Perjantai-iltapäivällä vilisi Twitter-virrassani kaiken muun ohella keskustelu pakolaisuudesta. Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on hallintovaliokunnan matkalla tutustumassa EU:n Välimeren operaatioon.
Aiheesta herkesi keskustelu jo muutama päivä sitten, kun Yleisradio uutisoi suhteellisen kritiikittömästi hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerolan (ps) kuulumiset matkalta.
Muun muassa Suomen Pakolaisapu lyttäsi Eerolan tiedot lisääntyvistä pakolaismääristä ja turvallisista maista, ja Joonas Lyytinen (vihr) kirjoitti oivallisen avoimen kirjeen Eerolalle.
Jotta ei jäisi sellaista mielikuvaa, että kansanedustajan puheet ohitetaan, jos kyseessä ei ole persu, ajattelin dokumentoida argumenttini jälkipolville vähän 140 merkin pätkiä koherentimpaan muotoon.
Mikä se ongelma olikaan?
Itse osallistuin ohi vilistäneeseen keskusteluun siinä vaiheessa, kun Kärnä tunnisti ydinongelman:
Syyria on ihan selvä tapaus, mutta kiistätte nyt ydinongelman: keskisen Välimeren yli tullaan turval. maista.
Itse olisin kuvitellut, että turvapaikanhaussa – niin Välimerellä kuin muuallakin – ydinongelma ovat ne syyt, joiden takia liikkeelle lähdetään. Sodat, vainot, köyhyys, kurjuus, ilmastonmuutos… Kaikki näistä eivät ole perusteita pakolaisstatukselle, mutta ainakin omasta näkökulmastani ne ovat kiistatta ydinongelma.
Tilastojen lukua
Kärnä kehotti tutustumaan hänen kolmeen viimeisimpään blogikirjoitukseensa, joten minähän tutustuin.
Ensimmäisessä kirjoituksessaan Kärnä paaluttaa, kuinka syyrialaisia ei auteta Välimerellä, ja kuinka paikallisen UNHCR:n mukaan vain noin 30 % tulijoista on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Tämä kääntyy niin Kärnän kuin Eerolankin puheissa toistuvasti yleiseksi kuvaksi kaikista Eurooppaan pyrkijöistä. Seuraavassa kirjoituksessaan Kärnä ja toinen allekirjoittaja, kansanedustaja Juha Pylväs (kesk) puhuvatkin “siirtolaiskriisistä” alleviivatakseen, että eihän tänne mitään pakolaisia saavu.
UNHCR:n mukaan Välimeren yli tosin on tämän vuoden aikana saapunut 316 940 ihmistä, joista 28 prosenttia on lähtöisin Syyriasta. Kärnän mukaan tilasto on kuitenkin valheellinen:
On valheellista laskea Turkista Kreikkaan tapahtuvat ylitykset Välimeren liikenteeseen.
Kärnä on sekä oikeassa että väärässä – ja myönnän itse syyllistyneeni samaan mutta toisesta suunnasta. Oleellista nimittäin on, että UNHCR:n tilasto on koko vuodelta.
Kreikan kautta saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä nimittäin on romahtanut alkuvuoden jälkeen, ja samalla syyrialaisten osuus tulijoista on lähtenyt laskuun. Siihen on ihan syynsä, että Rajavartiolaitoksen Merikarhu vietti alkuvuoden Turkin ja Kreikan välisellä merialueella. Egeanmeri oli epätoivon meri, jossa ihmiset menettävät henkensä.
Painopiste Välimerellä on kuitenkin siirtynyt Italiaan, ja italialaiset isännät luonnollisesti ovat huolissaan tilanteesta.
Turvallinen maa
Kärnä toistaa twiiteissään useampaan kertaan, että 70 prosenttia Välimeren yli saapuvista saapuu turvallisista maista. Epäselväksi jää, mitä tämä tarkoittaa.
Ajatus “turvallisesta maasta” on oikopolku, joka voidaan haluttaessa tulkita hyvinkin poliittisesti – näillä sanankäänteillä Suomi kiristi keväällä turvapaikkakäytäntöään julistaen Irakin ja Somalian turvallisiksi. Turvapaikka perustuu kuitenkin Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja on lähtökohtaisesti henkilökohtainen. Kriteerejä voi lukea vaikkapa Maahanmuuttoviraston sivuilta:
Sinulle annetaan turvapaikka, jos oleskelet kotimaasi tai pysyvän asuinmaasi ulkopuolella siitä syystä, että sinulla on perusteltu syy pelätä siellä vainoa. Vainon syyn tulee olla alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Lisäksi edellytetään, että olet pelkosi vuoksi haluton turvautumaan kyseisen valtion suojeluun.
[…]
Jos turvapaikan saamisen edellytykset eivät täyty, sinulle voidaan myöntää turvapaikkahakemuksesi perusteella oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, eli toissijainen suojeluasema. Lupa voidaan myöntää, jos sinua uhkaa kotimaassasi tai pysyvässä asuinmaassasi kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus.
Lupa voidaan myöntää myös, jos et voi palata kotimaahasi tai pysyvään asuinmaahasi joutumatta vakavaan henkilökohtaiseen vaaraan siellä vallitsevan aseellisen selkkauksen vuoksi.
Kansainvälistä suojelua koskevat päätökset (Maahanmuuttovirasto)
Kuten aiemmin mainitsemani Lyytinen kirjoittaa, Suomi on myöntänyt turvapaikan tänä vuonna muun muassa yli 30 Venäjän kansalaiselle – samoin kuin muutamalle egyptiläiselle, makedonialaiselle, burundilaiselle ja yksittäiselle kuubalaiselle.
Yksiselitteistä turvallisten maiden listaa ei ole. Euroopan unionissa ollaan kyllä sellaista rakentamassa käytäntöjen yhtenäistämiseksi, mutta Välimeren yli saapuvia kansalaisuuksia tuolta listalta ei löydy – sille kun on ehdotettu Balkanin maita ja Turkkia.
Yksittäisillä mailla on toki omia listojaan, joihin EU:n ehdotuskin perustuu. Viime syksyltä peräisin olevalla listalla (PDF) vain kaksi maata – Bulgaria ja Iso-Britannia – pitävät esimerkiksi Nigeriaa turvallisena. Eritreaa tai Kärnän tilastosta löytyvää Pakistania ei mainita yhdenkään maan listoilla, Gambia on Ison-Britannian mukaan “turvallinen ainoastaan miehille”.
Ratkaisuja etsimässä
Kaiken kritiikin jälkeen on kuitenkin todettava, että Kärnällä on kirjoituksissaan pointti: Libyan tilanne on sekava, ja ihmissalakuljettajien toiminta pitäisi saada kuriin.
Kärnä ehdottaa pakolaisleirejä Marokkoon tai Tunisiaan ja turvapaikanhaun käynnistämistä sieltä. Sinällään Kärnän ehdottama menettely on jo olemassa – kiintiöpakolaiset poimitaan Suomeen suoraan leireiltä. Luulen, että halukkaita tulijoita löytyy nykyleireiltäkin.
Suuri kysymys kuuluukin, voisimmeko käyttää resurssejamme paremmin aidosti hädänalaisten auttamiseen? Minusta voisimme.
Syyrialaisia ei auteta Välimerellä (Mikko Kärnä 10.10.2016)
Kannattaa myös miettiä, mitä uusien leirien perustaminen käytännössä tarkoittaa.
Kuten todettua, liikenne Kreikan kautta on tyrehtynyt Turkin kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen. Eurooppa on luvannut ihmisoikeuksiltaan yhä horjuvammalle valtiolle miljardeja euroja tukea – ja nyt Turkki yrittää kiristää EU:lta viisumivapautta ja aikoo rakentaa muurin Syyrian rajalle. Syyrialaisten – Kärnän ja Eerolan “aidosti hädänalaisten” – osuus Eurooppaan saapuvista on laskenut, koska EU on ulkoistanut heidät Turkin hoidettavaksi. Onkohan tämä oikeasti tehokasta auttamista?
Aika tarkkaan kaikki toimijat tuntuvat olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että auttaminen Euroopassa on tehotonta resurssien käyttöä.
Ongelma ei kuitenkaan ratkea perustamalla leirejä Euroopan rajoille. Ehdotetut ratkaisut haiskahtavat vahvasti siltä, että niiden pääfunktio on estää epätoivottujen ihmisten saapuminen Eurooppaan. Tehokkaaksi leirittämistä ei voi kutsua – esimerkiksi maailman suurin pakolaisleiri, Dadaab Keniassa, on perustettu vuonna 1992. Siellä asuu 300 000 ihmistä ja jo kolmas sukupolvi pakolaisia.
Olen samaa [Amnestyn ja erilaisten pakolais-] järjestöjen kanssa samaa mieltä laillisten reittien luomisen tärkeydestä, mutta samaan aikaan kun näitä reittejä työperäiselle maahanmuutolle luodaan on varmistettava, että laittomat reitit tukitaan. Todellisuus on myös se, että kaikkia halukkaita emme voi koskaan tänne ottaa.
Orjakauppa 2.0 (Mikko Kärnä 14.10.2016)
Loppupeleissä työperäinen maahanmuutto tuskin on ongelma. Humanitaariselle maahanmuutolle Kärnä sen sijaan esittää kirjoituksissaankin lisäesteitä.
Esimerkiksi Suomi on käyttänyt tehokkaasti maantiedettä maahanmuuton esteenä – tämä kävi hyvin ilmi viime vuoden pakolaiskeskustelussa, jossa innolla vaadittiin Dublinin sopimuksen tiukkaa tulkintaa. Kärnän kauhistelemaa salakuljetusbisnestä osaltaan edistää Suomenkin vaatimus, jonka mukaan turvapaikkahakemus pitää tehdä Suomen valtion alueella.
Kärnä haluaa viestittää lähtömaihin, että Eurooppaan ei kannata tulla, Eerola puolestaan maalailee Ylellä piruja seinille Afrikan väestönkasvun muodossa. Molemmat kansanedustajat haluavat tarttua välittömiin ongelmiin välittömillä ratkaisuilla.
Ei se kuulkaa niin toimi. Millainen muuri Euroopan rajalle rakennetaankin, hädän kasvaessa siitä tullaan aivan varmasti yli. Palataan alussa esitettyyn ydinongelmaan: pitää edistää demokratiaa, vakautta, koulutusta, hyvinvointia. Hillitä ilmastonmuutosta.
Siinäpä sitä työsarkaa.
P.S. Kiitos kuitenkin edustaja Kärnälle keskustelusta – Twitterissä väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri ja toiston määrä valtava, joten kansanedustajan osallistuminen on aina kunnioitettavaa.
P.P.S. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok) ehdotti muuten eilen, että pakolaisia otettaisiin entistä enemmän suoraan leireiltä. Perussuomessa asiasta luonnollisesti älähdettiin.
P.P.P.S. Kun tuli puheeksi, kannattaa lukea Jeanette Björkqvistin artikkeli nigerialaisista naisista. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset eivät olleet turvassa Nigeriassa, käännytettiin Suomesta – ja ovat nyt kadulla Italiassa. Onkohan tämä aihe esillä valiokunnan vierailulla?