Sain eilen yleisövihjeen tunteita herättävästä rahkapurkista. Mistä on kyse? No tästä:
Valio Luomu™ välipalarahka on luonnollinen ja hyvänmakuinen välipala, joka sisältää runsaasti marjaa ja hedelmää. Rahkan makeus tulee ainoastaan hedelmistä ja marjoista. Purutuntumaa tuovat hedelmien ja marjojen palat. Tämän laktoosittoman luomuvälipalan mukana tulee kätevä lusikka, joka mahdollistaa syömisen paikasta riippumatta.
Sinällään tässä ei ole mitään ongelmaa. Maustetut jogurtit, viilit ja rahkat tuppaavat olemaan sangen makeita rakennelmia, joten jos paketissa on pelkästään hedelmien luonnollinen sokeri, sehän on vallan positiivista.
| Ravintosisältö (100 g:ssa) | Välipalarahka | Hedelmäpommi |
|---|---|---|
| Energia kj | 322 | 298 |
| Energia kcal | 77 | 71 |
| Rasva g | 0,3 | 2 |
| Josta tyydyttynyttä g | 0,2 | 1,1 |
| Hiilihydraatit g | 11 | 9,8 |
| Josta sokereita g | 9,9 | 9,6 |
| Proteiini g | 7,4 | 3,4 |
| Suola g | 0,08 | 0,1 |
| Laktoosia g | 0 | 1 |
Vaan kun sitten katsotaan ravintosisältöä, tuo välipalarahka sisältää aika tarkkaan kymmenen prosenttia sokeria. Vähäsokerisemmaksi tuunattu klassikko Hedelmäpommi on itse asiassa piirun verran kevyempää kamaa.
Markkinoinnissa on kuitenkin merkittävä ero. Siinä, missä Hedelmäpommissa on “aiempaa vähemmän sokeria”, rahka sisältää vain “luontaista sokeria”. Ainesosaluetteloa tarkastellessa selviää, että rahkan toiseksi suurin ainesosa onkin rypälemehutiiviste.
Esimerkiksi suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ei lasketa hedelmien ja marjojen sokeria mukaan sokerin käyttöön. Syynä ei suinkaan ole se, että niissä sokeri olisi terveellistä; ruuansulatus ei erottele sokeria lähteen mukaan. Vitamiinit ja muut ravintoaineet sekä kuitu tekevät kuitenkin hedelmistä ja marjoista kokonaisuutena terveellistä syötävää, sokerista huolimatta.
Hedelmämehutiivisteestä voi olla yli puolet sokeria, mutta sen hyödyt ovat oleellisesti kokonaista hedelmää pienemmät. Sitä käyttäessään valmistaja voi kuitenkin puhua luontaisesta sokerista ja luoda mielikuvaa terveellisyydestä. Ei ihme, että joitakin vuosia sitten hedelmämehutiiviste oli Yhdysvaltain markkinoilla viidenneksi käytetyin makeutusaine.1
Vaikka kirjaimellisesti ottaen on totta, että “makeus tulee ainoastaan hedelmistä ja marjoista” – tai että tuote sisältää Arlan sanoin “vain hedelmien sokeria” – ei tavallisen taloussokerin lähdekään ole sokerijuurikasta kummempi.
Valio on ansiokkaasti kampanjoinut sokerin vähentämisen puolesta. Tuotteen makeuttaminen rypälemehulla on kuitenkin sokerin lisäämistä ihan siinä missä taloussokerikin. Tämän voisivat rehellisyyden nimissä myöntää myös valmistajat.
P.S. Mikä muuten “Valio Luomu™” -ilmaisussa tarkalleen ottaen on tavaramerkki? Valio yrityksen nimenä tietenkin on suojattu, mutta tekstinä luomu ei ole mitenkään erityisessä suojeluksessa.
P.P.S. Mehutiivisteen ja makeutuksen suhde ei tietenkään ole itsestäänselvä, sillä tiivisteellä voi olla muutakin käyttöä kuin makeutus. Tuoreehkossa tutkimuksessa todettiin, että mehu ei kovinkaan usein ole ainakaan ainut makeutusaine.2
Edit 3.10.2017: WHO määrittelee esimerkiksi hunajan ja hedelmämehun sokerin lisätyn sokerin rinnalla “vapaaksi sokeriksi”, jonka määrää tulisi vähentää. Omakin kielenkäyttöni yllä kaipaisi tämän suhteen tarkennusta, kiitos tarkkaavaiselle lukijalle huomautuksesta.
Mainitsin myös alunperin valmistajan voivan väittää, että tuotteeseen ei ole lisätty sokeria. Muotoilun suhteen kannattaa kuitenkin pitää kieli keskellä suuta, sillä moinen väite saattaa olla EY:n ravitsemusväiteasetuksen vastainen:
EI LISÄTTYJÄ SOKEREITA
Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty sokereita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty mono- tai disakkarideja tai muita elintarvikkeita, joita käytetään niiden makeuttavan vaikutuksen vuoksi. Jos sokeria on elintarvikkeessa luontaisesti, pakkauksessa olisi oltava myös seuraava merkintä: “SISÄLTÄÄ LUONTAISESTI SOKEREITA”.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (EY 1924/2006)
1 Ng et al: Use of caloric and non-caloric sweeteners in US consumer packaged foods, 2005–9 (J Acad Nutr Diet 2012), doi:10.1016/j.jand.2012.07.009
2 Popkin & Hawkes: The sweetening of the global diet, particularly beverages: patterns, trends and policy responses for diabetes prevention (Lancet Diabetes Endocrinol 2015), doi:10.1016/S2213-8587(15)00419-2