Maaseudun tulevaisuus uutisoi torstaina 1.2.2018 tutkimuksesta1, jossa mallinnetaan vegaaninen Yhdysvallat. Kun ravitsemussuosituksissa suositellaan kasvispohjaista ruokavaliota, tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten ravitsemukselle ja kasvihuonekaasuille kävisi, jos tuotantoeläimet poistettaisiin yhtälöstä.
Ja eihän siinä hyvin käynyt.
Arvostetussa maatalousyliopistossa Arizonan yliopistossa tehdyn tutkimuksen lopputulos onkin, että siirtyminen täysin kasvisperäiseen ruokavalioon vähentäisi päästöjä vain 2,6 prosentilla.
Lisäksi täysin kasviperäiseen ruokavalioon siirtymisen jälkeen kaikki amerikkalaiset eivät saisi ravinnostaan riittävästi kalsiumia ja A- tai B12-vitamiinia.
Tutkimuksen yllättävä tulos: Täysin kasviperäinen ruokavalio laskee päästöjä vain muutamalla prosentilla (Maaseudun tulevaisuus 1.2.2018)
Tuntuu jossain määrin tarkoitushakuiselta nostaa kalsiumin puutos ingressiin ja olla huolissaan kasvissyöjien vitamiinien saannista. Samainen tutkimus nimittäin toteaa, että Yhdysvaltain maatalouden tarjoama nykyinen ruokavalio ei tarjoa riittävästi D-vitamiinia, E-vitamiinia, K-vitamiinia ja koliinia.
On myös syytä korostaa, että tutkimuksessa ei tutkita kasvisruokavaliota. Siinä tutkitaan hypoteettista maatalouden mallia, jossa nyky-Yhdysvalloista on poistettu eläimet, ja muuten jatketaan osapuilleen niin kuin ennenkin.
Miten malli on tehty?
Tutkimuksessa lähdetään siis siitä ajatuksesta, että Yhdysvaltain maataloudesta poistetaan eläimet ja keskitytään sen sijaan kasveihin. Ravitsemusta on arvioitu hehtaarimitalla: otetaan kaikki, mitä Yhdysvalloissa tuotetaan, ja lasketaan sitten, kuinka monelle ihmiselle ravintoaineet riittävät.
Korostan siis vielä erikseen: Maaseudun tulevaisuuden mainitsema kalsiumin ja vitamiinien puute liittyy suoraan siihen, mitä viljelykasveja Yhdysvalloissa tällä hetkellä kasvatetaan. Kyse ei ole yhdysvaltalaisten ihmisten todellisesta ruokavaliosta, ei tyypillisen kasvissyöjän ruokavaliosta, eikä todellakaan suomalaisen kasvissyöjän ruokavaliosta. Kyse on maataloustuotannosta.
Miten mallinnus sitten tehtiin? Se tehtiin poistamalla maatalouden yhtälöstä eläimet ja tekemällä joukko oletuksia. Tässä muutamia:
- Kaikki eläinten käyttämä vilja tulee ihmisten ravinnoksi
- Kaikki eläinten käytössä ollut viljelykelpoinen maa otetaan viljelykäyttöön
- Viljelykasvit täyttävät maan siinä suhteessa, missä niitä nykyisin viljellään
- … paitsi, että hedelmiä ja vihanneksia ei kasvatettaisi juuri sen enempää kuin nykyäänkään
- Tästä maankäytöstä johdetaan sitten ruuantuotanto, josta johdetaan edelleen “optimoitu ruokavalio”
Lopputulos on kieltämättä aika jännittävä.
Paperin hypoteettisessa mallissa Yhdysvalloissa tuotettaisiin valtavat määrät maissia ja semiposkettomasti soijaa – sillä niitä kasvatetaan nykyään, ja eläimiltä vapautuisi maapinta-alaa. Hedelmiä ja vihanneksia ei lisättäisi samassa suhteessa, sillä tutkijat ovat markkina-idealisteja: paperi olettaa vihannes- ja hedelmätuotannon olevan käytännössä tapissa, koska niitä joudutaan tuomaan ulkomailta, vaikka niistä saisi paremman tuoton kuin viljasta.
Niinpä optimaalisen kasvissyöjän ravinto on paperissa 78–85-prosenttisesti viljaa – oletettavasti maissia – lopun jakaantuessa hiukan vaihdellen hedelmien, vihannesten ja palkokasvien ynnä pähkinöiden kesken. En ole aivan varma, mutta minun korvaani tämä ei ihan kuulosta ravitsemussuositusten mukaiselta.
Jotta tutkimuksessa on saatu edes jotenkin vertailukelpoisia tuloksia, se vetää mutkat kovin suoriksi. Jos maataloudesta poistetaan kaikki eläinperäinen, ei todellisuudessa ole mitään syytä olettaa, että kaikki maa-ala käytetään viljelyyn. Vielä vähemmän on syytä olettaa, että tuolla maalla viljeltäisiin samoja tuotteita samoissa suhteissa kuin ennenkin. Olisi kummallista, jos maanviljelystuotteiden maahantuonti jatkuisi täsmälleen samanlaisena kuin eläinperäisen maatalouden aikaan – mutta silti näin yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan.
Ja lopulta: jos tutkijoiden mukaan markkinat ohjaavat hedelmien tuotannon optimitasolle, on aivan päätöntä kuvitella, että ne eivät ohjaisi maatalouden rakennetta hiton kauas tutkimuksessa kuvitellusta. Jos tutkimuksen lopputulos on, että siinä mallinnettu ruokavalio on ravitsemuksellisesti kestämätön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ei paperin näkemystä kasveihin keskittyvästä maataloudesta voi pitää oikein millään tasolla uskottavana.
Entäpä kasvihuonepäästöt
Maaseudun tulevaisuuden kuvaus kasvihuonepäästöjen muutoksesta kaipaa ehkä erikseen purkamista.
Laskelmien perusteella maatalouden suorat kasvihuonekaasupäästöt laskisivat 28 prosenttia.
Päästöjen määrä väheni toki merkittävästi, mutta se oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin kotieläinten osuus. Ne vastasivat mallin mukaan 49 prosentista maatalouden päästöjä.
Kun tuotantoeläimet poistettiin laskelmista, ei niiden mahdollista apua maatalouden kierroissa voitu hyödyntää muutenkaan. Esimerkiksi eläinten lanta jouduttiin korvaamaan synteettisellä lannoitteella. Lisäpäästöjä aiheuttaisi eläinten puuttuessa myös se, että viljelykasveille pitäisi raivata selvästi lisää viljelyalaa.
Arvostetussa maatalousyliopistossa Arizonan yliopistossa tehdyn tutkimuksen lopputulos onkin, että siirtyminen täysin kasvisperäiseen ruokavalioon vähentäisi päästöjä vain 2,6 prosentilla.
Tutkimuksen yllättävä tulos: Täysin kasviperäinen ruokavalio laskee päästöjä vain muutamalla prosentilla (Maaseudun tulevaisuus 1.2.2018)
On tosiaan totta, että tutkimuksen mukaan – ja korostettakoon vielä kerran, että artikkelissa esitellään siis täysin epäuskottava maatalousjärjestelmä – maatalouden kasvihuonepäästöt laskisivat 28 prosenttia. Totta on sekin, että tutkimuksessa arvioidaan eläinten osuuden maatalouden päästöistä olevan 49 prosenttia.
Tuolle erotukselle annetaan tutkimuksessa kolme perustetta. Yksi on Maaseudun tulevaisuudenkin tunnistama: synteettisen lannoitteen tuotanto aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Toinen on, että aiemmin eläimille syötetty ihmisravinnoksi kelpaamaton jäte tuottaisi nyt osaltaan päästöjä.
Sen sijaan viljelytilan raivaaminen on aivan puutaheinää. Kolmas esitetty peruste on kyllä viljelyalan lisääntyminen, mutta kyse on eläimiltä vapautuneen viljelykelpoisen maan käyttämisestä. Tämä on koko tutkimuksen lähtökohta, joten sen kuvaaminen raivaustarpeeksi on vähintäänkin harhaanjohtavaa.
Lopputulos on, että maatalouden kasvihuonepäästöt laskisivat siis 28 prosenttia. Kun maatalous nykyisellään tuottaa yhdeksän prosenttia Yhdysvaltain päästöistä, tämä tarkoittaisi kokonaispäästöjen vähenemistä 2,6 prosenttiyksiköllä. Lukuna tuo vähenemä olisi noin 180 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa – tai kolmisen kertaa koko Suomen kasvihuonekaasupäästöt.
Tutkimuksessa on sinällään hyviä näkökulmia. Lanta on oiva lannoite. Märehtijät pystyvät hyödyntämään viljelykelvotonta maata. Ruokavalion rakentaminen vaatii monipuolisuutta. Koko väestön ruokkiminen on eri asia kuin yksittäisten ihmisten ruokavalio. Tuotantoeläimet ovat tosiaan elimellinen osa nykymaataloutta, eikä niiden korvaaminen käy nappia painamalla.
Tämä tutkimus kuitenkin skenaarioissaan tekee juuri niin. Se ei edes yritä kuvata sitä, mitä kasvissyöntiin siirtynyt yhteiskunta ja sen maatalous voisi olla, tai mitä se todennäköisesti olisi. Yhdysvaltain maatalousrakenteen perusteella saatuja tuloksia ei voi oikein siirtää Suomeen, mutta toisaalta tutkimuksen tulokset eivät ylipäätään ole siirrettävissä reaalimaailmaan.
Se, että Maaseudun tulevaisuus tekee aiheesta puolivillaisen jutun ja poimii tutkimuksesta ainoastaan kasvissyönnin kannalta negatiiviset seikat, kertoo kuitenkin enemmän lehden agendasta kuin itse tutkimuksesta.
P.S. Tutkimuksessa muuten varoitellaan pariin kertaan soijan syönnin mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista. Ainut viite aiheesta on kuitenkin katsaukseen2, joka listaa ison nipun soijan sisältämien isoflavonien positiivisia terveysvaikutuksia.
1 White & Hall: Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture (PNAS 2017), doi:10.1073/pnas.1707322114
2 Zaheer & Akhtar: An updated review of dietary isoflavones: Nutrition, processing, bioavailability and impacts on human health (Crit Rev Food Sci Nutr 2015), doi:10.1080/10408398.2014.989958