Sami Sundell
Sami Sundell
4 min read

Tags

Yleisradio julkaisi torstaina 20.10. uutisen presidentti Kekkosen käsialasta. Uutisessa haastatellaan nimikirjoituskeräilijä Tomi Lindblomia sekä asiantuntijana käsialatutkija, grafologi Leena Toivosta. Analyysi on viiltävää:

Käsialatutkija Leena Toivosen mukaan Kekkosen käsialan pieni koko, pitkät kirjainten välit ja tekstin nauhamaisuus kertovat nopeasti ajattelevasta ihmisestä.

“Hänellä on ollut hirveän nopea ajatuksenkulku, hän on ajatellut nopeammin kuin pystyi kirjottamaan. Se näkyy myös ilmaisussa”, Toivonen tulkitsee.

Presidentti Kekkosen käsiala muuttui selvästi iän myötä… (Yle 20.10.2016)

Grafologia on pseudotiedettä

Grafologian kantavana ajatuksena on, että kirjoitus lähtee aivojen käskytyksestä, ja siksi kirjoittajan mielenliikkeet näkyvät käsialassa. Asiaan vihkiytynyt tutkija voi pelkän käsialanäytteen perusteella päätellä yhtä sun toista kirjoittajasta. Esimerkiksi Ylen asiantuntijana käyttämä Toivonen mainostaa kotisivuillaan grafologian käyttökohteita:

  • henkilökohtainen kasvu
  • lapsuuden ja nuoruuden tuomat ongelmat ja niiden ratkaiseminen; auttaa ymmärtämään nuorta
  • auttaa selvittämään ja ymmärtämään parisuhteen konflikteja
  • auttaa valitsemaan oikeat henkilöt ammattiin, auttaa ihmistä orientoitumaan oikean ammatin valintaan

Lisäksi sivuilla kerrotaan grafoterapiasta, jonka avulla “voidaan kannustaa ihmisen kykyä itsensä muuttamiseen ja helpottaa negatiivisen käyttäytymisen piirteitä muutamalla grafiikkaominaisuuksia.” Satunnainen internet-sivu kuvaa sen käänteispsykologiseksi harjoitukseksi: käsialaa muokkaamalla pyritään vaikuttamaan niihin ominaisuuksiin, joita grafologi käsialasta tunnistaa.

Grafologi kuvittelee siis ratkovansa parisuhdeongelmia käsialanäytteen perusteella, korjaavansa luonneviat kaunokirjoitusharjoituksilla – ja tietävänsä, mitä edesmenneen presidentin päässä liikkui. Grafologisessa arviossa esimerkiksi “t on tahdon merkki”, ja niitä tunnetaan 168 eri tyyppiä:

Pienen “t” kirjaimen poikkiviiva puolestaan ilmentää kirjoittajan asenteen ja energiantason, jota henkilö käyttää elämässään ja ajatuksissaan, sekä kertoo miten hän tekee, ja missä määrin hyväksyy asiat tarpeidensa ja halujensa mukaan.

Ihminen, joka kirjoittaa "t":n poikkiviivan kahden "t"kirjaimen yli samassa sanassa, on nopea ajatuksiltaan,(sanoo ensin ja ajattelee sitten ilmiö). Sanavalmis, hänellä on halu yksinkertaistaa asioita. Hän voi olla kärsimätön ja impulsiivinen.

Kirjainten merkitys grafologiassa (Leena Toivonen, grafology.com)

Pieni a-kirjain puolestaan on “tunne-elämän kirjain”, joka symboloi ihmisen sisintä minää. Sisimmältään ihmiset ovat yllättävän samanlaisia, sillä a-kirjaintyyppejä on luetteloitu vain 89 kappaletta.

Grafologisen menetelmän juuret ovat jossain 1500–1600-lukujen vaihteessa, jolloin kirjoitettiin ensimmäiset kirjat käsialan tulkitsemisesta. Oppina grafologian määritteli ranskalainen Jean-Hippolyte Michon 1870-luvulla.

CIA:n Study of Intelligence -julkaisussa julkaistiin kesällä 1959 parikin artikkelia grafologiasta, joista ensimmäisessä1 amatöörigrafologi puolusti käsialatutkimusta, jälkimmäisessä2 ammattianalyytikko kritisoi grafologiaa näytön puutteesta. Kritiikin kirjoittanut E. A. Rundquist viittaa muun muassa Barnum-efektiin, “huijarin parhaaseen ystävään”: ihmiset tunnistavat itsensä epämääräisestä kuvauksesta, jos sen väitetään olevan juuri heitä varten kirjoitettu.

Barnum-efektin alkuperäinen nimi on Forer-efekti aihetta tutkineen psykologi Bertram R. Forerin mukaan. Kuuluisassa kokeessaan Forer jakoi luokalliselle opiskelijoita luonnearviot, jotka opiskelijat kilpaa hyväksyivät itseään koskeviksi – kunnes Forer paljasti, että kaikille oli jaettu sama arvio. Tällä Forer osoitti, että koehenkilön hyväksyntä ei tarkoita, että arvio pitäisi paikkansa – ja vitsikkäästi mainitsee vuoden 1948 artikkelissaan esimerkkinä tähän tukeutumisesta grafologian.3

Vuoden 1959 jälkeen grafologiasta on julkaistu pari-kolme-kuusi tutkimusta.4567 Pitkästä historiasta huolimatta grafologian uskottavuus on samaa luokkaa frenologian, horoskooppien tai kädestä ennustamisen kanssa; tieteellisessä tutkimuksissa grafologia on kerran toisensa jälkeen vetänyt vesiperän.

Rikostutkinnallinen analyysi on oikeaa tiedettä

Leena Toivonen on kotisivujensa mukaan opiskellut kriminologiaa ja väärennösten tutkimusta, ja antamassaan haastattelussa hän nostaakin työkomennuksistaan esiin juuri väärennösten tutkimukset.

Grafologian ja rikostutkinnallisen analyysin välinen suhde on kuitenkin samantyyppinen kuin astrologian ja astronomian suhde. Rikostutkinnassa tehdään usein vertailevaa tutkimusta – arvioidaan, kuka on vaikkapa kirjeen kirjoittaja tai onko sopimuksen allekirjoitus aito. Tehdään rajattuja arvioita käytettävissä olevaan materiaaliin liittyvistä asioista.

Jos Ylen uutisessa käsiteltäisiin nimikirjoitusten keräämisen sudenkuoppia, Toivonen saattaisi siis hyvinkin olla pätevä kommentoimaan väärennösten tunnistamista asiantuntijana. Hän ei kuitenkaan tutki kirjoitusten aitoutta vaan arvioi sen sijaan presidentin luonnetta.

Toivonen yhdistää tämän käsialatutkimuksensa myös sairauksien toteamiseen. On toki totta, että jotkut sairaudet vaikuttavat käsialaan – triviaalina esimerkkinä vaikkapa Parkinsonin tauti – mutta laajemmaksi diagnostiikkavälineeksi siitä tuskin on.

Ylen uutisessa grafologin osuus on melko ohkainen, mutta ehkä ennen kommenttien pyytämistä olisi silti kannattanut lukea saman laitoksen aiempi juttu grafologiasta. On jokseenkin huolestuttavaa, että sama henkilö kertoo avustavansa rikostutkimuksessa ja samaan aikaan harjoittaa grafologista hömppää – eikä sivujensa perusteella aina oikein erota, kumpi on kumpaa.

P.S. Me Naiset on näköjään aikoinaan pitänyt grafologista lukijapalstaa.

P.P.S. Toki Ylen aiemmassakin jutussa on aimo annos tasapainoharhaa, mutta kaikkea ei tietenkään voi vaatia.

P.P.P.S. Laissa yksityisyyden suojasta työelämässä säädetään myös soveltuvuustesteistä. Aihetta käsittelevän neljännen luvun pykälät ovat peräisin aiemmasta laista, jonka perusteluissa viitataan ILO:n ohjeistukseen (PDF). ILO mainitsee erikseen grafologian vältettävänä menetelmänä soveltuvuustestauksessa. No hups.

1 Laycock, K.: Handwriting Analysis as an Assessment Aid (Studies in Intelligence 1959), linkki

2 Rundquist, E. A.: The Assessment of Graphology (Studies in Intelligence 1959), linkki

3 Forer, B. R.: The fallacy of personal validation: a classroom demonstration of gullibility (J Abnorm Psychol 1948), doi:10.1037/h0059240

4 Klimoski & Rafaeli: Inferring personal qualities through handwriting analysis (J Occup Organ Psych 1983), doi:10.1111/j.2044-8325.1983.tb00127.x

5 Furnham & Gunter: Graphology and personality: Another failure to validate graphological analysis (Pers Indiv Differ 1987), doi:10.1016/0191-8869(87)90045-6

6 Beyerstein B. L. & Beyerstein D. F. (eds): The write stuff: evaluations of graphology—the study of handwriting analysis (Prometheus Books 1992), Amazon

7 Dazzi & Pedrabissi: Graphology and Personality: An Empirical Study on Validity of Handwriting Analysis (Psychol Rep 2009), doi:10.2466/PR0.105.F.1255-1268