Työtilaston lukeminen on taitolaji

Helsingin Sanomissa kerrotaan tänään, kuinka Suomessa on auki yli puoli miljoonaa työpaikkaa, jotka vain odottajat ottajaansa. Neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala toteaa jutussa hämmästellen, että peräti puolet tarjolla olevista paikoista on yli 12 kuukautta kestäviä työsuhteita.

Kun esimerkiksi elokuussa työttömiä työnhakijoita oli 342 500, yhtälö tuntuu erikoiselta: voiko tosiaan olla niin, että työpaikkoja on tarjolla parisataa tuhatta enemmän kuin työnhakijoita, merkittävä osa niistä pitkäaikaisia työsuhteita, mutta hakijoille ei vain kelpaa?

Tämän kysymyksen pitäisi herätä myös juttua kirjoittavalle toimittajalle, ja kun vastaus on selvinnyt, se pitäisi kertoa jutussa. Tosiasia kun kuitenkin on, että tällä hetkellä TE-palveluilla on avoimia työpaikkoja kaikki 13 914 kappaletta. Työpaikkojen ja työnhakijoiden epäsuhteen viitataan myös jutun grafiikassa: Uusimaalla on sen mukaan ollut kesäkuussa avoinna 11 528 paikkaa, ja hakijoita on ollut 8,8 yhtä työpaikkaa kohti.

Mutta ei. Jutussa kyllä arvioidaan työttömien ja työpaikkojen suhdetta:

Tilastoissa voi kuitenkin olla epätarkkuutta: runsas viidennes näistä työpaikoista on saatettu laskea kahteen otteeseen, koska yksityisten yritysten välittämät työpaikat on laskettu tilastoihin erillisinä vaikka ne olisivat myös TEM:in omissa työpaikoissa.

Puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa, puolet niistä yllättäen pitkiä työsuhteita – näiltä aloilta löytyy nyt töitä (HS 19.10.2016)

Runsas viidennes tuplana sulattaisi avoimien työpaikkojen määrästä ehkä 125 000 paikkaa. Tällä laskuopilla avoimia työpaikkoja olisi siis edelleen enemmän kuin työttömiä – ja nopeasti laskien noin 30 kertaa enemmän kuin TE-palveluiden avoimien paikkojen listassa. Eikä kellot soi?

Työnvälitystilaston salat paljastuvat

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisee työnvälitystilastoa, joka perustuu TE-toimistojen asiakasrekistereihin.

Tässä tilastossa työttömien määrä lasketaan TE-toimistoon ilmoittautuneista työnhakijoista, joilla ei ole työsuhdetta ja jotka eivät ole yrittäjiä. Työpaikkojen määrä puolestaan perustuu työnantajien ilmoittamiin avoimiin työpaikkoihin.

Kun sitten mennään katsomaan vaikkapa viime vuoden työnvälityksen vuositilastoa, alkaa totuus paljastua. Lukemat kertovat, että kyse on samasta asiasta kuin Helsingin Sanomien uutisessa: tilaston mukaan viime vuonna “uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin TE-toimistoihin vuoden aikana 492 300”, mihin Hesarin 10 prosentin lisäys soptäsmää oivasti.

Vuositilastossa kerrotaankin seuraavaa:

Vuoden 2015 aikana avoimina olleista työpaikoista täyttyi vuoden aikana 133 400 ja työnantaja peruutti 23 700 työpaikan avoinnaolon. Täyttyneistä työpaikoista 57 % (76 100) täyttyi työ- ja elinkeinotoimiston hakijalla ja 43 % täyttyi muuten. Lisäksi avoinna olleista työpaikoista 331 900 (68 %) työpaikan avoinnaolo päättyi, koska työpaikan hakuaika oli loppunut tai siihen oli riittävästi hakijoita. Vuoden 2015 lopussa oli edelleen avoinna 28 000 työpaikkaa.

Työnvälityksen vuositilastot 2015, s. 1 (TEM, PDF)

Niin.

Kuukausittaisen työllisyyskatsauksen laatuselosteessa eri tunnusluvut kuvataan näin:

Työnvälitystilastoon sisältyvät ne avoimet työpaikat, jotka työnantaja ilmoittaa täytettäväksi työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) avulla.

Kuukauden kaikki työpaikat sarake sisältää kaikki kyseisenä kuukautena avoinna olleet työpaikat eli edelliseltä kuukaudelta avoimena siirtyneet ja ko. kuukauden aikana avoimeksi ilmoitetut.

Kuukauden uudet työpaikat sisältää kyseisen kuukauden aikana avoimeksi ilmoitetut työpaikat.

Työllisuuskatsaus Laatuseloste, maaliskuu 2016 (TEM, PDF)

Viime vuoden kuukausittaisista katsauksista kertyy uusia työpaikkoja yhteensä 491 700, mikä meikäläisen laskutaidoilla on ihan riittävän lähellä vuosikatsauksen lukemaa (492 300) jotta voisi veikata “uusien työpaikkojen” olevan karkeasti ottaen vuoden aikana julkaistujen ilmoitusten summa.

Työpaikkailmoittelun luonteeseen taas kuuluu, että jos paikka ei täyty, se voidaan ilmoittaa uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan. Ei kyse ole siitä, että jokin paikka vahingossa lasketaan kahteen otteeseen, vaan tilastointitapaan elimellisesti liittyvästä ilmiöstä, jossa täsmälleen sama työpaikka kertautuu tilastossa niin monta kertaa kuin työnantaja siitä ilmoittaa. Jokainen työpaikan vaihto tuo yhden “avoimen työpaikan” lisää ilman, että yksikään työtön työllistyy.

Tätä taustaa vasten uutisessa esitetyn analyysin syvyys hämmentää.

Tuomaalan havaintojen mukaan avoimia työpaikkoja on aika lailla samoilla aloilla, joilla on pulaa työvoimasta. Näillä aloilla työsuhteet ovat usein lyhyitä.

Puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa, puolet niistä yllättäen pitkiä työsuhteita – näiltä aloilta löytyy nyt töitä (HS 19.10.2016)

Jos työnantajat ylipäätään ilmoittelevat työpaikoista, tässä tilastossa nousevat väistämättä alat, joilla on pulaa työvoimasta tai työvoiman kierto on nopeaa. Tämän esiin tuominen havaintona on “vesi on märkää” -tasoa.

On peijoonin epätodennäköistä, että valtakunnassa on millään ajanhetkellä puolta miljoonaa avointa työpaikkaa. Tuoreimman työllisyyskatsauksen (PDF) mukaan avoimia työpaikkoja oli elokuun lopussa 35 900 – jokaista paikkaa kohti oli siis kymmenkunta työtöntä työnhakijaa. Nämä paikat ehkä odottavat ottajaansa, mutta ottajiakin riittää.

Tämän olisi vallan mainiosti voinut kertoa Helsingin Sanomien uutisessakin. Samalla olisi kuitenkin pitänyt luopua työttömiä syyllistävästä klikkiotsikosta.

P.S. Viime vuoden tilastossa muuten 61 % avoimista työpaikoista oli säännöllisiä kokopäivätöitä ja 47 prosenttia työsuhteista oli ilmoitettu yli vuoden kestäviksi. Lukemat ovat olleet samaa luokkaa useamman vuoden. Mikä alkuvuoden tilastoissa siis oli yllättävää?

comments powered by Disqus