Maito, myrkyt ja Parkinson

Neurology-lehdessä julkaistiin joulukuussa tutkimus1, jossa havaittiin korrelaatio maidon juomisen, heptakloori-hyönteismyrkyn sekä Parkinsonin tautiin viittaavien aivomuutosten välillä. Kemikaalitutka tarttui aiheeseen otsikolla Maitoa 80-luvulla, Parkinsonin tauti nyt?

Ensimmäisenä jutussa pisti silmään tapa, jolla koko aihe on kehystetty: artikkeli alkaa kertomalla heptakloorin yleisestä vaarallisuudesta sekä siitä, että se on kielletty Suomessa vasta 1996. Tämän jälkeen kerrotaan tuoreesta tutkimuksesta, jossa ruumiinavauksissa havaittiin maidonjuojilla toisaalta suurempia heptaklooripitoisuuksia, toisaalta alentunut hermosolutiheys keskiaivojen mustatumakkeen alueella. Juttu päätetään kertomalla, että Parkinsonin tauti on Suomessa poikkeuksellisen yleistä.

Suomesta kertovien infopätkien välissä jää mainitsematta, että ruumiinavauksia ei suinkaan tehty Suomessa, vaan tutkimuskohteet olivat kotoisin Havaijilta, jossa heptaklooria käytettiin ananasviljelmillä aina vuoteen 1988 asti. Ananaksen naatteja käytettiin lehmien rehussa, mikä puolestaan toi heptakloorin maitoon.

Parkinsonin taudissa on siitä jännittävä piirre, että tupakan poltto näyttää suojaavan siltä. Tämä havaittiin myös uudessa tutkimuksessa: jos koehenkilö oli ikinä polttanut tupakkaa, korrelaatiota maidon juonnin ja hermostotiheyden alenemisen välillä ei ollut.

Alkuperäinen 449 koehenkilöä jaettiin ryhmiin tupakoinnin ja juodun maitomäärän mukaan. Tupakoimattomien joukossa maidon juonnin lisääntymisen ja hermotiheyden alenemisen välillä nähtiin orastava trendi, mutta selkein korrelaatio oli eniten maitoa juoneiden joukossa. Näitä tapauksia oli kaikkiaan kokonaiset kaksitoista. Ei ihme, että tutkijat myöntävät yhteyden saattavan olla myös sattumaa.

Myrkkymaitoa 1980-luvulla

Artikkelissa käytetään dataa pitkästä Honolulu-Asia Aging Study -tutkimuksesta, joka puolestaan jatkoi aiempaa HHP (Honolulu Heart Program) -tutkimusta. Näissä seurattiin 1900–1919 syntyneitä, japanilaissyntyperäisiä havaijilaismiehiä. Tutkimus alkoi vuonna 1965, jolloin osallistujilta kyseltiin edellisen päivän syömisistä. Sen jälkeen maidon juontia ei tutkittu.

Miksi sitä maitoa sitten piti juoda 1980-luvulla? No…

1980-luku tulee siitä, että tuolloin viranomaiset havaitsivat havaijilaisessa maidossa ylenmäärin heptaklooria. Ikivanhan Multinational monitorin uutisen mukaan heptakloori ilmestyi maitoon jossain vaiheessa heinäkuun 1981 ja tammikuun 1982 välillä. Orgaanisia klooriyhdisteitä sinällään on syljetty Havaijille jostain 1940-luvun alkupuolelta lähtien.2

Koko tutkimuksen kantava idea siis on, että maidon ja Parkinsonin taudin välillä on havaittu useissa tutkimuksissa korrelaatio. Mitenkään päivänselvä ja yksiselitteinen tuo yhteys ei näytä olevan3, mutta yhdeksi mahdolliseksi syyksi on spekuloitu sitä, että maito sitoo itseensä ympäristömyrkkyjä. Tutkimuksessa testataan tätä hypoteesia. HAAS-tutkimus sopi tarkoitukseen, sillä seurantatutkimuksen data oli saatavilla ja tarkkailuvälille osui myös tuo 1980-luvun alun heptaklooriskandaali. Samassa projektissa on jo aiemmin tutkittu orgaanisten klooriyhdisteiden ja Lewyn kappale -taudin välistä yhteyttä.2

Oikeasti tutkijat eivät tietenkään tiedä, joivatko koehenkilöt tuolloin edes maitoa. He eivät myöskään tiedä, oliko tuo 1980-luvun maito heptakloorin lähde. Eivätkä he tiedä, ovatko tulokset yleistettävissä mihinkään muuhun kansanryhmään kuin japanilaissyntyperäisiin miehiin.

Heptakloori on ihan oikeasti myrkyllistä (PDF), yksi Tukholman yleissopimuksessa kielletyistä ns. likaisesta tusinasta. Sen nauttiminen ei liene suositeltavaa kenellekään.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että annos tekee myrkyn. Suomessa heptaklooria on käytetty ainakin vanerilevyjen suoja-aineena, mutta torjunta-aineena sitä ei ole koskaan hyväksytty myyntiin4. Havaijilla taas tuholaismyrkky päätyi lehmien rehuun tunnetun virheen seurauksena, ei esimerkiksi maaperästä imeytymällä, ja heptaklooria oli maidossa moninkertaisesti varorajojen verran.

Pitäisikö suomalaisten tosiaan olla huolissaan juomastaan maidosta siksi, että Del Monte teki lehmille myrkyllistä rehua 1980-luvun alun Oahulla?

1 Abbott et al.: Midlife milk consumption and substantia nigra neuron density at death (Neurology 2015), doi:10.1212/WNL.0000000000002254

2 Webster Ross et al.: Brain Organochlorines and Lewy Pathology: The Honolulu-Asia Aging Study (Mov Disord 2012), doi:10.1002/mds.25144

3 Kistner & Krack: Parkinson’s disease: no milk today? (Front Neurol 2014), doi:10.3389/fneur.2014.00172

4 Jaakkonen: Toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilaantuneisuus. Esiselvitys (Suomen ympäristö 2003), http://hdl.handle.net/10138/40391

P.S. Kannattaa muistaa Betteridgen laki: “Jos otsikko päättyy kysymysmerkkiin, vastaus on ‘ei’”. Tätä voi soveltaa myös kirjoitukseni loppulauseeseen.

P.P.S. Onko Parkinsonin tauti Suomessa yleisempää kuin muualla? Jenkeissä Parkinsonin tautiin sairastuneita on noin miljoona (3,1 ‰), Suomessa 14 000 (2,6 ‰), Isossa-Britanniassa 127 000 (2,7 ‰, PDF). Maailmanlaajuisesti noin tuhannesosan väestöstä arvioidaan sairastavan Parkinsonin tautia, mutta koska se yleistyy iän myötä, on odotettavissa, että vanhenevat länsimaat nousevat kärkeen.

Kemikaalitutkan lähde mittaa kuolleisuutta, ei yleisyyttä. Näppituntumalla veikkaisin, että Parkinsonin taudin kuolleisuudessa puolestaan nähdään sama ilmiö kuin juuri uutisoidussa Alzheimerin taudin ja dementian kuolleisuudessa: Suomessa tehdään tunnontarkkoja tilastoja, ja esimerkiksi keuhkokuumeen seurauksena kuolleet pitkäaikaissairaat merkitään perussairauteen, ei keuhkokuumeeseen kuolleiksi.

P.P.P.S. Liittyen maitoon ja Parkinsonin tautiin: liitin kirjoitukseen Frontiers in Neurology -artikkelin, joka ei pidä yhteyttä toteennäytettynä3. Argumentaatio ei ole aivan teräksistä, mutta sen spekulaatiot antavat ehkä osviittaa siitä, miksi ravinnon ja sairauksien väliset korrelaatiot ovat hankalia. Pikahaulla tutkimuksia korrelaation puolesta löytyy useampia, mutta myös vastakkaisia tuloksia löytyi. Koskapa en ole sen Parkinson-tutkija, jätän meta-analyysit muille.

comments powered by Disqus