruoka­valioon vähentäisi päästöjä vain 2,6 prosentilla.

Tutkimuksen yllättävä tulos: Täysin kasvi­peräinen ruoka­valio laskee päästöjä vain muutamalla prosentilla (Maaseudun tulevaisuus 1.2.2018)

On tosiaan totta, että tutkimuksen mukaan – ja korostettakoon vielä kerran, että artikkelissa esitellään siis täysin epä­uskottava maa­talous­järjestelmä – maa­talouden kasvi­huone­päästöt laskisivat 28 prosenttia. Totta on sekin, että tutkimuksessa arvioidaan eläinten osuuden maa­talouden päästöistä olevan 49 prosenttia.

Tuolle erotukselle annetaan tutkimuksessa kolme perustetta. Yksi on Maa­seudun tulevaisuudenkin tunnistama: synteettisen lannoitteen tuotanto aiheuttaa kasvi­huone­päästöjä. Toinen on, että aiemmin eläimille syötetty ihmis­ravinnoksi kelpaamaton jäte tuottaisi nyt osaltaan päästöjä.

Sen sijaan viljely­tilan raivaaminen on aivan puuta­heinää. Kolmas esitetty peruste on kyllä viljely­alan lisääntyminen, mutta kyse on eläimiltä vapautuneen viljelykelpoisen maan käyttämisestä. Tämä on koko tutkimuksen lähtö­kohta, joten sen kuvaaminen raivaus­tarpeeksi on vähintäänkin harhaan­johtavaa.

Loppu­tulos on, että maa­talouden kasvi­huone­päästöt laskisivat siis 28 prosenttia. Kun maa­talous nykyisellään tuottaa yhdeksän prosenttia Yhdysvaltain päästöistä, tämä tarkoittaisi kokonais­päästöjen vähenemistä 2,6 prosentti­yksiköllä. Lukuna tuo vähenemä olisi noin 180 miljoonaa tonnia hiili­dioksidia vuodessa – tai kolmisen kertaa koko Suomen kasvi­huone­kaasu­päästöt.

Tutkimuksessa on sinällään hyviä näkö­kulmia. Lanta on oiva lannoite. Märehtijät pystyvät hyödyntämään viljely­kelvotonta maata. Ruoka­valion rakentaminen vaatii moni­puolisuutta. Koko väestön ruokkiminen on eri asia kuin yksittäisten ihmisten ruoka­valio. Tuotanto­eläimet ovat tosiaan elimellinen osa nyky­maa­taloutta, eikä niiden korvaaminen käy nappia painamalla.

Tämä tutkimus kuitenkin skenaarioissaan tekee juuri niin. Se ei edes yritä kuvata sitä, mitä kasvis­syöntiin siirtynyt yhteis­kunta ja sen maa­talous voisi olla, tai mitä se toden­näköisesti olisi. Yhdys­valtain maa­talous­rakenteen perusteella saatuja tuloksia ei voi oikein siirtää Suomeen, mutta toisaalta tutkimuksen tulokset eivät ylipäätään ole siirrettävissä reaali­maailmaan.

Se, että Maaseudun tulevaisuus tekee aiheesta puoli­villaisen jutun ja poimii tutkimuksesta ainoastaan kasvis­syönnin kannalta negatiiviset seikat, kertoo kuitenkin enemmän lehden agendasta kuin itse tutkimuksesta.

P.S. Tutkimuksessa muuten varoitellaan pariin kertaan soijan syönnin mahdollisista haitallisista terveys­vaikutuksista. Ainut viite aiheesta on kuitenkin katsaukseen2, joka listaa ison nipun soijan sisältämien iso­flavonien positiivisia terveys­vaikutuksia.

1 White & Hall: Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture (PNAS 2017), doi:10.1073/pnas.1707322114

2 Zaheer & Akhtar: An updated review of dietary isoflavones: Nutrition, processing, bioavailability and impacts on human health (Crit Rev Food Sci Nutr 2015), doi:10.1080/10408398.2014.989958