Helsingin Sanomissa esitteli perjantaina 11.11. isänpäivää ennakoiden kokonaisen nipun suomalaisten miesartistien elämäkertoja Tauskista JVG:hen. Siinä yhteydessä julkaistiin myös näkökulma, jossa pohdiskeltiin isänpäivän kirjakattauksen miesvoittoisuutta.
Tai eihän siinä mitään pohdiskeltu vaan lähinnä osoiteltiin ja kerrottiin isänpäivän olevan “perinteisten perhearvojen ja stereotypioiden juhlaa”. Tämä on epäilemättä totta, mutta esitetyllä tulokulmalla ei ole mikään ihme, että Twitterissä kolumnia on jaettu saatesanoilla “Väärin luettu”.
Kolumnista käy ilmi ihan aito huolenaihe: suomalaisten lukeminen on vähentynyt, ja erityisesti pojat lukevat koko ajan vähemmän. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että ei tätä trendiä ainakaan all male -kattauksesta puhumalla korjata.
Mitä miehet lukevat?
Kolumnissa viitataan Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukseen, jonka mukaan miehet lukevat lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja, naiset laajemmalla skaalalla. Vaikka kyseinen vapaa-ajan tutkimus on vuodelta 2002, lista naisten ja miesten suosikkikirjailijoista on mielenkiintoinen:
| Naisten mielikirjailijat | Miesten mielikirjailijat |
|---|---|
| Laila Hietamies | Kalle Päätalo |
| Kaari Utrio | Väinö Linna |
| Mika Waltari | Arto Paasilinna |
| Agatha Christie | J.R.R Tolkien |
| J.K. Rowling | Mika Waltari |
| J.R.R. Tolkien | Alistair McLean |
| Arto Paasilinna | Ilkka Remes |
| Kalle Päätalo | Stephen King |
| Danielle Steel | Veikko Huovinen |
| Leena Lehtolainen | Reino Lehväslaiho |
Miehet lukevat jännitystä, sotaromaaneja ja huumoria ja saavat isänpäivän kunniaksi hyllyynsä tuoreimman installaation Iijoki-sarjaa. Naiset lukevat laajemmin kaikkea – ainoana poikkeuksena sota-aiheiset kirjat ovat lähes pelkästään miesten lukemaa kirjallisuutta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tutkimuksen mukaan enimmäkseen kotimaista kirjallisuutta lukevat ovat useimmiten miehiä.
Tutkimuksen kokonaiskuva lienee edelleen suurin piirtein kohdillaan. Kirjailijalista lienee elänyt 15 vuoden aikana; Tuomas Kyrö on ehkä korvannut Veikko Huovisen, ja olisi suorastaan ihme, jos Sofi Oksasta ei mainittaisi uusintatutkimuksessa.
Kuka kirjoittaa ja kenelle
Aiemmin syksyllä ihmiset jakoivat Twitterissä listoja vaikuttavimmista kirjoista, ja kirjoitin tuolloin aiheesta. Kiinnitin huomiota sukupuoli- ja etnisyysjakaumaan: kun listataan eniten mainintoja saaneet, vaikuttavimpien kirjojen kirjoittajat ovat valkoisia miehiä.
Twitterissä moni ihmetteli, kuka tekee kirjavalintoja sukupuolen perusteella. Tuskinpa kovin moni tekee. Ne valinnat tehdään alitajuisesti ja monesti huomaamatta.
On kyse sitten faktasta tai fiktiosta, kirjan matkalla kirjailijan päästä lukijan näppeihin on monta pysäkkiä, ja näistä monissa sukupuoli saattaa olla yhtenä vaikuttavana tekijänä. Hakematta tulee mieleen ainakin seuraavat vaiheet:
- Kuka kirjoittaa mistäkin aiheesta.
- Sukupuoli vaikuttaa edelleen esimerkiksi ammatinvalintaan, joka edelleen vaikuttaa tietokirjallisuudessa siihen, kuka ylipäätään aiheeseen tarttuu. Kaunokirjallisuudessakin roolikäsitykset saattavat vaikuttaa aihevalintoihin.
- Kenen kirjoja kustannetaan.
- Kustantajat toimivat portinvartijoina valikoidessaan kirjoja julkaistavaksi, ja tämä valintaprosessi saattaa vinoutua. Tuskin esimerkiksi syyskuisessa kirjoituksessani mainitut scifikustantajat päättivät tietoisesti jättää mustien kirjailijoiden novellit julkaisematta. Niin kävi silti.
- Kenen kirjoja promotoidaan.
- Kenen ja kenelle kirjoja mainostetaan vaikuttaa tietysti siihen, mitä ihmiset lukevat. Tästä voi ottaa esimerkiksi vaikka nuo ajankohtaiset isänpäivämainokset tai Hesarin kirja-arvostelut.
- Kenen kirjoja suositellaan.
- Tuntevatko tuttavasi kirjamakusi? Tekevätkö he siitä sukupuoleen perustuvia oletuksia? Ehkä.
Lukija itse tekee tietenkin lopullisen valinnan, mutta sekin saattaa perustua värittyneisiin oletuksiin. Eräskin naispuolinen scifikirjailija valitteli taannoin ihmisten kuvittelevan hänen kirjoittavan romanttisia tarinoita – ja nehän tunnetusti levittävät tyttöbakteereja.
Luultavasti kirjallisuudessakin miesten ja naisten kiinnostuksen kohteet ovat jossain määrin sukupuolittuneita. Voi myös olla, että miehen rooli koetaan edelleen sen verran tiukaksi, että perinteisen miehisiä aihevalintoja vahvistetaan mieskirjailijoilla.
Tämä kaikki on puhtaasti omaa yksityisajatteluani, mutta valtakunnan ykköslehdessä luulisi olevan enemmänkin paukkuja tämän sortin analyysiin. Havainto isänpäivän mieskirjallisuudesta olisi ollut oiva tilaisuus pohtia kustannusmaailman rakenteita. Tämä tilaisuus jätettiin kuitenkin käyttämättä.
Suosituksia ruuvaamassa
Kolumni päättyy vaihtoehtoisiin suosituksiin naisten kirjoittamista kirjoista. Vaikka kannatan ilman muuta perspektiivin laajentamista, enkä millään muodoin halua haukkua ehdotettuja kirjoja, en ole aivan varma, osuvatko ehdotukset kohdalleen.
Myönnän toki auliisti, että en ole lukenut ehdotetuista kirjoista ensimmäistäkään. Kylmiltään arvioituna Presidentti ja toimittaja sekä He olivat natseja kuulostavat erinomaisilta vaihtoehdoilta varsinkin ikääntyvän isän kovaan pakettiin.
Kolumnissa kuitenkin maalataan kuvaa alati vähemmän lukevista pojista ja miehistä, jotka tarttuvat lähinnä tuttuun – ja “miehiseen” – kirjallisuuteen. Tätä taustaa vasten menee yliyrittämiseksi, jos isänpäiväkonttiin tarjotaan runokirjaa, maahanmuuttajien lapsista kertovaa nuortenkirjaa tai naiskolmikon elämää kuvaavaa historiallista romaania.
Jos siis huoli on nimenomaan sukupuolten välinen tasapaino isänpäivämyynnissä, ehkä ehdotuksissa olisi kannattanut tyytyä hiukan hienovaraisempaan kurssin muutokseen. Naisnäkökulma tuttuun genreen saattaisi sekin tuoda uutta virettä lahjalistalle.
Tässäpä siis muutama takakansitekstin ja arvioiden perusteella valittu vaihtoehtoinen ehdokas isänpäiväkirjaksi:
- Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä
- Tšekkoslovakian miehityksestä liikkeelle lähtevä Finlandia-ehdokas.
- Pirjo Hassinen: Kalmari
- Ajankohtainen satiiri populistipoliitikosta ja kaapissa piilevistä luurangoista.
- Karin Slaughter: Kahlittu
- Psykologinen trilleri murhatutkimuksesta.
- Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
- Tekstiilimiljonääri pelkää henkensä edestä ja palkkaa päähenkilö Hilja Ilveskeron henkivartijakseen.
- Outi Pakkanen: Peili
- Anna Laine -sarjaan kuuluva dekkari, jossa uusperheen pidetty lapsi, viisivuotias Helmi katoaa.
- Maija Haavisto: Adeno
- 2050-luvulle sijoittuva romaani peleistä ja flunssasta.
Ehkä sukupuoleen keskittymisen sijaan kestävämpi vaihtoehto olisi kuitenkin ollut pohtia, miksi miehet lukevat mitä lukevat – jos ylipäätään lukevat.
P.S. Tässä vaiheessa isänpäivää lahjan hankinnassa uhkaa tulla kiire. Ei hätää: kaikki yllä olevat kirjat saa myös sähköisinä.
P.P.S. Perinteisesti tämäntyylisissä suosituslistoissa on keskitytty tuoreisiin kirjoihin, joten itsekin valitsin listaan ainoastaan tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Vanhempia epäilemättä löytyy pilvin pimein lisää, alkuperäiskielellä luettuna järkyttävästi enemmän. Scifin ja fantasian ystäville suosittelen lämpimästi Octavia E. Butleria, N. K. Jemisiniä, Ann Leckietä tai vaikkapa Lois McMaster Bujoldia. Näistä itse kullakin on tuotannossaan runsain mitoin suorastaan maagisen loistavaa kirjallisutta.