Jos hoito tepsii ihmisiin...

Yleisradion paikallistoimitukset ovat jossain määrin surullisen kuuluisia siitä, että aina välillä läpi lipsahtaa perin kummallisia uutisia. Eilen päivänvalon näki hevosshiatsuhoitajan haastattelu. Juttu lähtee vahvasti.

Hevosshiatsu ei eroa ihmiselle tehtävästä shiatsuhoidosta muutoin kuin, että hevosnen on hoidettavna monin kerroin suurempi. Shiatsun perusteet ovat kuitenkin samat.

Alaa opiskeleva kangasalalainen Maarit Ahola kiteyttää shiatsun olevan sekä hevosille että ihmisille ikään kuin akupunktiota ilman neuloja. Neulojen sijasta shiatsussa keskitytään kehon paineluun ja venyttelyyn. Jo pitkään on tiedetty, että jos hoito tepsii ihmisiin, niin toimii se myös eläimillä kuten hevosilla.

Lääkehoidon kohdalla ajatus siitä, että ihmisiin tepsivä hoito tepsisi myös eläimiin, ei itsestäänselvästi pidä paikkaansa – eri lajit reagoivat eri tavoin. Jos kuitenkin ajatellaan, että manipulaatiohoidoissa tämä pitäisi paikkansa, jäljelle jää vain yksi ongelma: shiatsun tepsimisestä ihmisiin ei löydy näyttöä. Se tutkimus, mitä löytyy, on heikkolaatuista eikä oikein vakuuta.1

Ajatus akupunktiosta ilman neuloja on kuitenkin hauska, ja samalla se tarjoaa tilaisuuden käyttää isompaa haavia: vaikka shiatsusta ei ole tutkimusta, ehkä todisteet toimivuudesta löytyisivät akupunktion kautta?

Aihe on siinäkin mielessä ajankohtainen, että Isossa-Britanniassa ollaan uudistamassa terveydenhoidon suosituksia, ja yhtenä muutoksena akupunktiota ei enää suositella alaselän kipuihin. Neurologi ja skeptikko Steven Novella julkaisi aiheesta jo pari vuotta sitten artikkelin, jossa akupunktiota kuvattiin “teatraaliseksi plaseboksi”.2 Nyt National Institute for Health and Care Excellence (Nice) kävi läpi isohkon kasan tutkimuksia ja päätyi tulokseen, että akupunktio ei teholtaan eroa plasebosta.

Tutkimuksissa käytettiin monensorttista plaseboa – tökittiin hammastikuilla, näkymättömissä, ei rikottu ihoa, tuikittiin muualle kuin akupisteisiin jne. Guardianissa akupunktioyhteisö kritisoikin suosituksia juuri tällä perusteella: koska käytetty plasebo on aktiivista, vertailu siihen ei anna todellista kuvaa akupunktion tehosta.

Vaikka tämän kritiikin hyväksyisi, aktiiviseen plaseboon vertaaminen kuitenkin osaltaan kertoo sen, että akupunktion teoreettinen tausta – meridiaanit ja energiavirrat – ei ole kestävä. Mahdollinen vähäinen hyöty saadaan aikaiseksi epämääräisemmälläkin räpläämisellä.

Nämä meridiaanit ovat kuitenkin juuri se tausta, johon Ylen hevosshiatsuartikkelikin vetoaa:

Alan asiantuntijan mukaan shiatsu perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen ja siinä käsitellään ihmisten ja eläinten meridiaaneja eli energiakanavia. Hevosilla meridiaaneja on 12. Perinteiseen hierontaan shiatsulla on filosofinen ero ja lisäksi perinteisessä hieronnassa keskitytään painelun sijasta enemmän lihasten manipulointiin.

Ollaan siis sillä tasolla, että uutisjutun lähteenä on määrittelemättömän alan nimetön asiantuntija, puhutaan hevosten meridiaaneista ja hieronnan filosofiasta.

Toisessa vaakakupissa eläinlääkäri David W. Ramey on erikoistunut hevosiin, perehtynyt eläinlääketieteen historiaan ja kirjoittanut artikkeleita perinteisen kiinalaisen lääketieteen suhteesta eläimiin.34 Rameyn mukaan muinaisessa Kiinassa meridiaaneja ei määritelty eläimille eikä ole merkkejä, että akupunktiota olisi niille harjoitettu – hevosten meridiaanit näyttävät olevan lähtöisin niinkin kaukaa kuin 1970-luvulta. Menneen ajan kiinalainen eläinlääketiede näyttää itse asiassa olleen pitkälti samaa kuin lännessä harjoitettu.5

Mutta ehkä Ramey ei ole asiantuntija.

Käsittelyn tulos

Yleisradion artikkeli kertoo, kuinka hevoset selvästi rentoutuvat hoidossa ja kommunikoivat hoitajan kanssa.

“Eläin alkaa haukotella ja eräällä tavalla mussuttaa. Energian päästessä virtaamaan kireydet poistuvat ja usein hevonen nähdessään shiatsuhoitajan ilhatuu ja osoittaa tarvitsevansa hoitoa.” Ahola kertoo kokemuksistaan.

Mitä hevonen siis tarkalleen ottaen tekee? Osoittaa kaviolla sermin taakse ja iskee hoitajalle silmää?

Jos jutusta jotain positiivista hakee, se on shiatsun vaikutusten suhteen hyvin epämääräinen: hevosten rentoutumisesta puhutaan, mutta muuten jutussa ei kerrota, mihin hoidot mahdollisesti auttavat.

Itse veikkaisin, että varmaotteisen, hevosia käsittelemään tottuneen henkilön kosketus voi hyvinkin olla hevoselle mieluisa. Voi myös olla, että koko puhe rentoutumisesta ja käsittelyn vaikutuksista on pelkkää projisointia, jossa Ahola inhimillistää hevosen ja lukee eläimestä omia ja omistajan tuntemuksia.

Tällaista mahdollisuutta jutussa ei vakavammin pohdita. Sen sijaan annetaan yhden uskomushoitajan kertoa omasta puuhastelustaan ja samalla kautta rantain vihjaillaan, että skeptinen suhtautuminen on turhanpäiväistä höpsöttelyä.

Mistä on kyse?

  • Hevosshiatsu perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen
  • Hevoset rentoutuvat shiatsuhoidossa
  • Hevosshiatsu herättää vielä epäilyä joissakin hevosharrastajissa

Voi toki ajatella, että kun kyse on käytännössä jonkinlaisesta paineluhieronnasta isolle eläimelle, kovin isoa vahinkoa tuskin saadaan aikaan. Tämän tyylinen uutisointi on kuitenkin osa isompaa kokonaiskuvaa: annetaan ymmärtää, että tieteen rinnalla olisi olemassa jotain kätkettyä tietoa, johon tässä tapauksessa päästään käsiksi “kiinalaisen lääketieteen” kautta.

Eläin kuitenkin kykenee viestimään olostaan vielä vähän heikommin kuin ihmispotilas: se on totaalisesti omistajansa havaintokyvyn ja hyvän tahdon armoilla. Jos omistaja hakee apua ennemmin uskomushoidoista kuin lääketieteestä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa lääketiedekään ei auta.

… Ja jos tämä ajatusketju kuulostaa epäuskottavalta, kannattaa lukea vaikkapa Savon Sanomia. Neljä hevosta jouduttiin lopettamaan, koska niiden omistaja kannattaa vaihtoehtoisia kavionhoitomenetelmiä.

Uutisen mukaan hevosmaailmassa esiintyy jossain määrin skeptisyyttä shiatsuhoitoja kohtaan. Hyvä, että edes siellä. Voi kun sitä skeptisyyttä esiintyisi myös Ylellä.

P.S. Nicen arviossa akupunktio todettiin alaselän kivuissa joillakin mittareilla “tyypillistä hoitoa” paremmaksi. Näiltä osin tutkimukset kuitenkin arvioitiin kauttaaltaan heikkolaatuisiksi, sillä tyypilliseksi hoidoksi kelpasi joissakin tutkimuksissa jopa varsinaiseen hoitoon jonottaminen.

P.P.S. Mainitsemani Ramey on kirjoittanut myös artikkelin akupisteiden ja meridiaanien tieteellisestä näytöstä.6 Vitsikästä sinällään on, että joidenkin lähteiden mukaan neulojen käyttö terveydenhoidossa saattaa olla Kiinassakin lähtöisin Hippokrateelta, ja meridiaanien akumystiikka on suhteellisen tuore keksintö.

P.P.P.S. Jep, lainauksien kirjoitusvirheet on kopioitu suoraan alkuperäisestä jutusta.

1 Robinson et al: The evidence for Shiatsu: a systematic review of Shiatsu and acupressure (BMC Complement Altern Med 2011), doi:10.1186/1472-6882-11-88

2 Colquhoun & Novella: Acupuncture Is Theatrical Placebo (Anesth Analg 2013), doi:10.1213/ANE.0b013e31828f2d5e

3 Ramey & Buell: Acupuncture and “traditional Chinese medicine” in the horse.
Part 1: A historical overview
(Equine Vet Educ 2004), doi:10.1111/j.2042-3292.2004.tb00301.x

4 Imrie et al: Veterinary Acupuncture and Historical Scholarship: Claims for the Antiquity of Acupuncture (SRAM 2001), PDF

5 Buell et al: Greek and Chinese Horse Medicine: Déjà vu All Over Again (Sudhoffs Archiv 2010), PDF

6 Ramey: A Review of the Evidence for the Existence of
Acupuncture Points and Meridians
(AAEP Proc 2000), PDF

comments powered by Disqus