Sami Sundell
Sami Sundell
5 min read

Tags

Helsingin Sanomissa esitteli perjantaina 11.11. isän­päivää ennakoiden kokonaisen nipun suomalaisten mies­artistien elämä­kertoja Tauskista JVG:hen. Siinä yhteydessä julkaistiin myös näkökulma, jossa pohdiskeltiin isän­päivän kirja­kattauksen mies­voittoisuutta.

Tai eihän siinä mitään pohdiskeltu vaan lähinnä osoiteltiin ja kerrottiin isän­päivän olevan “perinteisten perhe­arvojen ja stereo­typioiden juhlaa”. Tämä on epäilemättä totta, mutta esitetyllä tulo­kulmalla ei ole mikään ihme, että Twitterissä kolumnia on jaettu saate­sanoilla “Väärin luettu”.

Kolumnista käy ilmi ihan aito huolenaihe: suomalaisten lukeminen on vähentynyt, ja erityisesti pojat lukevat koko ajan vähemmän. Valitettava tosi­asia kuitenkin on, että ei tätä trendiä ainakaan all male -kattauksesta puhumalla korjata.

Mitä miehet lukevat?

Kolumnissa viitataan Tilasto­keskuksen ajankäyttö­tutkimukseen, jonka mukaan miehet lukevat lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja, naiset laajemmalla skaalalla. Vaikka kyseinen vapaa-ajan tutkimus on vuodelta 2002, lista naisten ja miesten suosikki­kirjailijoista on mielenkiintoinen:

Naisten mielikirjailijat Miesten mielikirjailijat
Laila Hietamies Kalle Päätalo
Kaari Utrio Väinö Linna
Mika Waltari Arto Paasilinna
Agatha Christie J.R.R Tolkien
J.K. Rowling Mika Waltari
J.R.R. Tolkien Alistair McLean
Arto Paasilinna Ilkka Remes
Kalle Päätalo Stephen King
Danielle Steel Veikko Huovinen
Leena Lehtolainen Reino Lehväslaiho

Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimus (linkki)

Miehet lukevat jännitystä, sota­romaaneja ja huumoria ja saavat isän­päivän kunniaksi hyllyynsä tuoreimman installaation Iijoki-sarjaa. Naiset lukevat laajemmin kaikkea – ainoana poikkeuksena sota-aiheiset kirjat ovat lähes pelkästään miesten lukemaa kirjallisuutta. Mielenkiintoisena yksityis­kohtana tutkimuksen mukaan enimmäkseen koti­maista kirjallisuutta lukevat ovat useimmiten miehiä.

Tutkimuksen kokonais­kuva lienee edelleen suurin piirtein kohdillaan. Kirjailija­lista lienee elänyt 15 vuoden aikana; Tuomas Kyrö on ehkä korvannut Veikko Huovisen, ja olisi suorastaan ihme, jos Sofi Oksasta ei mainittaisi uusinta­tutkimuksessa.

Kuka kirjoittaa ja kenelle

Aiemmin syksyllä ihmiset jakoivat Twitterissä listoja vaikuttavimmista kirjoista, ja kirjoitin tuolloin aiheesta. Kiinnitin huomiota sukupuoli- ja etnisyys­jakaumaan: kun listataan eniten mainintoja saaneet, vaikuttavimpien kirjojen kirjoittajat ovat valkoisia miehiä.

Twitterissä moni ihmetteli, kuka tekee kirjavalintoja sukupuolen perusteella. Tuskinpa kovin moni tekee. Ne valinnat tehdään alitajuisesti ja monesti huomaamatta.

On kyse sitten faktasta tai fiktiosta, kirjan matkalla kirjailijan päästä lukijan näppeihin on monta pysäkkiä, ja näistä monissa sukupuoli saattaa olla yhtenä vaikuttavana tekijänä. Hakematta tulee mieleen ainakin seuraavat vaiheet:

Kuka kirjoittaa mistäkin aiheesta.
Sukupuoli vaikuttaa edelleen esimerkiksi ammatin­valintaan, joka edelleen vaikuttaa tieto­kirjallisuudessa siihen, kuka ylipäätään aiheeseen tarttuu. Kauno­kirjallisuudessakin rooli­käsitykset saattavat vaikuttaa aihevalintoihin.
Kenen kirjoja kustannetaan.
Kustantajat toimivat portin­vartijoina valikoidessaan kirjoja julkaistavaksi, ja tämä valinta­prosessi saattaa vinoutua. Tuskin esimerkiksi syys­kuisessa kirjoituksessani mainitut scifi­kustantajat päättivät tietoisesti jättää mustien kirjailijoiden novellit julkaisematta. Niin kävi silti.
Kenen kirjoja promotoidaan.
Kenen ja kenelle kirjoja mainostetaan vaikuttaa tietysti siihen, mitä ihmiset lukevat. Tästä voi ottaa esimerkiksi vaikka nuo ajan­kohtaiset isänpäivä­mainokset tai Hesarin kirja-arvostelut.
Kenen kirjoja suositellaan.
Tuntevatko tuttavasi kirja­makusi? Tekevätkö he siitä suku­puoleen perustuvia oletuksia? Ehkä.

Lukija itse tekee tietenkin lopullisen valinnan, mutta sekin saattaa perustua värittyneisiin oletuksiin. Eräskin naispuolinen scifi­kirjailija valitteli taannoin ihmisten kuvittelevan hänen kirjoittavan romanttisia tarinoita – ja nehän tunnetusti levittävät tyttö­bakteereja.

Luultavasti kirjallisuudessakin miesten ja naisten kiinnostuksen kohteet ovat jossain määrin sukupuolittuneita. Voi myös olla, että miehen rooli koetaan edelleen sen verran tiukaksi, että perinteisen miehisiä aihevalintoja vahvistetaan mieskirjailijoilla.

Tämä kaikki on puhtaasti omaa yksityisajatteluani, mutta valtakunnan ykkös­lehdessä luulisi olevan enemmänkin paukkuja tämän sortin analyysiin. Havainto isän­päivän mies­kirjallisuudesta olisi ollut oiva tilaisuus pohtia kustannus­maailman rakenteita. Tämä tilaisuus jätettiin kuitenkin käyttämättä.

Suosituksia ruuvaamassa

Kolumni päättyy vaihto­ehtoisiin suosituksiin naisten kirjoittamista kirjoista. Vaikka kannatan ilman muuta perspektiivin laajentamista, enkä millään muodoin halua haukkua ehdotettuja kirjoja, en ole aivan varma, osuvatko ehdotukset kohdalleen.

Myönnän toki auliisti, että en ole lukenut ehdotetuista kirjoista ensimmäistäkään. Kylmiltään arvioituna Presidentti ja toimittaja sekä He olivat natseja kuulostavat erinomaisilta vaihto­ehdoilta varsinkin ikääntyvän isän kovaan pakettiin.

Kuka oikeasti uskoo, että kerran vuodessa Varekseen tarttuva isä ottaakin tänä vuonna luku­projektikseen lähiöstä kumpuavaa nyky­runoutta?

Kolumnissa kuitenkin maalataan kuvaa alati vähemmän lukevista pojista ja miehistä, jotka tarttuvat lähinnä tuttuun – ja “miehiseen” – kirjallisuuteen. Tätä taustaa vasten menee yliyrittämiseksi, jos isänpäivä­konttiin tarjotaan runokirjaa, maahan­muuttajien lapsista kertovaa nuorten­kirjaa tai nais­kolmikon elämää kuvaavaa historiallista romaania.

Jos siis huoli on nimenomaan suku­puolten välinen tasapaino isänpäivä­myynnissä, ehkä ehdotuksissa olisi kannattanut tyytyä hiukan hieno­varaisempaan kurssin muutokseen. Nais­näkökulma tuttuun genreen saattaisi sekin tuoda uutta virettä lahja­listalle.

Tässäpä siis muutama takakansi­tekstin ja arvioiden perusteella valittu vaihto­ehtoinen ehdokas isänpäiväkirjaksi:

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä
Tšekko­slovakian miehityksestä liikkeelle lähtevä Finlandia-ehdokas.
Pirjo Hassinen: Kalmari
Ajankohtainen satiiri populisti­poliitikosta ja kaapissa piilevistä luurangoista.
Karin Slaughter: Kahlittu
Psykologinen trilleri murha­tutkimuksesta.
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
Tekstiili­miljonääri pelkää henkensä edestä ja palkkaa pää­henkilö Hilja Ilveskeron henki­vartijakseen.
Outi Pakkanen: Peili
Anna Laine -sarjaan kuuluva dekkari, jossa uusperheen pidetty lapsi, viisi­vuotias Helmi katoaa.
Maija Haavisto: Adeno
2050-luvulle sijoittuva romaani peleistä ja flunssasta.

Ehkä sukupuoleen keskittymisen sijaan kestävämpi vaihtoehto olisi kuitenkin ollut pohtia, miksi miehet lukevat mitä lukevat – jos ylipäätään lukevat.

P.S. Tässä vaiheessa isänpäivää lahjan hankinnassa uhkaa tulla kiire. Ei hätää: kaikki yllä olevat kirjat saa myös sähköisinä.

P.P.S. Perinteisesti tämäntyylisissä suosituslistoissa on keskitytty tuoreisiin kirjoihin, joten itsekin valitsin listaan ainoastaan tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Vanhempia epäilemättä löytyy pilvin pimein lisää, alkuperäiskielellä luettuna järkyttävästi enemmän. Scifin ja fantasian ystäville suosittelen lämpimästi Octavia E. Butleria, N. K. Jemisiniä, Ann Leckietä tai vaikkapa Lois McMaster Bujoldia. Näistä itse kullakin on tuotannossaan runsain mitoin suorastaan maagisen loistavaa kirjallisutta.